Uuden viinin juhlaa

Ennenkuin tämän vuoden Beaujolais Nouveau tulee myyntiin 19.11., aloitettiin uuden sadon viinin nautiskelu jo Varin departementissa, Taradeaun kylässä, nyt 29. kerran.

Ja mikäs olikaan nauttiessa päivästä, auringon helliessä lämmöllään paikalle saapuneita.  Markkinakojuista myytiin kaikkea elävistä kanoista lähtien ja mikä mukavinta, kaikki varsinaisen markkinakrääsän myyjät olivat jääneet pois.  Paikalla oli nimensä mukaisesti käsityöläisiä esittelemässä niin syötäviä tuotteitaan, kuin myös koriste-esineitä ja joululahjoiksi sopivia oikeita tavaroita, ei mitään Kiina-roskaa.

Markkinoiden ja viinin lisäksi tapahtumassa oli näytillä vanhoja ranskalaisia autoja sekä traktoreita!

Sympaattinen Pösö vuodelta 1953, mallia markkina, avattava sivuikkuna myyntitiskiä varten!

Peugeot triporteur

Yksisylinterinen, 18 litran diesel !

Traktoreiden cafe racer!

Oikeat Autot, Renault Alpine !

Uusi viini on Taradeaun viininkasvattajien tuotantoa, siis täysin paikallista, eikä sitä tässä vaiheessa riitä vientiin edes muualle Ranskaan.  Mutta se tässä tapahtumassa olikin tärkeintä, saada paikallista viiniä paikallisille maisteltavaksi, jotta lähituotanto pysyy voimissaan ja vanhoja perinteitä kunnioitetaan vastaisuudessakin.

Se varsinainen Beaujolais Nouveau tuotetaan nimensä mukaisesti Beaujolais:in alueella ja laitetaan myyntiin marraskuun kolmantena torstaina, tänä vuonna siis 19.11.  Tämä viini on osattu markkinoida maailmanlaajuisesti, ja siitä on saatu oikea trendi, jokaisenhan viinintuntijan on maistettava sitä heti, kun se julkaistaan.  No, tässäkin, kuten yleensäkin kaupankäynnissä, lieveilmiöt voiton maksimoimiseksi aiheuttavat epämääräisyyttä, eivät kaikki Beaujolais Nouveau-viinit täytä alkuperäisvaatimuksia, vaan ovat jotain sinnepäin. Varmuudella sitä oikeaa saa vain Beaujolaisin alueella.

Toinen aamu Pariisin kauhujen yön jälkeen - ja elämä jatkuu, kuin mitään pahaa ei olisikaan tapahtunut.

Ai niin, sehän tapahtui Pariisissa, kaukana sekä maantieteellisesti, että henkisesti. Mutta, juodaan sielläkin ranskalaista viiniä, toivottavasti siellä on nyt kaikki hyvin. Ja eihän täällä Taradeaussa viinijuhliin tule muslimit, saati käy edes toripuodissa ostamassa kuivattua porsaanmakkaraa.  Näin se vain on. 

Mihin menee Ranska?

Taas joutui seuraamaan uutisia henkeä pidätellen, kun Pariisissa alkoi tapahtumaan.  Myöhäinen ilta meni uutisia seuratessa ja yölläkin oli noustava katsomaan, kuinka tilanne kehittyy.  Ennen aamukahvia oli selattava uutisotsikot läpi ja todettava, kuinka hulluksi maailma on mennyt.

Kansallinen hätätila ja tiukentunut rajavalvonta mietitytti, miten se näkyy täällä Etelä-Ranskassa, ja onko syytä lähteä minnekään tänään.  Suunnitelma oli lähteä St. Tropeziin ystävien kanssa viettämään päivää, ja aamupäivän tilannekartoituksen jälkeen päätimme sittenkin lähteä.

Matkalla oli liikenne hyvin hiljaista, samoin perillä St. Tropezissa, poliiseja ei näkynyt yhtään normaalia enempää, mutta ihmisten ilmeet olivat totisia, eikä mitään riemukasta elämöintiä näkynyt missään.

Kiersimme kaupungin satamaa katsellen veneitä ja isompia aluksia, joiden lukumäärä elokuun loppuun verrattuna oli vähäinen.  Sataman pysäköintialueelle oli majoittuneena kaksi matkailuautoa, paikaan, jonne ei kesäkautena pääse mitenkään, mutta nyt puomit olivat avattu ja tilaa löytyi jopa yöpymiseenkin.

Samoin Sainte Maximen parkkiin olisi mahtunut hyvin, kahdenkymmenen parkkipaikan alueella oli alle kymmenen autoa tänään.

Brigitte B:n nimeä kantavan kaupan ikkunassa näkyi off-season aika

Me asumme syrjässä valtaväylältä, maaseutuympäristössä, ja täällä ei näy juurikaan Pariisin tapahtumien seuraukset.  Luonnollisesti ne ovat kaikkien mielessä ja ajatukset huomisesta ja miten terrorismi vaikuttaa tulevaan elämään on kaikkien mielessä.

Maanlaajuinen suru ja tiedot hyökkääjien taustasta ja tarkoituksesta saa aikaan tällä seudulla vihan "arabeja" kohtaan, joita ei täällä vieläkään suvaita, vaikka viha juontaa juurensa niinkin kaukaa kuin 700-800 luvulta, jolloin muuten rikkan kulttuurin ja vaurauden Andalusiaan tuoneet maurit toivat hävityksen ja kauhun ajan Etelä-Ranskaan tuhoamalla kylät ja asutuksen lähes totaalisesti sen aikaisen Visigootti-heimon asuinsijoille.

Nämä arabi-maurit, jotka tunnustivat islaminuskoa, kaivertavat etelässä asuvien ranskalaisten mieltä yhä vieläkin, ja tänä aamuna kuulin, kuinka paikalliset kirosivat arabit syvimpään h.....tiin Pariisin tapahtumien vuoksi.

Ja vaikka Pariisi on ihan oma alueensa Ranskassa, tai muu Ranska on ihan oma alueensa katsottaessa Pariisista, silti ranskalaisuus ja Marseljeesi yhdistää muuten niin ristiriitaisen mentaliteetin ja saa ranskalaiset yhdistymään yhdeksi kansaksi.  Maan johdolla on vain valtava työ saada täämä kansakunta toimimaan yksimielisesti ja samalla tavalla tästä eteenpäin, jotta ulkoiset uhat saataisiin hallintaan.

Siksi otsikko onkin kysyvä ja avoin, vastausta kun ei ihan helposti löydy.

Vapaapäivän viettoa ja liikennehuomioita

Tänään, marraskuun 11., on Ranskassa ensimmäisen maailmansodan aselevon allekirjoittamisen muistopäivä.  Ja tietysti se on pyhäpäivä, jolloin kaikilla on vapaata ja jokaisessa kylässä on omat juhlansa, jossa lasketaan seppeleet muistomerkeille soittokunnan säestyksellä ja sen jälkeen on lounas.

Tavat muuttuvat, ja niinkuin aina, rahan vuoksi - tänäänkin ovat useat kauppakeskukset auki, esimerkiksi Toulonin Ikea ja Les Arcsin HyperU, jossa on varsinainen Star Wars-promootio juuri tänään.  Nuorisoa ja lapsiperheitä yritetään viihdyttää "pakollisena" pyhäpäivänä ja toivotaan heidän kuluttavan rahaa myös tänään...

Edellisen reissumme ajeluista koostin videopätkän, jossa näkee, kuinka kaksipyöräiset kulkevat liikenteessä täällä.  Olimme Toulonin ohitustiellä ruuhkassa, liekö syynä onnettomuus, koska hälytysajoneuvoja meni jonossa ohi useita.  Me emme nähneet, mikä ruuhka aiheutti, mutta jonossa seisoessa oli aikaa katsella liikennettä.  Moottoripyörät ja skootterit eivät hidasta koskaan liikenteen seassa, vaan ajavat häikäilemättömästi ohi, vaikka liikenne kulkisi normaaliakin vauhtia.  Ruuhkassa on ratin takana oltava vieläkin tarkkaavaisempi, koska pieni liike sivusuunnassa saattaa aiheuttaa todellisen vaaratilanteen kaksipyöräisen tullessa autojonojen välissä huomattavaa vauhtia...  Ja jos auto peittää niiden ajolinjan, siitä saa huomautuksen hyvin nopeasti, kuski tai kyytiläinen kopauttaa kattoon herkästi...

Ja ambulanssien perässä kaksipyöräiset ajavat mielellään, jos muu liikenne seisoo, silloin pääsee helpommin eteenpäin.  En ole ihan selvillä, mitä liikennesäännöt täällä sanovat ko. aiheesta, mutta otan selvää.

Varokaa Ranskassa kaksipyöräisiä liikenteessa, siis jos ehditte, usein käy myös niin, että ne vain ilmestyvät jostakin ja tilanne on jo ohi, ennenkuin ehtii mitään reagoida.  Sen jälkeen alkaa miettimään, mistä se tuli ja mitä olisi voinut tapahtua...

Videon lopussa tyypillinen tilanne lauantai-aamulta, leipomon (boulangerie) edessä, kun ihmiset ovat leipää hakemassa, pysäköidään miten sattuu ja sen seurauksena muut arpovat omaa pysähtymistään aiheuttaen vaaratilanteita.  Mutta tämäkin on niin normaalia Ranskassa, siihen tottuu äkkiä ja alkaa itsekin tekemään samoin.  Tunnustan integroituneeni maahan opittuani tämän tavan...

Välimeren rantaa lokakuussa

Halloweenina pääsimme pienelle ajelulle Albinilla. Kauas ei ehditty perjantai-iltana, kun pimeys tulee täälläkin paljon aikaisemmin näin talviaikana.  Tarkoitus oli ajaa La Ciotat-nimiseen kaupunkiin meren rannalle, mutta Toulonissa oli sellaiset ruuhkat, että aikaa meni jonossa seistessä ja aurinko vajosi alaspäin uhkaavaa vauhtia.

Päädyimme yöksi Sanary-sur-Merin kaupunkiin, Six Fours Plages-ranta-alueelle, jonne pysäköimme rantabulevardin varteen.  No, sehän oli kyllä virhe, vaikka liikenne väheni huomattavasti illan aikana, mutta silti yölliset juhlijat ja lähellä ollut leijalautailun EM-kisojen bilepaikka pitivät meitä hereillä pitkin yötä...

Näkymä auton ovelta

Aamulla siirryimme isommalle pysäköintialueelle ihan lähelle, jota emme olleet illan pimeydessä huomanneet. Siellä olisi nukkunut paljon paremmin yön. Sää oli mitä upein, sininen taivas, aurinko paahtoi kuin kesällä, ja kaupungin pikku satamassa oli mainio tori heti aamusta, josta saimme mahtavat aamiaistarvikkeet.

Ammiaiseksi Blette-piirakkaa (kaalin tapainen kasvi), herkkutattiraviolia, savustettua ricottaa, vuohenjuustoa ja jälkiruoaksi mansikoita ja viikunoita.

Aamupäivän vietimme kaupungin kujia kierrellen ja nauttien upeasta säästä, ihmiset valmistautuivat illan tuleviin Halloweenjuhliin ja täällä näyttää olevan tapana, että lapset kiertävät pukeutuneina mitä erilaisimpiin hirviöasuihin keräämässä karamellia kaupoista!  Tuli vähän suomalainen pääsiäinen mieleen.

Matka jatkui kohti Hyeresin kaupunkia, kilometrejä taisi olla ajettavana reilu 30, mutta silti siihen meni aikaa, kun ensin kävimme paikallisessa karavaanarikaupassa täydentämässä puutteita ja sitten jumiuduimme katselemaan vaihdokkeja...  Ajatuksissa on käynyt Albinin vaihtaminen matkailuautoon, mutta tulevan auton malli on vielä hakusessa.  Jotenkin kiehtoisi auto, jossa on alaslaskettava sänky katossa istuinryhmän yläpuolella, jotta saisi enemmän tilaa pöydän ympärille ja samalla pysyttäisiin lyhyessä mallissa.  Vaihtoehtoja on melkoisesti, ja valintaa vaikeuttaa myös se, että sängyn pitäisi olla mielellän pidempi kuin nyt.

Tällaista tuli katseltua...

Vielä piti käydä kaupassa matkalla ja lopulta pääsimme parkkiin Hyeresin eteläpuolelle kannakselle, jossa oli liuta erilaisia matkailuautoja, koska leijalautailijat olivat kansoittaneet hiekkarannan.  Pysäköinti on ranskalaiseen tapaan ja ajankohtaan nähden vapaata, mekin tuuppasimme Albinin viistoparkkiin pitkittäin vieden kolmen auton paikat.  Mutta ei siellä ahdasta ollut missään vaiheessa.

Tuuli oli idän suunnasta, tasainen ja lämmin ja se oli saanut lautailijoita ympäri Eurooppaa tulemaan tänne vesileikkeihin.  Yö oli ehdottomasti rauhallisempi kuin edellinen, vain tuulen ja meren kohina kuului hiljaa autoon.

Sunnuntai-aamuna ajelimme takaisin kotiin, reilun tunnin matka ainoastaan, joten montaa kilometriä ei tänä viikonloppuna tullut mittariin.

Johan siitä olikin aikaa, kun viimeksi oltiin liikkeellä matkailuautolla, mutta hyvin sujui.  Ainoa harmittava asia on se, että nyt ei ole sähköisessä muodossa ranskalaisia aire-paikkoja, kuten aiemmin kirjoitin.  Ensimmäinen yöpymispaikka oli ihan hakuammuntaa huonoin seurauksin, toinen sitten löytyi Park4Night-sovelluksen avulla.  Se onkin ainoa menetelmä tällä hetkellä löytää helposti yöpymispaikka.  Onhan meillä pari kirjaa, jossa airet ovat lueteltu, mutta jotenkin niiden selaaminen ja kaiveleminen tuntuu jo vanhanaikaiselta...

Muita huomioita oli taas havainnot matkailuautojen parkkien vähyydestä rannikolla. Parkkipaikkoja on kyllä paljon, mutta ne ovat joko tehty erittäin kapeiksi tai sitten niissä on korkeudenrajoitin, ettei edes meidän Ducato niihin taivu.  Pikainen etsintä nyt käydyn alueen matkailuautoparkeista tuotti yhteensä kymmenkunta virallista pysäköintipaikkaa.  Tällä toiminnalla kunnat ja kaupungit rajoittavat leiriytymistä ja ohjaavat autot ja vaunut leirintä-alueille.

Puhelinpuolella iPhone 5:n hajottua siirryin Lumia-käyttäjäksi, ja sain osin positiivisia yllätyksiä; käyttöliittymä toimii hyvin ja on looginen, softakauppa on toimiva ja puhelimen laatu on korkea.  Mutta sitten oli liikaa negatiivisia kokemuksia; ohjelmistovalikoima on pieni verrattuna iPhoneen, ohjelmat toimivat epäloogisesti, puhelimen näyttö on superherkkä ( jo sormen yliveto ilman kosketusta saa ohjelmat käynnistymään) ja yhteensopivuus ja yhteentoimivuus olemassaolevien appletuotteiden kanssa oli liian hankalaa.  Otin myös käyttööni Win 10 läppärin, jonka kanssa Lumia toimi hyvin, mutta kun en käytä Windowsia päivittäisenä tietsikkana, niin se meni liian hankalaksi.

Paluu iPhone 5:een on ollut vähän ankeaa, näyttö on niiiiin pieni verrattuna Lumiaan, että vaimon iPhone 6 alkaa houkutella...  Tosin, hyvä hidaste on se hinta... Vielä...

Hyvä ruoka, parempi mieli

Hieman ristiriitainen tuo otsikko, kun sitä katsoo Ranskasta päin.  Suomessa ruokateollisuus on lanseerannut sloganin, joka myy mielikuvissa hyvää ruokaa, mutta on pelkkää tehdasvalmisteista lisä-aineilla kiihdytettyä tuotantoa.  Ja sitten täällä, jossa panostetaan tuoreisiin peruselintarvikkeisiin ja loihditaan niistä todella hyvää ruokaa.

