Ajelua Doubs-joen varrella ja käynti Saksan puolella

Hellettäkö? No ei! Toisin kuin Suomessa, säät eivät ole olleet suosiollisia Euroopassa lomailuun.  Ei ole pitkäkään aika, kun alpeilla tuli lunta 2000 metrissä, nyt ovat ilmat lämmenneet, mutta sateet ovat olleet runsaita.  Viikonlopun aikana ei ehdi kovinkaan pitkälle, vaikka säätiedotuksesta löytäisikin aurinkoa jostain päin, joten lähdimme summamutikassa kohti pohjoista ja Alsacea, taas kerran Juran yli.

Ajatuksissa oli ehtiä viikonloppuna Saksaan, ja kaivelimme reittiä kohti Besanconia.  Les Roussesista jatkoimme Bois d'Amontin läpi Sveitsin puolelle ja kiersimme Lac de Jouxin itäpäästä Vallorbeen, jossa oli rajanylitys takaisin Ranskaan. Perjantai-illan ruuhkaa koimme ennen Pontarlieria,  La Cluse-et-Mijoux:in kaupunkiin jonotimme kiltisti vartin verran, mutta juuri ennen Pontarlieria jono haihtui jonnekin ja pääsimme jatkamaan normivauhtia. 

La Cluse-et-Mijoux on edessä ja kukkuloiden päällä vasemmalla Chateau de Joux

Perjantaina  määränpääksi tuli lopulta Baume-les-Dames, jonne saavuimme kiertoteitä pitkin. Kiertoteitä siksi, että kuuluisat "Route barree" ja "Deviation"-liikennemerkit ajattivat meitä alunperin 34 kilometrin sijaan lähes 60 kilometriä ympäri rehevää karjankasvatusaluetta.  Pieniä, siis todella pieniä kyliä peräjälkeen, joissa oli kolmesta neljään suurta maatilaa, eikä muita asutuksia tai palveluita. Yksi tällainen kylä on Courtetain-et-Salans, jossa sentään on kirkko ja hautausmaa,  kaikkiaan 76 asukasta vuonna 2008.

Baume-les-Damesissa on matkailuautoparkki sekä camping vierekkäin, ja parkissa on reilut 50 paikkaa, osa kanavan rannassa tien vieressä ja loput töyrään päällä.  Siellä on enimmäkseen nurmi/hiekkapaikkoja ja neljä asfalttipaikkaa.  Kaikki asfalttipaikat olivat vapaana, ja olisi nurmelta löytynyt pari vapaatakin kohtaa, mutta otimme koirien vuoksi rauhallisemman asfaltin, osin sen vuoksi, ettei olisi niin märkää autosta ulos astuttaessa, mutta myös oman rauhan vuoksi.

Parkissa on huoltorakennus vessoineen ja suihkuineen, ja leipomon auto tulee joka aamu kahdeksalta myymään tuoretta leipää.  Yöpymisen hinta sähköineen, vesineen ja palveluineen on 9,20 euroa. Kaupanpäälle kuuluu herätys aamukahdeksalta leipomon auton toitottaessa saapumistaan !

Kanava parkin vieressä

Tuoretta leipää

Täyttyi se asfalttiparkkikin illan mittaan

Parkin huoltorakennus

Jos parkki on täynnä, viereinen camping tarjoaa palveluja

Baume-les-Damesin kanavan satama ja matkailuautoparkki

Perjantai-ilta ja netistä löytyi kaupungin sivuilta infoa, Place de Republiquella on "Soiree Champetre", eli musikaalinen illanvietto ruokapaikkoineen.  GPS ohjeisti matkaa olevan kaksi kilometriä, joten iltakävelyhän sinne tehtiin.  Koirat olivat tyytyväisiä päästessään sateettomaan iltaan lenkille, ja ylitimme Doubs-joen siltaa pitkin kohti keskustaa.  Aukiolle, jossa tapahtuma järjestettiin, oli katettu pöydät valkoisine liinoineen ja tarjolla oli pikaista grilliruokaa, olutta sekä viiniä kohtuukorvausta vastaan.  Musiikista huolehti duo soittaen hanuria ja  syntikkaa, vähäinen yleisö näytti tyytyväiseltä tarjontaan.  Kiertelimme lähikortteleita ja paluumatkalle nappasimme pari pizzaa runsain täyttein mukaan iltapalaksi.  Kahdeksan euroa kappale.

Yöllä sade jatkui jälleen ukkosen kera, mutta aamulla leipomon auton saapuessa oli taas pilvipoutaa. Aamupäivä toi kuitenkin sateen tullessaan ja ennusteita tutkien ja sadetutkaa tihrustaen pähkäilimme, minne lähtisimme.  Vaihtoehtoina olivat länteen Dijoniin tai itään Saksaan, ja Saksa veti pidemmän korren.

Ajoimme ylös moottoritielle, joka houkutteli enemmän pikkuteiden sijaan ja tiketin saatuamme ajoimme pienen matkan ennen kuin maksullinen osuus päättyi.  Hinnaksi tuli 7,60 euroa, aika kallis pyrähdys, koska samalla tietullilla Pariisista tuleva maksaa 38 euroa ja Lyonista tuleva 28 euroa...

Mulhousessa pidettiin kahvitauko puolenpäivän aikaan ja etsittiin sopivaa käyntikohdetta Saksasta. Freiburg tuntui sopivalta ja sinne ajoime suoraan keskustaan.  Löysimme parkkipaikan pienen joen varrelta, ei mikään iso alue, vaan joutui hieman sovittelemaan Albiniamme riviparkkiin.  Kolme tunnin parkki, 7,50 euroa. Lähdimme tekemään kierroksen kaupungilla hienoisessa vesisateessa.  

Väkeä oli liikkeellä paljon, ja vielä kun keskustan pääkatu oli remontissa ja jalankulkijat puristettiin kapeille käytäville kauppojen eteen, niin tunnelma oli aika tiivis.  Onneksi jalkakäytävät olivat katoksen alla, ettei koko ajan tarvinnut sateessa lompsia.

Freiburgin keskustassa löytyy talojen edestä muistolaatat toisen maailmansodan julmuuksista

Keskustaa ja työmaata

Erilaista katukiveystä

Freiburgin keskustasta lähtiessämme poikkesimme Aldiin ja Nettoon tekemään ostoksia, lähinnä maukkaita bratwursteja sekä joitain luomutuotteita. Täytyy sanoa, että Aldissa oli Lidliäkin huonommat valikoimat, sitä voi hyvällä syyllä välttää jatkossa.

Emme löytäneet Saksan puolelta yöpymispaikkaa ja päätimme palata Mulhouseen ja mennä kämppärille.  Sisäänkirjautuminen paljasti, että tilaa on, mikä kyllä ihmetytti, sillä onhan lomakausi hyvässä vauhdissa ja luulisi porukkaa olevan liikenteessä.  Saimme valita autolle parhaan paikan, puolet autopaikoista oli vapaana, ja tarpeen vaatiessa olisimme voineet valita vielä telttapaikoistakin mieleisen!  No, kämppärin nurmikot olivat jätetty turhan pitkiksi ja sateiden jälkeen ne olivat märkiä, löysimme kuitenkin yhden kohdan jossa ruoho oli lyhyempää ja sovitimme auton sivuoven juuri sille kohdalle.  Yöpymisen hinnaksi tuli autolle, kahdelle henkilölle ja kolmelle koiralle 26,50 euroa sisältäen sähkön ja palvelut.  Ehkä hieman hinnakasta, mutta menköön.

Iltakävelyn teimme kanavan rannassa ja kävimme joen toisella puolella katsomassa yliopiston kampusaluetta ja maauimalaa sekä jäähallia.  Kämppärillä olisi ollut lämmitetty uima-allas, mutta meille riittivät normisuihkut kosteanviileänä iltana.

Kanavanrantaa Mulhousessa

Sulku

Lisää kuvateksti

Karhunvatukat alkavat kypsyä, ja niitä tulee PALJON tänä vuonna!

Lisää kuvateksti

Puetut puut

Tällainen kuljin

Sunnuntai aamu valkeni aurinkoisena, eikä pilviä missään ! Heti aamusta päästiin lähes hellelukemiin ja lähtö venyi yli puolenpäivän kaikessa rauhassa nautiskellen sunnuntai-aamun rauhasta.

Suunnaksi otimme kodin ja TOMTOMin mukaan nopein reitti olisi ollut pyyhältää moottoriteitä Sveitsin kautta, mutta valitsimme reitin, joka välttää motareita.  Eli maisemia katsellen lähdimme ajelemaan pikkuteitä.  Ero nopeimman ja valitsemamme reitin välillä oli ajassa reilu tunti kauemmin meidän reitillä, kokonaisajan noustessa neljään tuntiin kahteenkymmeneen minuuttiin, mutta eihän sekään pidä koskaan paikkaansa, koska pakollisia pysähdyksiä tulee aina mielenkiintoisia paikkoja bongatessa.

Ensimmäinen pysähdys oli tämän kanavan luona

Alsacen maisemat ja talot ovat näyttäviä ja värikkäitä! Toinen toistaan hienompia puutarhoja ja hyvinhoidettuja rakennuksia. Silmäniloa kerrakseen! Moottoripyöriä tuli vastaan isoissa ryhmissä eikä ihme, sillä tämä reitti on varmaan yksi kauneimpia maisemallisesti sekä moottoripyöräilijöille mukavan vaihtelevaa loivaa mäkeä ja mutkia pitkin Doubs-joen vartta. Perhokalastajia näkyi joessa vyötäisiään myöten.

Sitten kuvattiin Alcaselaisia taloja

Keskeltä peltoja löytyi muistomerkki "1ere regime de Chasseurs d'Afrique", eli yksi monista ranskalaisen panssaripataljoonan  taistelupaikoista

Olisikohan sitä ihan hippi, jos ajaisi tällä ?

Mitä lie Bambinoksia, mutta nämä ovatkin kolmipyöräisiä...

Lisää kuvateksti

Ensi viikonloppuna Ranskassa vietetään kylissä sadonkorjuujuhlia, ja pyöröpaaleista on tehty mainokset

Seuraava pidempi stoppi oli Saint-Hippolyten keskiaikainen kaupunki, jonka aukion kahvilat olivat täyttyneet motoristeista. Kaunis vanha kaupunki Doubsin varrella. Antiikkikauppa oli auki, poikkesimme myös kirkossa ja kiertelimme vanhoja kujia ihastellen näkemäämme.

Saint Hippolyte, keskiaikaista kaupunkia Doubs-joen varrella 

Suoraan kadulta paneloituun rappukäytävään, Lyonissa näitä kutsutaan nimellä "Traboules", eli talojen läpi kulkevat oikotiet

Maitotuotteiden valmistajien veljeskunnan myymälä

Saint Hippolyten katedraali

Tässä ovat kulkeneet monet jalat vuodelta 1303 alkaen

Oma nurkkaus

Motoparkki kaupungintalon edessä

Näitä kukka-asetelmia löytyy paljon teiden varsilta, tieliikenteessä kuolleiden muistoksi

Matka jatkui pitkin joen vartta. Maisemat muuttuivat kallioseiniksi, joissa oli luolamaisia aukkoja ja kohta olikin pakko pysähtyä! Edessä oikealle luki Grotte Chapelle, eli luolakappeli. Vaikuttava kirkko luolaan rakennettuna.  Doubs-joki on aikoinaan kaivertanut uran kallioon, jossa nykyinen tie kulkee, ja kallioseinämät ovat täynnä uurteita ja vaakasyvänteitä, ja yhteen tällaiseen on sijoitettu pieni kappeli vuosisatoja sitten. Luolassa on lähde, jonka vesi menee Doubs-jokeen, ja erikoisuutena kallioon tuikattu hana, josta tulee vettä "Neitsyen lähteestä".

Kirkot ovat ehdottomasti käymisen arvoisia Ranskassa, niissä näkyy se huima historia ja niissä on aitoja, eletyn elämän merkkejä.  Ja tietysti, jos on helteinen sää, niissä on mukava käydä viilentymässä.  Luolakappelin kosteus ei houkutellut jäämään sateisena päivänä kovinkaan pitkäksi aikaa sisätiloihin.

Luolakappelin luona

Luokakappelin entree

Kappelin interiööri

Silta  kappelissa

Neitsyen lähde

Alttari on "Art Deco"-tyyliä

Vielä yksi pysähdys joen varrelle parkkiin, kun teki mieli pikkupurtavaa. Keitimme kahvit ja söimme pannulla paistettua leipää lisukkeineen.  Matka jatkui ja laskeuduimme jo Sveitsin puolella olevan Lac du Jouxin rantaan. Siellä pysähdyimme myös ja kävelimme rantaan vilvoittelemaan koiria puhtaaseen veteen. Aurinko paistoi ja alkuilta oli raikkaan viileä.

Sveitsiläistä järvimaisemaa

Lac de Joux

Menihän siinä rutkasti enemmän aikaa kuin reilu neljä tuntia, mutta oli se pikkuteitä pitkin ajelu sen arvoistakin!  Niin paljon on nähtävää, nyt etsimme parannettua karttaa tai muuta paperiopasta, jotta reiteistä saisi enemmän irti.  Pelkän TOMTOMin ohjeiden seuraaminen on kuin ajaisi pussi päässä, vaikka kyllä reitin varrelta löytyvät yllätykset ovat mielenkiintoisia.  Jälkikäteen kotona GoogleMapsista löytyy kaikenlaista, jonne olisi voinut poiketa, tosin, se olisi taas pidentänyt matka-aikaa.  Mutta, mihin tässä valmiissa maailmassa nyt kiire olisikaan ?