Aostan laakso ja Piemonte, Italia

Miksi mennä Italiaan? No, meille se on helppoa, koska se on tuossa vieressä. Reilu tunti Chamonixiin ja tunnelin läpi alittaen Mont Blancin, et voilà,  Italiassa ollaan. Muitakin syitä voi keksiä, kuten käydä katsomassa Outletien väenpaljoutta tai Italian Decathlonin uusia urheiluvälinetarjouksia ja  tietysti poiketa Ipercoopissa, suurtakin suuremmassa ruokamarketissa.

Kohti Mont Blancin tunnelia

Tunneliin Ranskan puolelta

Perjantai-iltapäivällä oli vain muutama auto menossa Mont Blancin tunnelin läpi, ei ruuhkia missään! Lomat olivat päättyneet edellisenä viikonloppuna, joten kaikki pysyivät ilmeisesti kotosalla.  Hinnat olivat nousseet sitten viime kerran, nyt menopaluu maksoi Albinilla 73,50 euroa! Aika paljon saa ostaa outletista, että kannattaa lähteä Italiaan shoppailemaan ja missä se säästö sitten onkaan...

Tunneliradion tiedotus kolmella kielellä

Tauko Courmayerissa

Moottoritie Courmayerista Aostan laakson läpi on tyypillinen pisteestä A pisteeseen B siirtymätaipale.  Meillä on tapana pysähtyä "les Halles Aoste"-nimisessä paikassa, jossa on polttoainemyynti, urheilukauppa, alkoholimyymälä, kahvila ja ravintola sekä hotelli.  Kahvilassa on pakko siemaista ensimmäiset italialaiset espressot.

Aostan jälkeinen Autoporto, pakollinen pysähtyminen aina

Nyt poikettiin myös katsomassa väkijuomavalikoimaa, ja yllätys olikin, kun hyllystä löytyi Big Peat-viskiä. Se on pienen tuottajan erikoisuus, joka tehdään vain Islayn saaren mallasviskeistä.  Maku on "kuin nuotionpohjaa joisi",  eli savuinen ja makean tervainen. Erinomainen, mutta melko hinnakas kokemus.  Suosittelen kokeilemaan. Kaksi muuta erikoisuutta oli myös tarjolla, Scallywag ja Timorous Beastie, samalta tuottajalta.

Big Peat, Timorous Beastie ja Callywag, pienet viskimerkit, harvoin saatavilla

Matka jatkui kohti Ivreaa ja moottoritieltä poistuessamme maksoimme 21,50 euroa.  Tässä vaiheessa piti huokaista syvään ja totesimme palaavamme Courmayeriin pikkutietä pitkin.  Ivrean keskustaan ja parkkiin saavuimme juuri hämärän laskeutuessa.  Paikalla oli ennestään yksi matkailuauto ja saimme valita paikkamme vapaasti.  Parkista olemme kirjoittaneet aikaisemminkin, ja edelleen yhtä mukava paikka se on.  Parkin reunassa on pieni hirsimökki, jonka seinässä olevaan aukkoon voi maksaa vapaaehtoisen maksun yöpymisestä.

Ivrean matkaparkki

Tein iltakävelyn kaupungilla nuorimman koiran kanssa, hiljaista ja rauhallista, ja palatessani parkkiin, paikalle oli ilmestynyt pari uutta autoa.  Hyvin kaikki mahtui ja yö oli rauhallinen. Aamulla teki mieli tuoretta leipää, vaikka emme juurikaan enää leipää syö, mutta tien päällä on mukava haukata jotain juuri uunista tullutta.  Leipäparatiisi on parin kulman takana parkista ja katsellessani valikoimaa, en oikei osannut päättää, mitä ottaa, koska kaikki näytti olevan samasta taikinasta pyöräytettyjä erimuotoisia leipiä ja sämpylöitä.  No, pari erilaista päätyi pussiin, jopa yksi täysjyväsämpylä. Erikoista Italialaisessa leipäkaupassa on se, että leivän hinta on per kilo ja ja leivät punnitaan. Maassa maan tavalla.  Leipä ei ollut kyllä mistään kotoisin, ei vaalea, eikä tumma.

Kuolinilmoitukset ovat Italiassa kaduilla ilmoitustauluilla

Leipäparatiisi

Se on sitten kilohinta leivillä

Pääsimme tien päälle ajoissa ja suuntasimme Vercelliin, jonne TOMTOM neuvoi etsiessämme Decathlonia.  Maisemallisesti olimme Piemonten riisinviljelyalueen sydämessä, pellot olivat mielenkiintoisen näköiset, sillä laajat tasaiset peltoalueet olivat jaettu lohkoihin, jotka erotti multakynnys, ja seuraava lohko oli edellistä matalammalla. Riisin kylvön jälkeen aloitetaan lohkojen täyttäminen vedellä ylimästä lohkosta ja näin peltoaukeat näyttävät kuin tulvisivat sateiden jälkeen.

