maanantai 21. huhtikuuta 2014

Tieliikenne Ranskassa

Suomalaiseen liikenteeseen tottuneelle ranskalainen liikennekulttuuri on järkytys. Kiertoliittymiä on paljon, niin isoilla teillä kuin pikkukylissäkin ja ajokäyttäytyminen on täysin sattumanvaraista vilkun käytön osalta. Asetuksen mukaan vilkkua on näytettävä poistuttaessa kiertoliittymästä, mutta tietyin ehdoin myös kiertoliittymään saavuttaessa.  Jos ulosajo kiertoliittymästä on kolmas tai sitä seuraava poistumismahdollisuus, vilkun pitää näyttää vasemmalle kiertoliittymään tullessa ja siellä ajettaessa.  Vasta ennen poistumista se siirretään vilkuttamaan oikealle.  No tämähän on täysin sattumanvaraista reaalielämässä, joten kuljettajan on oltava erittäin tarkkana. Allaolevaa kuvaa tutkimalla havainnollistuu vilkun käyttö.



Myös nopeuserot saattavat olla kiertoliittymissä suuret, paikalliset osaavat katsoa jo hyvissä ajoin, onko väistettävää ja ampaisevat liittymään kovaa vauhtia, jolloin väistämisvelvollinen, etenkin isommalla ajoneuvolla, on pulassa.

Suojatiet ovat pyhiä alueita, jos jalankulkija on kävelemässä jalkakaytävällä lähellä suojatietä, on syytä varautua siihen, että suojatielle astutaan täysin välinpitämättömänä autoista, ei vilkaista ollenkaan, jos liikennettä on tulossa.  Etenkin pimeällä tilanteet ovat välillä todella vaarallisia, sillä suojatielle saatetaan juosta pensaiden takaa, tietysti ilman heijastimia.  Heijastinten käyttö on tuntematon asia Ranskassa, erään suomalaisen rouvan heijastinta väitettiin hintalapuksi takissa, eikä ymmärretty ollenkaan sen käyttötarkoitusta.

Kaksipyöräiset, moottoripyörät ja skootterit liikkuvat liikenteen seassa omaa rytmiään.  Moottoripyörien nopeudet ovat usein kaksinkertaiset autoihin verrattuna, ja ohi mennään paikassa kuin paikassa. Takaatulevaa liikennettä on seurattava jatkuvasti, ja on oltava valmis antamaan tilaa.  Valoristeyksissä kaksipyöräiset tnkevat jonon ensimmäisiksi, josta pääsevät heti vihreillä valoilla kiihdyttämään.

Polkupyöräily on yksi Ranskan kansallislajeista, joten pyöräilijöitä näkee vuoden ympäri maanteillä.  Jälleen varoituksen paikka, kun näet joko yksinäisen pyöräilijän tai pyöräjoukkueen ajamassa omalla kaistallasi edessäsi, odota, että voit tehdä ohituksen turvallisesti, ilman että on vastaantulijoita.  Jarruta ja hiljennä pyöränopeuteen, jos joudut odottamaan ohituspaikkaa, niin tekevät paikallisetkin!

"ROUTE BARRÉE" ilmoitus merkitsee, että tie on suljettu liikenteeltä:


Tässä kuvassa on lisäksi ilmoitettu kiertotiemahdollisuudet "Dèviation", jotka ovat myöhemmin (yleensä) kiertotiellä opastamassa autoja.  Yleensä suluissa siksi, että ei ole mitään logiikkaa, kuinka pitkälle kiertotien opasteet jatkuvat, tai sitten niitä ei ole kuin yksi alkuperäinen.  Jos reitilläsi ilmoitetaan "ROUTE BARRÉE", sitä kannattaa uskoa, vaikka pääsisikin ajamaan eteenpäin, ja sinne menisi ranskalaiskilvillä varustettuja autoja.  Tie on todellakin suljettu, mutta ranskalainen tapa on ajaa katsomaan lopuun saakka, että sieltä ei tosiaankaan pääse, ja sitten palata takaisin kiertotielle.  (Suomalainenko ei usko, ennenkuin itse näkee?) Meidän lähistöllä oli tie poikki maanvyörymän vuoksi ja siitä ilmoitettiin jopa 10 kilometriä ennen, jotta autot olisivat osanneet hakea vaihtoehtoisia reittejä.  Käydessämme usein ulkoilemassa vahinkopaikan suunnassa, siellä oli aina kaksi tai kolme ranskalaista autokuntaa ihmettelemässä, eikö siitä tosiaankaan pääse läpi...

Nopeusrajoitukset ovat hieman erilaiset kuin Suomessa.  Kantateillä perusnopeus on 90 km/h, taajamissa 50 km/h ja moottoriteillä sateella 100 km/h ja hyvällä kelillä 130 km/h.  Kylissä korotettujen suojateiden kohdalla rajoitus on 30 km/h.  Nopeusrajoitusmerkkejä ei ole taajamien alkaessa tai loppuessa erikseen, vaan rajoituksen muuttuminen ilmaistaan paikannimitauluilla:


50 km/h alkaa, yleensä 90 km/h päättyy


        50 km/h päättyy ja yleensä 90 km/h alkaa

Matkailuautolla ajaessa nämä taajamanopeuksien muutokset ovat tuntuvat, etenkin 50-rajoituksen päättyessä, kun vielä on katseltavaa ympäristössä, mutta takana kärkkyvät pienet ranskalaiset pösöt ja sitikat päästäkseen ohi. Mitä pienempi ranskalainen auto, sen kovempaa se kulkee, tämä on nyrkkisääntö ranskalaisessa taajamaliikenteessä.  Nopeusvalvontaa suoritetaan Ranskassa paljon.  Sekä kameratutkat, että poliisit (Police municipale ja Gendarmerie) käsitutkineen ovat jokapäiväisiä näkyjä tien varressa. Kiinteistä nopeusvalvontapaikoista ilmoitetaan liikennemerkillä:



Erilaisia kiinteitä kameroita ovat seuraavanlaiset pöntöt:


Moottoritiellä




Taajamissa

Ranskassa ylinopeussakot tulevat aina auton omistajalle rekisterinumeron perusteella.  Kamerapöntöstä kuvattuna sakon saapuminen ranskalaiseen osoitteeseen kestää noin viikon.  Mukana on sakkodokumentti, maksuohjeet ja oikaisupyyntölomake, jonka avulla sakon voi kieltää antamalla todellisen kuljettajan tiedot. Sakot löytävät perille Euroopan Unionissa tehokkaasti.  Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että kuljettajaa ei saa edes yrittää tunnistaa Ranskassa autosta, koska auton sisälle kuvaaminen on kielletty, auton sisätilan ollessa yksityinen alue !

Tässä joitakin tietoja ranskanmaalla ajamisesta, kyselkää lisää, jos joku askarruttaa mieltä.  Seuraava kirjoitus liittyy moottoriteihin ja niillä ajamiseen kaikkine mahdollisuuksineen.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti