Ajoimme Lyonin kautta Vienneen moottoriteitä, ja sieltä siirryimme pienemmälle väylälle. Kohteenamme oli parkki Condrieussa, mutta aikamme siellä harhailtuamme pikkukaduilla, saimme neuvon, että hakemamme paikka on Les-Roches-de-Condrieussa, Rhonen toisella puolella! Kunnan matkailuautopysäköinti peruspalveluineen, tiistai-aamuisin pysäköinti kielletty, ilmeisesti torin takia. No, paikka ei ollut kovin mukava, vilkas katu vieressä ja autot pysäköity ranskalaiseen tapaan sikin sokin. Löysimme tilan kuitenkin ja viivyimme parkissa pienen kaupunkikierroksen ja lounaan ajan.
Les-Roches-de Condrieussa on panostettu joesta ja ulkoilmasta nauttimiseen. Itärannalla on erillinen poukama, jossa on suuri hiekkaranta sekä ranskalaisittain kesä-'teleski' (hiihtohissi). Tämä laite kiertää vesialueen yläpuolella ja vetää wakeboardilla tai vesisuksilla liukuvia perässään, varsin mainio vehje!
Suuret nurmikkoalueet ja pelikentät mahdollistavat piknikretket ja pelit kaikille. Ranskalaista vapaa-ajan viettoa parhaimmillaan tuoreen patongin ja vuosikertaviinin kera!
Iltapäivällä viiden aikaan mieli rupesi tekemään vähän rauhallisempaan paikkaan, vaikka viereemme pysäköi auto, joka kokkasi ranskalaisia iltapalaksi myyntiin. Emme jääneet haistelemaan rasvankäryä, vaan otimme kohteeksi vähän matkaa etelämpänä olevan Saint-Dèsiratin kylän.
Viinikellarin pihaan on rakennettu parkki kaikkine palveluineen, mutta, toimii jetoneilla, ja illalla kuuden jälkeen niitä ei saa mistään. Emme tarvinneet jetoneita, mutta tässä on taas huomioitava yksityiskohta palveluiden tarjonnassa. Meidän lisäksi parkissa oli kaksi brittiautoa ja yksi hollantilainen. Paikka on rauhallinen, näköetäisyydellä menee junarata, joka on vilkasliikenteinen, mutta ei junien humina pahemmin häirinnyt.
Aamulla kävimme viinimyymälässä, ja tarttuihan sieltä mukaan jokunen litra, ihan hyvien tapojen mukaisesti, koska viinikellarin maille parkki on rakennettu.
Päätimme vaihtaa joenrantamaisemat vuoristoon ja kohteeksi löytyi Saint-Pierre-de-Chartreuse, itäänpäin Rhonesta. Ajomatka vei Ardechen departementista Dromen kautta Isèren departementiin maiseman vaihtuessa rikkaasta maanviljelysalueesta karuun vuoristoon. Aivan alkumatkasta tienvarressa myytiin pakettiautosta tuoreita parsoja ja mansikoita, joita ostimme. Pieni rasia mansikoita ja iso kourallinen parsaa maksoi kolme euroa. Ja minkä herkkulounaan saimme!
Voironin kaupungista ajoimme ylöspäin mutkaista tietä, ja löysimme hylätyt suuret tehdasrakennukset joen varresta. Paikalla on ollut ensin metalliteollisuutta ja sitten viinatislaamo, tietysti Chartreusen munkkien käynnistämänä. Chartreusen luostari on perustettu alunperin villiin ja syrjäiseen paikkaan tästä vähän ylemmäksi vuonna 1084 ja on ollut munkkien asuttama siitä lähtien. Toiminta tehdasalueella oli tietysti alussa vaatimatonta, mutta intensiivinen työ sai teollisuuden kukoistamaan, ensin metallurgian ja sitten liköörin teossa. Nykyisin alue on hylätty ja tyhjillään, ilmeisesti odottaa restaurointia, joka ei tule olemaan mikään halpa projekti... Maisemat ovat kuitenkin jylhät. Vähän matkaa ylöspäin on siis Grande Chartreuse, varsinainen luostari. Luostarista on tehty elokuva 'Into great silence' vuonna 2005.
Päästyämme 877 metrin korkeuteen, olimme Saint-Pierre-de-Chartreusen kylässä, aktiivinen talvi- ja kesälomakohde, mutta nyt, sesongin ulkopuolella todella hiljainen. Tuuli kävi kylmästi auringosta huolimatta, eikä paikka oikein houkutellut jäämään, etenkin, kun seuraavaksi päiväksi oli luvassa pilviä ja sadetta...
Aix-les-Bains:iin oli vain 55 kilometriä, ja suuntasimme siis sinne. Parikymmentä kilometriä ajettuamme ja ihailtuamme vuoria, joiden harjanteet reunustivat laaksoa, ajoimme lyhyehkön tunnelin läpi, jonka toisessa päässä oli nähtävää! Ensinnäkin, tunneli on Ranskan ensimmäinen vuoren läpi rakennettu tunneli, jonka Napoleon I teetti 1806-1820 parantaakseen kulkuyhteyksiä. Tunnelin pituus 0n 307 metriä ja valmistuttuaan se oli maailman pisin tunneli. Mutta tunnelia ennen tie oli kulkenut varsinaisen rotkon läpi laaksoon, josta tulimme. Tuolla rotkossa on nykyään upea turistinähtävyys, luolastot, joihin tehdään retkiä ja esihistoriallisia asuinpaikkoja, ja myöhemmiltä ajoita roomalaisten rakentama silta. Saint-Christophe-la-Grotte on paikka, jonne pitää mennä uudelleen, koska siellä on historian havinaa dinosauruksista ensimmäisiin ihmisiin, ja roomalaisten ajalta aina lähihistoriaan asti!
Laskeuduimme Chamberyn kautta Aix-les-Bains:iin, tarkistimme ensimmäisen leirintäalueen, joka TOMTOMissamme oli ehdolla. Pieni nurmikkoalue matkailuautoille ei houkutellut, joten kurvasimme Lac du Bourgetin eteläpään kautta pohjoiseen. Järvi on Ranskan syvin ja vesitilanteesta riippuen Ranskan suurin tai toiseksi suurin järvi. Chamberyn kaupunki on järven eteläpuolella ja Aix-les-Bains on järven itärannalla. Torstai-ilta, upea aurinkoinen sää ja alkava pääsiäissesonki näkyi, ihmisiä joka puolella nauttimassa kesäisestä säästä. Seuraava leirintäalue ei sekään houkutellut jäämään ja löysimme vielä yhden, pelkästään matkailuautoille tarkoitetun parkin vähän matkan päästä. Mutta, sekin oli täyteen ahdettu, autojen välissä tuskin metriäkään tilaa, eli ei sinnekään, emmekä toisaalta olisi hiekkakentälle jääneetkään koirien kanssa.
Tuumaustauko, ja kirjasta löytyi mukavalta vaikuttava paikka, tietysti Rhone-joen rannalta, Chanazin kylästä. Nokka sinne, noin 23 kilometriä, ja sen lyhyn matkan aikana pääsimme pois ruuhkaisesta kaupungista, upeiden maisemien läpi vielä hienompaan paikkaan. Chanazin leirintäalue tarjoaa myös maksullisen parkin, huomionarvoista on se, että vedet ja wc-tyhjennys onnistuu leirintäalueen ulkopuolella, maksu jetoneilla, joita saa vastaanotosta. Me jatkoimme hiukan eteenpäin rantatietä, jossa on sesonkiaikana maksulliset pysäköintipaikat vierailijoille. Nyt meitä matkailuautoja oli pitkin nurmikenttää vain neljä kappaletta, kaikki omassa rauhassaan.
Iltakävely Chanazin viehättävässä kylässä kruunasi päivän nähtävyydet ja illan hämärtyessä kuuntelimme lintukonserttia, äänekkäimpinä käet ja satakieli. Aamuherätyksenä toimi kaksi käkeä, jotka lentelivät auton ympärillä ja kukkuivat raivokkaasti. Sama linnunlaulun konsertti jatkui aamuhämärissä, vaikka sää oli jo muuttunut kylmemmäksi, enää +6 astetta ja taivas pilvessä. Sateen uhka, kuten säätiedotus on luvannutkin, suorastaan roikkui pilvistä päällämme.
Aamuteen jälkeen otimme suunnaksi Seysselin ja sen sillan korvassa Ainin departementin puolella sijaitsevan tutun kahvilan, jonne päätimme poiketa aamukahville. Cafe au lait ja mantelicroissant sekä creme brulee pulla maistuivat niin hyvälle !
Viimeinen sujahdus Seysselistä kotiin, ja retki oli tehty. Jo aiemmin mainitut pääsiäislomat ja tuleva viikonloppu näkyivät maantiellä, etelää kohti virtasi autoja tasaisesti ja Sveitsistä Ranskaan tuleva liikenne tukki Bardonnexin tulliaseman monta kilometriä ennen rajaa.
Vinkki: vältä lomakausien alkuja ja loppuja, lomien alkaessa ruuhkat ovat etelään ja loppuessa pohjoiseen. Ja ne ovat todellisia ruuhkia, kymmenen kilometrin matkaan kuluu jopa neljä tuntia, moottoritiellä!
Jos lukijoillemme herää mielenkiinto saada lisää tietoa paikoista, joissa käymme, niin kyselyitä kommentteihin vaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti