Sarjakuvapiirtäjien merkitys ranskalaisille

Lehdet ja kirjallisuus ovat Ranskassa jokamiehen oikeus, olennainen osa paikallista kulttuuria.  Kirjakaupat ja lehtikioskit ovat juuri sitä, mitä nimet kertovat, eivätkä myy juurikaan muuta, kuin painettua sanaa.  Ja kyllä sitä ostetaankin, kun valinnan varaa viikkolehdissäkin on koululaisista aikuisiin, lähes kaikilta eri aloilta.

Tällä viikolla kuolleet sarjakuvapiirtäjät eivät olleet ainoastaan Charlie Hebdo-lehden työntekijöitä, vaan heillä oli suuri yleisö koko Ranskan lehtiä lukevan kansan parissa.

Stéphane "Charb" Charbonnier perusti MonQuotidien-lehteen sarjakuvan "Quotillon" vuonna 1994 ja sitä lukivat lapset ja oppivat tuntemaan piirtäjän tyylin ja tekstit.  Kasvaessaan nuoret lukivat Harakiri-lehteä, samaa jota heidän vanhempansa olivat jo lukeneet, ja jonka erittäin agressiivinen ja hyökkäävä sisältö ei tietenkään kaikkia miellyttänyt, mutta Charbonnierin suosio kasvoi.  Harakiristä Charbonnier sirtyi Charlie Hebdoon.

Bernard "Tignous" Verlhac oli ennen Charlie Hebdo-lehteä sarjakuvapiirtäjänä Marianne-viikkolehdessä.  Hänetkin teki tunnetuksi terävät ajankohtaiset piirrokset ja karikatyyrit poliittisista tapahtumista.

Jean "Cabu" Cabut tuli tunnetuksi "Le Canard enchaîné"-lehdestä, niinikään satiirinen ja etenkin ranskalaisesta politiikasta pilkkaa tekevä lehti, joka tietysti saavutti suuren suosion.  Cabu työskenteli myös jo mainitussa Harakiri-lehdessä.

Melkein voisi sanoa, että lähes jokaisella ranskalaisella on ollut kosketus näihin kolmeen piirtäjään heidän kuviensa kautta, ja siksi heidän kuolemansa on nostettu otsikoihin enemmän, kuin niiden 9 muun, jotka myös saivat surmansa.

MonQuotidien julkaisi surmatyöstä oman erikoisjulkaisunsa, jossa selvitetään lehden kohdeyleisölle, eli lapsille ja nuorille mitä tapahtui ja miksi.


Tässä yksi tunteellinen kuvaus videomuodossa näistä kolmesta piirtäjästä:

Lisää ohjelmia, ranskankielellä kylläkin, joissa haastatellaan edesmenneitä:

Le Petit Journal : http://www.canalplus.fr/c-divertissem...
Arte documentaries : http://www.arte.tv/sites/fr/temps-for...