Dachau, 'Nie wieder'

'Ei koskaan enää', on Dachaun tunnus nyt.  Vierailu muistoalueella on järisyttävä kokemus Saksan kansallissosialismin julmuuksista, ja sinne on mentävä nöyränä ja valmiina kokemaan hyvinkin läheltä kaikkia niitä kauheuksia, joista olemme lukeneet.

Leiri oli ainoa, joka oli koko kansallisosialismin ajan käynnissä, 12 vuotta, ensin vankileiri polittisille vangeille ja pian muuttuen tuhoamisleiriksi, joka oli kaikkien muiden leirien esikuva.  Sotilaita kierrätettiin Dachausta muille leireille viemään 'Dachaun henkeä', eli äärimmäistä julmuutta.

Alussa, vuonna 1933, vangit pääsivät jopa lomille leiriltä ja saivat pitää yhteyttä ulkomaailmaan postin avulla.  Vangit työskentelivät leirin välittömässä läheisyydessä olevissa tehtaissa ja puutarhassa, joka tuotti leirille ruokaa. Muutos alkoi, kun jo 1935 leiriin tuotiin Jehovan todistajia, homoseksuaaleja ja maahanmuuttajia, ja leirin luonne muuttui poliittisesta vankilasta tuhoamisleiriksi. Työolot muuttuivat radikaalisti puhtaaksi orjatyöksi, jossa vangeilla ei ollut mitään arvoa.

Leiriä laajennettiin 6000:lle vangille vuonna 1937 ja leiriin tuotiin koko ajan lisää vankeja, Puolasta, Venäjältä, romaneja, juutalaisia, ja vuonna 1944 leirissä oli yli 60000 vankia.  Yksi leirin tarkoitus oli tehdä lääketieteellisiä kokeita vangeilla, kuitenkin lääkinnällinen puoli ontui pahasti ja eikä vankeja hoidettu.

Dachaun terrori ja tuhotoimenpiteet alkoivat olla äärirajoilla ja vankeja kuljetettiin lähialueilla tuhottavaksi.

Leiri vapautettiin huhtikuun 29. 1945 ja sen avautuminen oli järkyttävä kokemus niin niille sotilaille, jotka vapauttivat vangit, kuin myös se realismi Saksalaisille, jotka asuivat leirin läheisyydessä.

Kierros nykyleirissä vetää hiljaiseksi, polttouunit ja kaasukammio ovat alkuperäisessä kunnossa, kymmenien tuhansien vankien tuhkat ovat keossa krematorion vieressä...  Kaksi parakkia ovat jäljellä, muista 40:stä ovat jäljellä vain kivijalat suorassa rivissä leirin keskuskäytävän molemmin puolin.

Hallintorakennuksessa on valtava tietomäärä näyttelyssä, joka kertoo kansallissosialismin historian, keskitysleirien historian, vankien kohtelun siitä hetkestä kun he saapuivat leiriin ja siitä seuraavat tapahtumat leirin rutiineissa.  Jatkuva pelko, kidutukset ja aliravitsemus olivat elämän teemat leirissä, josta ei ollut mahdollista päästä koskaan pois.

Saksalaisten täsmällisen kirjanpidon vuoksi tiedetään, että Dachaussa sekä sen alileireissä lähialueilla oli yhteensä 200 000 vankia ja pelkästään Dachaussa murhattiin 41 500 vankia.

Portti, josta vangit kulkivat sisään leiriin

Tuhkat

Vankien lukumäärä eri maittain

Portilta oli reilu viikko aikaisemmin varastettu "Arbeit macht frei" kyltti...

Dachaun muistoalueelle ei ole suurempia tienviittoja, sen löytää menemällä Dachaun kaupunkiin ja seuraamalla tienviittoja "KZ-Gedenkstätte".  Parkkipaikka on asfalttikenttä pusikossa ja sieltä on vaatimattomat viitat muistoalueelle.

Suosittelemme käyntiä paikalla, se on vaikuttava kokemus.  Aikaa pitää varata kokonainen päivä, niin paljon asiaa löytyy helposti ymmärrettävässä muodossa, mutta sisältö on järkyttävää.