tiistai 29. huhtikuuta 2014

Ranskan moottoritiet

Allaolevasta kartasta näkee Ranskan moottoritieverkoston, "Autoroutes"/A99, punaisella ovat maksulliset, sinisellä ilmaiset tiet. Vihreällä ovat kansalliset tiet, "Route Nationale"/N99, jotka ovat lähes moottoritietasoisia ja ilmaisia.  Muu tieverkosto on "Route Departemental"/D999, eli alueelliset tiet, joiden taso vaihtelee huomattavasti niin kunnoltaan kuin myös linjauksiltaan.

Määränpäähän ajettaessa pitää Ranskassa uskoa aina opasteisiin, nimenomaan kohteen nimen perusteella, ei tienumeroita käyttäen, sillä teiden numerointi vaihtuu eri alueiden läpi ajettaessa. Esimerkiksi N13 -D613-N13-D113, ja kyseessä on sama tie Cherbourgista Caenin suuntaan ajettaessa.


Moottoritien opasteiden väri on valkoiset kirjaimet sinisellä pohjalla.  Ei-moottoritien opasteet ovat valkoiset kirjaimet vihreällä pohjalla.  Nämä värit esiintyvät yhdessä, kun samaan suuntaan mentäessä on vaihtoehtoisia reittejä.

Ranskan moottoritiet, paikallisesti nimellä "Autoroutes", merkitään kirjaimella "A", jonka jälkeen tulee numero.  Lyonista Marseilleen pääsee moottoritietä A7, tunnetaan myös nimellä "Autoroute du Soleil". Suurin osa moottoriteistä on maksullisia, ja se on merkitty opasteella:


Tavallisin tapa on ottaa automaatista lipuke, ja maksu tapahtuu poistuessa moottoritieltä.  Joissakin paikoissa, kuten kaupunkien ympäri kulkevilla moottoriteillä, tietullissa maksetaan ilman lipuketta.


Lipukeautomaatti moottoritien alussa

Moottoritieltä poistuttaessa pienimmissä paikoissa tietulli on yleensä kahden ajokaistan levyinen, toinen on varattu "Telepeage"-liikenteelle, eli autoissa on etäluettava tunnistin, ja toinen on muullekin liikenteelle.  Maksu hoituu joko manuaalisesti (kassahenkilö) tai maksuautomaattiin, jonne kelpaavat käteinen ja kortit.  Kannattaa huomioida myös, että tietullien kaistoilla on usein korkeusrajoitukset, jotka ovat merkitty ihan selvästi roikkuvin ketjuin.

Moottoritien päättyessä tietullialue saattaa olla todella suurikin.  Ja ruuhka-aikaan likenteen määrä ja sen liikkuminen kohti oikeaa maksukaistaa tuntuu epätodelliselta.



Valo-opasteet ovat seuraavanlaiset: Punainen X - suljettu, Vihreä nuoli - kaikki maksutavat. Sininen CB - kuva tai luottokortti valo - vain korttimaksut.  Oranssi T - Telepeage, vain autoille, jossa etäluettava tunnistin.

Vain moottoripyörille, max korkeus 2 m, kaikki maksutavat


Vähän opastavampi ilmoitustaulu


Vain henkilöautoille alle 2 m, korttimaksu


Maksuautomaatti, kortit ja käteinen


Maksu kopilla

Tietulliopasteiden käyttö on kirjavaa eripuolilla Ranskaa, mutta yllämainitut värit ovat standarit. Maksun suuruus riippuu ajetusta matkasta, sekä ajoneuvon koosta.  Yleensä hinta ilmoitetaan henkilöautolle ja matkailuauton sekä -vaunun hintaan pitää lisätä ainakin 50%.  Noin-hinta Calaisista Marseilleen Reimsin kautta 1060 kilometriä, melkein kokonaan maksullisilla moottoriteillä, maksaa tällä hetkellä noin 85 euroa henkilöautolla, johon saa lisätä isomman auton kustannukset, jos sellaisella on liikkeellä.  Korotuspaineita on jatkuvasti, ja hinnat muuttuvat pari kertaa vuodessa - ylöspäin...  

Mikäli haluat välttää moottoritiemaksuja, niin silloin on valmistauduttava jatkuviin pysähdyksiin, lukemattomiin kiertoliittymiin ja paikallisliikenteen aiheuttamiin ruuhkiin, eli moottoriteille on hyvä syy siirtyä, vaikka se maksaakin.  Ilmaisia moottoriteitä ja yhdysteitä pitkin pääsee joutuisasti ja edullisesti siirtymään paikasta A paikkaan B, mutta ne eivät välttämättä ole kuitenkaan taloudellisimpia ja liikenteellisesti ajettavampia reittejä.

Moottoritiepalvelut ovat kiitettäviä.  Levähdyspaikoista "Aire"  ilmoitetaan tasaisin väliajoin, ja niiden lähestyessä kerrotaan opastein niiden palvelut.  Vähimmillään levähdyspaikasta löytyy aina WC ja suurimmilla levähdysalueilla on ravintola, huoltoasema, pysäköinti (lyhytaikainen sekä yöpymismahdollisuus) ja jostain löytyy myös leipomo ja virkistysmahdollisuus uimapaikalla. Rekkaparkit ovat erikseen opastettu, ja sinne ei edes matkailuajoneuvolla ole asiaa.

Älä koskaan tankkaa moottoritien huoltoasemalla, polttoaine on paljon kalliimpaa niissä. Yöpyminen on mahdollista, maalaisjärkeä saa käyttää pysäköintipaikan suhteen niin metelin, kuin valvonnan  kannalta. Ihan viimeiseen nurkkaan ei kannata mennä yksin yöksi.  Ruokailu ravintoloissa on ketjuravintoloiden tasoa, eli mitään laaturuokaa on turha odottaa.  Ja kaikkiin hintoihin pätee sama kuin polttoaineiden hintoihin, niissä on moottoritielisä mukana.

Moottoriteiden radioasema löytyy taajuudelta 107.7, joka toimittaa alueelliset tiedot liikennetilanteista 24/7.  Pohjois-Ranskassa ilmoitukset tulevat myös englanninkielisinä, muualla joutuu tyytymään ranskankielisiin ilmoituksiin.  Muita opastuksia moottoriteillä tarjoavat suuret valotaulut, joissa hiljaisen liikenteen aikana muistutetaan taukojen tärkeydestä, kielletään roskaaminen, tai sitten vain kerrotaan ajoaika seuraavaan isompaan liikennekohtaan.  Ruuhka-aikoina ja tietöiden yhteydessä niiden antamat tiedot ovat tärkeitä matkan jouduttamiseksi.

Ajokaistoja on yleensä kaksi, ruuhkaisilla osuuksilla kolme, sekä vuoristossa kulkevilla tieosuuksilla tulee sekä ylä- että alamäessä kolmas, hitaanmman liikenteen kaista, käyttöön.  Rekkaliikenne siirtyy hitaan liikenteen kaistalle oikealle, ja tämä tuottaa ylämäessä välillä häiriötä kahdelle muulle kaistalle, koska rekatkin ohittavat hitaampiaan ja tekevät sen keskikaistaa käyttäen.  Alamäissä usein rekkojen (yli 7.5 t) sekä matkailuvaunuyhdistelmien nopeudeksi on rajoitettu 50 km/h, joten ne kulkevat kaikki siellä samaa nopeutta, mutta kannattaa huomioita nopeuserot, henkilöautoliikenteen ajaessa 130 km/h.

Eli, matka joutuu ja aikaa säästyy moottoritiellä Ranskassa, mutta paljon jää näkemättä.  Kannattaa suunnitella matkareitti niin, että ajaa osittan pikkuteitä kunnes veivaaminen ja pysähtely alkaa kyllästyttämään, niin siirtyy moottoritielle. ja joutuisampaan ajoon.


maanantai 21. huhtikuuta 2014

Tieliikenne Ranskassa

Suomalaiseen liikenteeseen tottuneelle ranskalainen liikennekulttuuri on järkytys. Kiertoliittymiä on paljon, niin isoilla teillä kuin pikkukylissäkin ja ajokäyttäytyminen on täysin sattumanvaraista vilkun käytön osalta. Asetuksen mukaan vilkkua on näytettävä poistuttaessa kiertoliittymästä, mutta tietyin ehdoin myös kiertoliittymään saavuttaessa.  Jos ulosajo kiertoliittymästä on kolmas tai sitä seuraava poistumismahdollisuus, vilkun pitää näyttää vasemmalle kiertoliittymään tullessa ja siellä ajettaessa.  Vasta ennen poistumista se siirretään vilkuttamaan oikealle.  No tämähän on täysin sattumanvaraista reaalielämässä, joten kuljettajan on oltava erittäin tarkkana. Allaolevaa kuvaa tutkimalla havainnollistuu vilkun käyttö.



Myös nopeuserot saattavat olla kiertoliittymissä suuret, paikalliset osaavat katsoa jo hyvissä ajoin, onko väistettävää ja ampaisevat liittymään kovaa vauhtia, jolloin väistämisvelvollinen, etenkin isommalla ajoneuvolla, on pulassa.

Suojatiet ovat pyhiä alueita, jos jalankulkija on kävelemässä jalkakaytävällä lähellä suojatietä, on syytä varautua siihen, että suojatielle astutaan täysin välinpitämättömänä autoista, ei vilkaista ollenkaan, jos liikennettä on tulossa.  Etenkin pimeällä tilanteet ovat välillä todella vaarallisia, sillä suojatielle saatetaan juosta pensaiden takaa, tietysti ilman heijastimia.  Heijastinten käyttö on tuntematon asia Ranskassa, erään suomalaisen rouvan heijastinta väitettiin hintalapuksi takissa, eikä ymmärretty ollenkaan sen käyttötarkoitusta.

Kaksipyöräiset, moottoripyörät ja skootterit liikkuvat liikenteen seassa omaa rytmiään.  Moottoripyörien nopeudet ovat usein kaksinkertaiset autoihin verrattuna, ja ohi mennään paikassa kuin paikassa. Takaatulevaa liikennettä on seurattava jatkuvasti, ja on oltava valmis antamaan tilaa.  Valoristeyksissä kaksipyöräiset tnkevat jonon ensimmäisiksi, josta pääsevät heti vihreillä valoilla kiihdyttämään.

Polkupyöräily on yksi Ranskan kansallislajeista, joten pyöräilijöitä näkee vuoden ympäri maanteillä.  Jälleen varoituksen paikka, kun näet joko yksinäisen pyöräilijän tai pyöräjoukkueen ajamassa omalla kaistallasi edessäsi, odota, että voit tehdä ohituksen turvallisesti, ilman että on vastaantulijoita.  Jarruta ja hiljennä pyöränopeuteen, jos joudut odottamaan ohituspaikkaa, niin tekevät paikallisetkin!

"ROUTE BARRÉE" ilmoitus merkitsee, että tie on suljettu liikenteeltä:


Tässä kuvassa on lisäksi ilmoitettu kiertotiemahdollisuudet "Dèviation", jotka ovat myöhemmin (yleensä) kiertotiellä opastamassa autoja.  Yleensä suluissa siksi, että ei ole mitään logiikkaa, kuinka pitkälle kiertotien opasteet jatkuvat, tai sitten niitä ei ole kuin yksi alkuperäinen.  Jos reitilläsi ilmoitetaan "ROUTE BARRÉE", sitä kannattaa uskoa, vaikka pääsisikin ajamaan eteenpäin, ja sinne menisi ranskalaiskilvillä varustettuja autoja.  Tie on todellakin suljettu, mutta ranskalainen tapa on ajaa katsomaan lopuun saakka, että sieltä ei tosiaankaan pääse, ja sitten palata takaisin kiertotielle.  (Suomalainenko ei usko, ennenkuin itse näkee?) Meidän lähistöllä oli tie poikki maanvyörymän vuoksi ja siitä ilmoitettiin jopa 10 kilometriä ennen, jotta autot olisivat osanneet hakea vaihtoehtoisia reittejä.  Käydessämme usein ulkoilemassa vahinkopaikan suunnassa, siellä oli aina kaksi tai kolme ranskalaista autokuntaa ihmettelemässä, eikö siitä tosiaankaan pääse läpi...

Nopeusrajoitukset ovat hieman erilaiset kuin Suomessa.  Kantateillä perusnopeus on 90 km/h, taajamissa 50 km/h ja moottoriteillä sateella 100 km/h ja hyvällä kelillä 130 km/h.  Kylissä korotettujen suojateiden kohdalla rajoitus on 30 km/h.  Nopeusrajoitusmerkkejä ei ole taajamien alkaessa tai loppuessa erikseen, vaan rajoituksen muuttuminen ilmaistaan paikannimitauluilla:


50 km/h alkaa, yleensä 90 km/h päättyy


        50 km/h päättyy ja yleensä 90 km/h alkaa

Matkailuautolla ajaessa nämä taajamanopeuksien muutokset ovat tuntuvat, etenkin 50-rajoituksen päättyessä, kun vielä on katseltavaa ympäristössä, mutta takana kärkkyvät pienet ranskalaiset pösöt ja sitikat päästäkseen ohi. Mitä pienempi ranskalainen auto, sen kovempaa se kulkee, tämä on nyrkkisääntö ranskalaisessa taajamaliikenteessä.  Nopeusvalvontaa suoritetaan Ranskassa paljon.  Sekä kameratutkat, että poliisit (Police municipale ja Gendarmerie) käsitutkineen ovat jokapäiväisiä näkyjä tien varressa. Kiinteistä nopeusvalvontapaikoista ilmoitetaan liikennemerkillä:



Erilaisia kiinteitä kameroita ovat seuraavanlaiset pöntöt:


Moottoritiellä




Taajamissa

Ranskassa ylinopeussakot tulevat aina auton omistajalle rekisterinumeron perusteella.  Kamerapöntöstä kuvattuna sakon saapuminen ranskalaiseen osoitteeseen kestää noin viikon.  Mukana on sakkodokumentti, maksuohjeet ja oikaisupyyntölomake, jonka avulla sakon voi kieltää antamalla todellisen kuljettajan tiedot. Sakot löytävät perille Euroopan Unionissa tehokkaasti.  Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kuljettajaa ei saa edes yrittää tunnistaa Ranskassa autosta, koska auton sisälle kuvaaminen on kielletty, auton sisätilan ollessa yksityinen alue !

Tässä joitakin tietoja ranskanmaalla ajamisesta, kyselkää lisää, jos joku askarruttaa mieltä.  Seuraava kirjoitus liittyy moottoriteihin ja niillä ajamiseen kaikkine mahdollisuuksineen.




perjantai 18. huhtikuuta 2014

Rhone-joen varrella

Lähdimme uudelleen koluamaan Rhonen rantoja, koska Rhone-joki on hyvinkin merkityksellinen niin tavaroidenkuljetuksen kuin viininviljelyksenkin kannalta. Rhonea pitkin alukset pääsevät  Välimerelle asti, ja sieltä tulee lauhkeampi ilmasto jokilaaksoa pitkin pohjoiseen, joka taas antaa suotuisat kasvuolosuhteet viinitarhoille.

Ajoimme Lyonin kautta Vienneen moottoriteitä, ja sieltä siirryimme pienemmälle väylälle. Kohteenamme oli parkki Condrieussa, mutta aikamme siellä harhailtuamme pikkukaduilla, saimme neuvon, että hakemamme paikka on Les-Roches-de-Condrieussa, Rhonen toisella puolella! Kunnan matkailuautopysäköinti peruspalveluineen, tiistai-aamuisin pysäköinti kielletty, ilmeisesti torin takia. No, paikka ei ollut kovin mukava, vilkas katu vieressä ja autot pysäköity ranskalaiseen tapaan sikin sokin. Löysimme tilan kuitenkin ja viivyimme parkissa pienen kaupunkikierroksen ja lounaan ajan.

