keskiviikko 2. heinäkuuta 2014

Langres ja mutarallia

Matkaa  perjantaina meillä oli vain reilu 250 kilometriä, mutta vasta sadan kilometrin jälkeen pääsimme moottoritielle. Ensimmäinen pätkä ajettiin Jura-vuoriston ylitse ja sitä seuraten Les Roussesiin. Sieltä laskeuduimme mutkatietä silmälasikaupunkiin Moreziin ja taas ylämäkeen juustokaupunkiin Morbieriin, jossa ensimmäinen pysähdys juustolan pihalla. Mukaan ostimme palan nuorta Comtea sekä Tomme a l'ail-juustoa, mutta Morbieria ei tällä kertaa. Tomme a l'ail on tämän juustolan erikoisuus, emmekä ole löytäneet sitä muualta seudun myymälöistä. Juustoon lisätään valmistusvaiheessa valkosipulia makua antamaan.


Juustolounaan jälkee kurvasimme matkaan Juran departementin läpi, Champagnolen ja Polignyn kautta Côte-d'Or:in departementtiin ja moottoritietä Haute Marnen departementtiin ja Langresin kaupunkiin. Maisemiltaan Juran departementti on ensin mäkistä, metsäistä seutua, jossa tie halkoo välillä pitkiäkin suoria ja hetken päästä mutkittelee kapeissa kuruissa joen vartta pitkin.  Huomattava muutos tapahtuu, kun laskeudutaan alas Polignyn kaupunkiin. Tässä huomaa korkeuseron, joka erottaa satoisan maanviljelysalueen vuoristosta Juran pohjoispuolella.

Côte-d'Or on Ranskan tärkein viininviljelyalue sekä viljan osalta merkittävä tuottaja ja nyt siellä näkyi jo puimureita ohrapelloilla.  Viljelykausi on pitkä ja sato on runsas tällä alueella suotuisan ilmaston ansiosta.  Côte-d'Or:issa tuotetaan myös parhaat ja kalleimmat Pinot Noir ja Chardonnay viinit.

Langres sijaitsee Haute-Marnen departementissa ja on linnoituskaupunki, jota muurit ympäröivät joka puolelta. Historiaa kaupungilla on tietysti taas niin pitkältä ajalta, ettei sitä ihan heti jaksa ymmärtää.  Roomalaisajan gallialaisheimo Lingonit asuttivat alunperin kaupunkia.  Kaupungin museossa on näytillä tuon ajan jäännöksiä. Kaupunki oli myös  tärkeä risteys roomalaisajan tieverkostossa. Nähtävyyksiä ovat linnoitusten lisäksi katedraali ja kaupungissa syntyneen filosofi ja kirjailija Denis Diderotin (1713–1784) patsas. Diderot on antanut nimensä käyttöön useimmille putiikeille ja kahviloille kaupungin keskustassa.





Meidän ohjelmamme ja oleskelumme rajoittuivat enimmäkseen rallin huoltoalueelle, Parc Assistanceen.  Automme oli kiinni huoltoteltassa ja ympärillä oli joka puolella tallien huoltopisteitä.  Tietty yksityisyys silti säilyi, koska päivällä toiminnan ollessa kiivaimmillaan, alueet ovat rajattu tarkasti ja yleisö pysyy niiden ulkopuolella.  Illan tullen paikka rauhoittui, koska kilpa-autot vietiin Parc Fermee:en, eli valvottuun parkkiin.  Parc Assistance on näinollen hiljainen illat ja yöt lukuunottamatta muiden tallien satunnaista henkilökuntaa.


Pestävää riitti
Rallirakki
Parc Ferme
Perjantai oli vielä lämmin ja aurinkoinen, mutta lauantai ja sunnuntai näytti sitten kesäsateiden voiman.  Sateet tulivat kuuroina kera ukkosen ja rakeiden, mutta kaikkein pahin ennustettu myrsky kulki eteläpuolelta ohitse, joten säästyimme lentäviltä teltoilta ja suurilta rakeilta.  Lauantai aamupäivän rallin erikoiskokeet ajeltiin vielä kuivassa, mutta jo iltapäivän sateet toivat kuran mukaan kuvioihin ja sunnuntai olikin varsinaista mutavellissä ajamista pelloilla.

Naapuritallin polttoaineet, autolle bensaa ja tiimille Pastista !

Rallin tapahtumista saa parhaiten käsityksen Jaro Kinnusen Fanisivuilta, ja lopputuloksena oli hieno neljäs sija Peugeot 208 r2 sarjassa!  Allaolevassa videossa on Jaro Kinnusen ja Mikael Korhosen auto kolmantena, täysin hallinnassa pompusta huolimatta.  Samaa ei voi sanoa joidenkin kilpakumppaneiden suorituksesta.  Youtubessa on paljon hyviä videoita viikonlopun rallista.

Tästä mentiin nokalleen, mutta matka jatkui. 




Katsastus läpäisty

Lähtö

Saapuminen ensimmäiseen huoltoon

Lauantai-illan sää

Rallin vimeinen huolto

Matkailuautoilun kannalta muutama huomio moottoriteiltä;  BP:n huoltoasemien levähdysalueilla löytyy tyhjennys- ja vedentäyttömahdollisuus ilmaiseksi!  Niitä ei mainosteta erikseen missään, ja ne ovat sijoitettu hieman sivummalle, mutta ainakin kuvan osoittamat levähdysalueet  ovat niin hyvin sunniteltuja, että autolla pääsee kiertämään takaisin huoltopisteelle, jos ensimmäisellä kerralla ajaakin ohi! Itse asiassa Streetview-kuvat ovat ajalta ennenkuin huoltopisteet ovat rakennettu, koska en löydä niitä kuvista ollenkaan. Moottoritiemaksut olivat suuntaansa tällä kertaa 15.80 euroa.   

BP:n toimivat huoltopisteet
Paluumatkalla nautimme upeista väreistä auringon paistaessa ja tummien ukkospilvien lähestyessä. Seuraavaa matkaa suunnittelimme jo Beaunen viinialueille.



Kotipuolessa oli näin hyvä keli!

Sadunomainen tie



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti