Onko tämä tulevaisuus?

Kuudenkymmenen ikä lähestyy ja nyt pitäisi päättää haluanko tavata edelleen lapsiani ja lapsenlapsiani ja käydä ystävien kanssa ulkona. Puhumattakaan matkustamisesta maailmalle uusia paikkoja katsomaan. VAI, aloitanko etsimään sitä parasta vanhusreservaattia, jossa saan elää terveenä ikäisteni kanssa näkemättä livenä enää sukuani ja jälkikasvuani? Tietysti saan uusia ystäviä sieltä ja saattaa olla, että lapsuuden ystäväni on päätynyt samaan paikkaan.

Onko tämä uusi normaali vanhenevan väestön kohdalla, jos COVID-19 jatkaa kiertämistä maapallolla? Kaksi selvää vaihtoehtoa, joko pysyt terveenä ja eristäydyt ikäistesi seuraan tai otat riskin ja jatkat elämäsi, kuten ennen oli tapana.

Tällaisia ajatuksia tulee väkisinkin mieleen, kun miettii vähän pidemmälle nykyistä tautitilannetta, huolimatta siitä, että rokoteuutisia tulvii mediasta.

Ranskassa eletään marraskuun lopun lockdownissa, Italia kärsii viruksen kourissa ja Ruotsi kiristää ennennäkemättömän tiukaksi rajoituksia.  Täällä kuitenkin on jo alettu puhua rajoitusten löysäämisestä tulevan Joulun varjolla, mutta tosiasia on , että maan talous ei enää kestä sulkua pitkään. Myös ihmisten mieli alkaa halajamaan ulos, ystävien seuraan ja ravintoloihin.

Seuraavat kaksi viikkoa näyttää, mihin suuntaan elämä kääntyy, nyt uutiset televisiossa ovat pelkästään viruksen ympärillä pyörimistä, kuten esim. kertakäyttö askin pesuohjeita luonnon säästämiseksi.

Hurjia aikoja elämme!

Taas olemme pakotetut rajoittamaan liikkumista

Tämän viikonlopun jälkeen on voimassa taas "confinement", eli vähän samanlainen tilanne, kuin keväällä. Liikkumiseen tarvitaan taas lupalaput ja kauppojen aukioloa on rajoitettu.  Kuitenkin säännöt ovat erilaiset kuin keväällä, työssäkäyvät voivat liikkua muutenkin, mikäli tarvetta on, esimerkiksi työmaat ovat toiminnassa ja rautakaupoissa voi käydä rakennuslupaa näyttämällä. Koulut ovat auki ja se tarkoittaa, että kouluun lapsia kuljettavat vanhemmat täyttävät neljä kertaa päivässä lupalappunsa.

Muutenkin tilanne on erittäin sekava, koska kaikki pienet kaupat pitäisi sulkea, vaikka suuret ostoskeskukset ja marketit saavat olla auki.  Viikonlopun polemiikki onkin siitä, miksi supermarketit saavat myydä samaa tavaraa, joita pienet liikkeet eivät!  Ja nyt näyttää siltä, että myös isot liikkeet joutuvat sulkemaan osastonsa, jossa myydään muuta kuin elintarvikkeita.  

Mitkä ovat niitä tarpeellisia tuotteita, joita hallitus katsoo sallivansa myydä? Siihen ei ole mitään selitystä, mutta nämä toimet tulevat tappamaan pienet putiikit, jotka ovat valmistautuneet joulumyyntiin täyttämällä varastonsa ja suuret keskusliikkeet tulevat jatkamaan rikastumistaan.  Joissakin kaupungeissa pormestarit ovat vastustaneet jo hallituksen määräyksiä ja antaneet omissa kaupungeissaan luvan pitää pienet kaupat auki.  Kaikki toimet, joilla Ranskan hallitus nyt yrittää taltuttaa tartuntoja, tulee ajamaan Ranskan taloudelliseen kaaokseen, sillä pienten liikkeiden sulkeutuessa, ne tuskin avautuvat enää ollenkaan.

Ja tänään sunnuntai-iltana uutisissa spekuloidaan sulkutilan jatkumisesta ensi vuoden puolelle, pääministerin mainitessa, että "joulu ei tule olemaan normaali Ranskassa".

Ensi viikko näyttää, miten sulkutila todella toimii, vai toimiiko ollenkaan.

Ikävä todeta, mutta tartuntojen räjähdysmäinen lisääntyminen ei johdu mistään muusta, kuin nuorten ja nuorten aikuisten vastuuttomasta käytöksestä.  Ja tämän ovat todenneet myös ne nuoret, jotka ovat toistaiseksi selvinneet ilman tartuntoja.

Tietysti on syytä kysyä, kuinka Salernesissa, vajaan 4000 asukkaan kylässä pääsi vanhainkotiin tartunta, jonka seurauksena 80 henkeä sairastui?  

Vuoden 2020 loppu tulee muuttamaan Ranskan rajusti, niin taloudelliselta kannalta, kuin myös kulttuurin puolesta, ravintoloiden, baarien, pienien kauppojen ja sosiaalisen elämän kuollessa.

Mitä tässä nyt voi sanoa muuta kuin: "Pysykää turvassa ja terveinä!"