Les-Roches-de Condrieussa on panostettu joesta ja ulkoilmasta nauttimiseen. Itärannalla on erillinen poukama, jossa on suuri hiekkaranta sekä ranskalaisittain kesä-'teleski' (hiihtohissi). Tämä laite kiertää vesialueen yläpuolella ja vetää wakeboardilla tai vesisuksilla liukuvia perässään, varsin mainio vehje! 


Suuret nurmikkoalueet ja pelikentät mahdollistavat piknikretket ja pelit kaikille. Ranskalaista vapaa-ajan viettoa parhaimmillaan tuoreen patongin ja vuosikertaviinin kera!




Rhône-joella meni alavirtaan luksusristeilijä "Swiss Emerald", jonka 10 päivän all-inclusiveristeilyt ovat halvimmillaan reilu 5000 dollaria per nuppi!



Iltapäivällä viiden aikaan mieli rupesi tekemään vähän rauhallisempaan paikkaan, vaikka viereemme pysäköi auto, joka kokkasi ranskalaisia iltapalaksi myyntiin.  Emme jääneet haistelemaan rasvankäryä, vaan otimme kohteeksi vähän matkaa etelämpänä olevan Saint-Dèsiratin kylän.

Viinikellarin pihaan on rakennettu parkki kaikkine palveluineen, mutta, toimii jetoneilla, ja illalla kuuden jälkeen niitä ei saa mistään. Emme tarvinneet jetoneita, mutta tässä on taas huomioitava yksityiskohta palveluiden tarjonnassa.  Meidän lisäksi parkissa oli kaksi brittiautoa ja yksi hollantilainen.  Paikka on rauhallinen, näköetäisyydellä menee junarata, joka on vilkasliikenteinen, mutta ei junien humina pahemmin häirinnyt.

Aamulla kävimme viinimyymälässä, ja tarttuihan sieltä mukaan jokunen litra, ihan hyvien tapojen mukaisesti, koska viinikellarin maille parkki on rakennettu.




Päätimme vaihtaa joenrantamaisemat vuoristoon ja kohteeksi löytyi Saint-Pierre-de-Chartreuse, itäänpäin Rhonesta.  Ajomatka vei Ardechen departementista Dromen kautta Isèren departementiin maiseman vaihtuessa rikkaasta maanviljelysalueesta karuun vuoristoon.  Aivan alkumatkasta tienvarressa myytiin pakettiautosta tuoreita parsoja ja mansikoita, joita ostimme.  Pieni rasia mansikoita ja iso kourallinen parsaa maksoi kolme euroa.  Ja minkä herkkulounaan saimme!


Voironin kaupungista ajoimme ylöspäin mutkaista tietä, ja löysimme hylätyt suuret tehdasrakennukset joen varresta.  Paikalla on ollut ensin metalliteollisuutta ja sitten viinatislaamo, tietysti Chartreusen munkkien käynnistämänä. Chartreusen luostari on perustettu alunperin villiin ja syrjäiseen paikkaan tästä vähän ylemmäksi vuonna 1084 ja on ollut munkkien asuttama siitä lähtien.  Toiminta tehdasalueella oli tietysti alussa vaatimatonta, mutta intensiivinen työ sai teollisuuden kukoistamaan, ensin metallurgian ja sitten liköörin teossa.  Nykyisin alue on hylätty ja tyhjillään, ilmeisesti odottaa restaurointia, joka ei tule olemaan mikään halpa projekti...  Maisemat ovat kuitenkin jylhät.  Vähän matkaa ylöspäin on siis Grande Chartreuse, varsinainen luostari. Luostarista on tehty elokuva 'Into great silence' vuonna 2005.




Päästyämme 877 metrin korkeuteen, olimme Saint-Pierre-de-Chartreusen kylässä, aktiivinen talvi- ja kesälomakohde, mutta nyt, sesongin ulkopuolella todella hiljainen.  Tuuli kävi kylmästi auringosta huolimatta, eikä paikka oikein houkutellut jäämään, etenkin, kun seuraavaksi päiväksi oli luvassa pilviä ja sadetta...


Aix-les-Bains:iin oli vain 55 kilometriä, ja suuntasimme siis sinne.  Parikymmentä kilometriä ajettuamme ja ihailtuamme vuoria, joiden harjanteet reunustivat laaksoa, ajoimme lyhyehkön tunnelin läpi, jonka toisessa päässä oli nähtävää! Ensinnäkin, tunneli on Ranskan ensimmäinen vuoren läpi rakennettu tunneli, jonka Napoleon I teetti 1806-1820 parantaakseen kulkuyhteyksiä. Tunnelin pituus 0n 307 metriä ja valmistuttuaan se oli maailman pisin tunneli.  Mutta tunnelia ennen tie oli kulkenut varsinaisen rotkon läpi laaksoon, josta tulimme.  Tuolla rotkossa on nykyään upea turistinähtävyys, luolastot, joihin tehdään retkiä ja esihistoriallisia asuinpaikkoja, ja myöhemmiltä ajoita roomalaisten rakentama silta.  Saint-Christophe-la-Grotte on paikka, jonne pitää mennä uudelleen, koska siellä on historian havinaa dinosauruksista ensimmäisiin ihmisiin, ja roomalaisten ajalta aina lähihistoriaan asti!






Laskeuduimme Chamberyn kautta Aix-les-Bains:iin, tarkistimme ensimmäisen leirintäalueen, joka TOMTOMissamme oli ehdolla.  Pieni nurmikkoalue matkailuautoille ei houkutellut, joten kurvasimme Lac du Bourgetin eteläpään kautta pohjoiseen.  Järvi on Ranskan syvin ja vesitilanteesta riippuen Ranskan suurin tai toiseksi suurin järvi.  Chamberyn kaupunki on järven eteläpuolella ja Aix-les-Bains on järven itärannalla.  Torstai-ilta, upea aurinkoinen sää ja alkava pääsiäissesonki näkyi, ihmisiä joka puolella nauttimassa kesäisestä säästä.  Seuraava leirintäalue ei sekään houkutellut jäämään ja löysimme vielä yhden, pelkästään matkailuautoille tarkoitetun parkin vähän matkan päästä.  Mutta, sekin oli täyteen ahdettu, autojen välissä tuskin metriäkään tilaa, eli ei sinnekään, emmekä toisaalta olisi hiekkakentälle jääneetkään koirien kanssa.

Tuumaustauko, ja kirjasta löytyi mukavalta vaikuttava paikka, tietysti Rhone-joen rannalta, Chanazin kylästä. Nokka sinne, noin 23 kilometriä, ja sen lyhyn matkan aikana pääsimme pois ruuhkaisesta kaupungista, upeiden maisemien läpi vielä hienompaan paikkaan.  Chanazin leirintäalue tarjoaa myös maksullisen parkin, huomionarvoista on se, että vedet ja wc-tyhjennys onnistuu leirintäalueen ulkopuolella, maksu jetoneilla, joita saa vastaanotosta. Me jatkoimme hiukan eteenpäin rantatietä, jossa on sesonkiaikana maksulliset pysäköintipaikat vierailijoille.  Nyt meitä matkailuautoja oli pitkin nurmikenttää vain neljä kappaletta, kaikki omassa rauhassaan.


Iltakävely Chanazin viehättävässä kylässä kruunasi päivän nähtävyydet ja illan hämärtyessä kuuntelimme lintukonserttia, äänekkäimpinä käet ja satakieli. Aamuherätyksenä toimi kaksi käkeä, jotka lentelivät auton ympärillä ja kukkuivat raivokkaasti.  Sama linnunlaulun konsertti jatkui aamuhämärissä, vaikka sää oli jo muuttunut kylmemmäksi, enää +6 astetta ja taivas pilvessä. Sateen uhka, kuten säätiedotus on luvannutkin, suorastaan roikkui pilvistä päällämme. 