Tänään osui silmiin kaksi artikkelia netistä, toisessa esiteltiin Espoon kaupungin koulujen ruokia tuoteselosteineen ja toisessa kerrottiin ranskalaisen vanhainkodin keittiöstä ja ruoanlaitosta.  Hirveä kontrasti, ensimmäisessä syötetään lapsille ja kasvuiässä oleville teollisia sotkuja - jälkimmäisessä hyvä ruoka kuuluu perusoikeuksiin vanhainkodissakin.

Pyhä ruoka ja sen nauttiminen alkaa jo kouluissakin Ranskassa, ei täällä julkisesti uskalleta tuputtaa eineksiä.  Tottakai valmisruokaa löytyy marketeista, ja sitä ostetaan, mutta kyllä ruoka ja ruoanlaitto on edelleen arvostettua kotonakin.

Syksyn merkit näkyvät selvästi marketeissa tuorepuolella, hedelmävalikoima pienenee ja tiskeihin ilmestyvät kurpitsat ja muut juurekset.  Ja se talvijuusto, Mont d'Or, on myös tullut kauppoihin, siitä viimeistään tietää, että talvi on tulossa.

Facebookissa oleva yhteisö "Arvokas vanhuus" ajaa oikeaa asiaa, mutta ennenkuin päästään ranskalaisvanhainkodin tasoiseen ruokaan, on paljon vielä tehtävää...

Aurinkoista sunnuntaita!

Ei blogi ole kadonnut minnekään, eikä sen kirjoittajat.  Taukoa on tullut ihan siitä syystä, että muutimme Ranskassa 500 kilometriä etelämmäksi ja aloitimme työt viinitilan tilanhoitajina.

Työhömme kuuluu talon ja pihan hoito, autoista huolehtiminen ja vieraiden kestitys niin haluttaessa. Viinintekoon on omat henkilöt, meille kuuluu kiinteistönhoito, jolle Ranskassa on ihan oma ammattiryhmänsä, "Le couple de gardiens de propriete", joka suomennettuna on kiinteistöä hoitava pariskunta.

Olemme asuneet täällä kohta 7 viikkoa, Varin departementissa, Les Arcsin kaupungin kupeessa, ja ajelut Albinilla ovat jääneet toistaiseksi kokonaan.  Tuolla se seisoo pihalla välillä kuumassa auringossa, ja välillä todella rankoissa sateissa, kuten eilen.  Täällä olomme aikana on satanut vasta kolme kertaa, muutoin on aurinko paahtanut poikkeuksetta siniseltä taivaalta.  Pari viimeistä viikkoa on lämpötila laskenut niin yöllä kuin päivälläkin, yöllä on alimillaan ollut +8 astetta ja päivällä +18. Auringon paistaessa päivällä saattaa päästä varjossa reiluun +20 asteeseen ja yöllä pilvisellä säällä on noin +15 astetta.

Koskahan pääsee taas tien päälle?

Mutta eilinen sade oli niin hurja, että se aiheutti mittavaa tuhoa Ranskan Rivieralla.  Tällä hetkellä arvioidaan eilisen rankkasateen aiheuttaneen 16 ihmisen hengen, hukkuneita eri tilanteissa, autotunneleissa tai leirintä-alueilla.  Meillä vettä tuli reilut 100 mm parissa tunnissa, eikä se vielä aiheuttanut isompaa tulvaa tilalla, mutta sateen loppuessa pohjoisempana jatkunut sade syöksyi alas pikkuruista jokea, joka nosti vartissa veden viinitarhoihin!  Voi vain kuvitella, kuinka Antibesissa joki on murtanut vallit ja purkautunut kaupunkiin.  Cannetin kaupungista saatiin videokuvaa tulvasta.

Petankkikentästä tuli uima-allas

Ei tullut tulvasta parempaa kuvaa, mutta joku tulee tulvavallin yli meilläkin...

Meidän näkyviksi vahingoiksemme jäi vähän kaatunutta sähköpaimenaitaa, joka pitää korjata tänään, sillä villisiat ovat riesana pihallamme...  Kontrastina eiliselle, tänään paistaa aurinko ja on lämmintä, ja maisema kuivuu vauhdilla. Luonto näyttää voimansa.

Aitaa korjaamassa