Aamuteen jälkeen otimme suunnaksi Seysselin ja sen sillan korvassa Ainin departementin puolella sijaitsevan tutun kahvilan, jonne päätimme poiketa aamukahville.  Cafe au lait ja mantelicroissant sekä creme brulee pulla maistuivat niin hyvälle !

Viimeinen sujahdus Seysselistä kotiin, ja retki oli tehty.  Jo aiemmin mainitut pääsiäislomat ja tuleva viikonloppu näkyivät maantiellä, etelää kohti virtasi autoja tasaisesti ja Sveitsistä Ranskaan tuleva liikenne tukki Bardonnexin tulliaseman monta kilometriä ennen rajaa. 

Vinkki: vältä lomakausien alkuja ja loppuja, lomien alkaessa ruuhkat ovat etelään ja loppuessa pohjoiseen.  Ja ne ovat todellisia ruuhkia, kymmenen kilometrin matkaan kuluu jopa neljä tuntia, moottoritiellä!

Jos lukijoillemme herää mielenkiinto saada lisää tietoa paikoista, joissa käymme, niin kyselyitä kommentteihin vaan!

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Päiväretki lähialueilla

Ajelimme päiväretkelle Rhone-joen vartta katselemaan maisemia, jotka ovat itse asiassa hyvinkin lähellä meitä, mutta ovat jääneet näkemättä, kun yleensä pyyhkäisemme pitkin moottoriteitä eri suuntiin.  Bellegarde-sur-Valserinesta suunta etelään päin ja sieltä löytyi toinen toistaan viehättävimpiä kyliä ja maisemia!

Chanayssa löysimme matkailuautoparkin, jonne kurvasimme tarkistamaan palveluiden toimivuuden.  Ja hyvinhän kaikki toimi, kolmella eurolla, pankkikortilla maksu, sai juomavettä 100 litraa, WC-n tyhjennys ei maksanut mitään, ja sähköäkin olisi saanut.  Paikka oli todella siisti ja hyvin hoidettu.



Jatkoimme matkaa ja saavuimme Seysselin kaupunkiin Rhonen rannalle.  Itse asiassa saavuimme toiseen kahdesta Ranskassa sijaitsevasta Seysselistä, toinen nimittäin sijaitsee Rhonen vastarannalla...  Kaupungit kuuluvat eri departementeihin, länsiranta in Ain'in puolella ja itäranta Haute-Savoien puolella.  Vaikka Haute-Savoien departementin rajalle kaupungista on pari kilometriä.  Huh huh, hulluja nuo ranskalaiset.

    Silta erottaa kaksi Seysseliä



Molemmat kaupungit ovat vanhoja ja niitä yhdistää vanha silta, jossa saa ajaa henkilöautoilla 10 km/h.  Hotelleja ja ravintoloita, tosin tähän aikaan vielä hiljaista.  Huomattavaa on, että matkailuautoille löytyvät palvelut ainoastaan Ain'in puolen Seysselistä.  Mutta departementtien erot näkyvät täälläkin, Ain'in ollessa köyhempi kuin Haute-Savoie, talojen julkisivut erosivat selvästi joen eri puolilla.  Itäpuolella oli värikästä ja koreaa, länsipuolella yksiväristä ja vaatimatonta.  Tosin joku rohkea oli läväyttänyt talonsa jokirannassa kirkuvanpunaiseksi länsirannalla.

Ilmeisesti Seysseleihin tulee jotain laivaliikennettä, koska itärannalla ovat kookkaat laiturit ja  kiinnityspaikat aluksille.

Matka jatkui kevyen lounaan jälkeen eteläänpäin, ja Rhone eriytyi isommasta vesistöstä omaksi virrakseen, joka kulkee Lac du lit du roi vesistön itäpuolella.  Tämä pitkäksi järveksi venytetty uoma on tehty tasaamaan tulvivaa jokea ja se näytti todella parhaita puoliaan, Montalplan-nimisessä kylässä oli joki leveänä suvantona tarjoten venesatamat ja uimarannat.  Isojakin veneitä oli laitureissa, joten jokea pitkin päässee melko pitkälle etelään.  Seuraava isompi kaupunki alavirtaan onkin Lyon, jossa Rhone yhdistyy Saone-jokeen ja Lyonissa kulkevat jo jokilaivat.




Tie Yenneen nousi jokivarresta pois ja ajelimme viinitarhojen keskellä, itse asiassa ensimmäinen viinialue Bellegardesta etelään. Yennessä ylitetään Rhone vielä kerran, josta se lähtee virtaamaan länteen kohti Lyonia.

Me jatkoimme vielä etelään, Lac d'Aiguebeletten rantaan kahville, sieltä sujahdimme tunnelin läpi Chamberyyn ja sitten olikin aika ajella moottoritietä pohjoiseen kohti kotia.


Antoisa päiväretki, paljon mukavia paikkoja, jonne voi mennä parkkiin yöksi, eikä matka ole todellakaan pitkä.

Rallye Terre des Causses 2014, Lounais-Ranska

Kohteemme tällä retkellä oli kaupunki nimeltään Capdenac, tarkemmin Capdenac-Gare, .  Tuo Gare lisäys tulee siitä, että varsinainen kaupunki on korkeammalla mäellä ja Gare, eli asema, sijaitsee alhaalla joen varrella. Tuon aseman tienoila ajettiin Rallye Terre des Causses, ranskalainen soraralli, jonne menimme muonittamaan suomalaista rallitiimiä.





Tämä retki ei ollut niinkään matkailuautomainen, vaan ajoimme kohteeseen suoraan perjantaina, noin 500 kilometriä, jotta pääsimme paikanpäälle kokkaamaan iltaruoan porukalle.  Olimme parkissa hiekkakentällä joen rannassa huoltorekan vieressä, ja tiimi yöpyi hotellissa reilun viiden kilometrin päässä.




Seuraavana aamuna rallin alkaessa kilpa-auto lähti matkaan ja huoltorekka suuntasi 15 kilometriä etelään Villeneuven kylään, jonne huoltoparkki oli sijoitettu.  Me teimme muutamat ruokaostokset paikallisessa marketissa, jonka vastapäätä huomasimme matkailuautojen huoltopaikan, vesi- ja viemärimahdollisuudella.  Maksuna kävi poletit ja kyselin marketista, saisinko ostaa niitä.  No, tyypillistä ranskalaista touhua taas, marketista niitä EI saanut ostaa, vaan olisi pitänyt mennä Mairieen, eli kaupungintalolle hakemaan poletteja.  Ei mitään järkeä tuossa touhussa, kaupungintalon paikkaa ei kerrottu missään, joten poletit jäi ostamatta.



Huoltoparkkiin ujutimme auton sisään ilman virallista tunnusta, portilla kaverit yrittivät olla tiukkana, ettei alueelle pääse, mutta totesin, että mikäli automme ei pääse sisään, ei tiimi saa ruokaa, ja silloin portti aukesi heti!  Ruoka on niin pyhä asia täällä, että sen verukkeella saa tehdä melkein mitä tahansa.



Alueella oli hyvin  tilaa ja huoltorekan viereen sujautimme Ducatomme.  Lauantai ja sunnuntai meni varikkotouhussa ruokaa laittaen kilpailun aikataulun mukaan, kuvaten huoltoa ja nauttien auringosta.





Sunnuntai-iltana rallin päättyessä ja suomalaisten sijoituttua hienosti kuudenneksi, käänsimme auton keulan kohti kotia.  Ehkä hieman pidempää reittiä ajoimme luoteeseen Briven kautta, mutta moottoritielle päästyämme ajoimme vähän Clermont-Ferrandin ohi ja pysähdyimme nukkumaan Total-huoltoaseman parkkiin.

Aamun sarastaessa jatkoimme matkaa ja olimme huoltorekan parkissa ennen puoltapäivää hakemassa kuskeja, jotka pudotimme vielä lentokentälle.