Ydinvoimala, riisipellot ja metsästyskielto

TOMTOM ei sitten tiennyt mitään, Decathlonia ei ollut Vercellissä, ja otimme sitten seuraavan ehdotetun kaupan kohteeksi alle 30 kilometrin päässä ja sieltä se sitten löytyikin.  Valikoimaa oli taas runsaasti, esimerkkinä sykemittari ja siihen rannekello 15 euroa, radiopuhelinpari 35 euroa ja niin edelleen.  Noille ei kuitenkaan ollut tarvetta, joten hyllyyn jäivät, sen sijaan löytyi kävelyyn sopivat lenkkarit 15 euroa ja koirille kuljetushäkki henkilöautoon, sellainen kokoontaitettava.  Muutama vaate piti myös ostaa, hinnat olivat kohdallaan.

Decathlonin jälkeen suunnistetiin Vicolungon outletiin, jossa parkkipaikka oli jo täynnä puolenpäivän aikaan.  Valikoimaa riittää merkkituotteissa, jos niiden perään on, hinnat lienevät halvemmat kuin kaupungeissa, mutta tuolla ei itselleni ole kyllä mitään.  Vaimo viihtyi tunteja kiertämässä liikkeitä, itse viihdytin koiria auringossa.

Lounas

Iltapäivän lopuksi piti päästä vielä ruokakauppaan ja Ipercoop löytyi Biellasta.  Gli Orsi on julmetun suuri ostoskeskus, jossa tämä hypermarket on vain yksi liikkeistä.  Ja voi sitä valikoimaa, kyllä ranskalainen Carrefour jää kakkoseksi tuoreudessa ja valikoimassa mitä tulee kinkkuihin, vihanneksiin, hedelmiin ja juustoihin.  Juustoista sen vuoksi, koska Ranskassa on oikeastaan vain ranskalaisia juustoja, mutta italialaisessa marketissa valikoimaa on yli maan rajojen.  Mielenkiintoista oli nähdä myös italialaisten intohimoinen suhtautuminen omiin lihavalmisteisiinsa, niille oli oma, pitkä palvelutiskinsä, josta sai valita prosciutton lisäksi niin pancettaa, bresaolaa, salamia, mortadellaa, speckiä, porchettaa ja niin edelleen... Ja mikä parasta, kaikki viipaloitiin kauniisti paperiin, ei mihinkään vakuumimuoviin.

Italialaisia urheiluautoja ja vähän muitakin

Yöpaikka löytyi Ceresane-Curanuovasta paikallisen urheilukeskuksen vierestä, tarjolla tyhjennyspaikka, vesipiste ja sähköä, kukaan ei tullut kyselemään maksuja, eikä paikalla ollut mitään maksuautomaattia.  Rauhallinen yöpaikka pikkukylän keskellä.

Yöpymispaikka lähellä Mongrandoa

Sunnuntai-aamuna emme päässeet pitkällekään, kun Mongrandon kylän keskustasta löytyi kirppari, ja siellä kierreltiin pari tuntia nauttien aamuauringosta ja italialaisen pikkukylän tunnelmasta.  Lopulta palasimme autoon ja otimme suunnaksi Aostan laakson, tällä kertaa sitä pikkutietä pitkin Courmayeriin ja Mont Blancin tunneliin.

Oiva remonttikohde

Sympaattinen kirppis

Pont Saint-Martin, Aostan laakso

Tämän jutun olisi voinut aloittaa taas kerran kaikkien äidinkielenopettajien vihaamalla lausahduksella," Jo muinaiset roomalaiset...", sillä laakson pohjaa ajellessamme olemme tosiaan taas roomalaisajan jäljillä, jopa esihistoriallisen ajan kulkureitillä Alppien yli.  Varmoja merkkejähän vanhasta asutuksesta ja kulkureitistä löytyy Grand St. Bernardin passista, jonka kautta pääsee Aostan laaksosta Italiasta Martignyyn Sveitsiin.  Siellä kahden ja puolen kilometrin korkeudessa on kallioon koverrettu roomalaisaikainen tie.

Varsinaiseksi kulku- ja kauppareitiksi Alppien ylitykseen Aostan laakso mudostui keskiajalla, ja silloin alkoivat linnat ja kartanot ilmestyä reitin varrelle.  Laaksossa on yli 70 linnaa, sillä aikoinaan kukaan ei varsinaisesti hallinnut aluetta, ja näin ollen se oli hyvä tulonlähde tietullien ja verojen keräämiseen.  Kaupunkilaisaateliset valtasivat maa-alueita omiin nimiinsä ja rakensivat linnan tai kartanon valvomaan kulkijoita ja keräämään rahaa.  Tiettyjen linnoituksien merkitys puolustukseen tuli eri sotien vuoksi tärkeämmäksi ja niitä laajennettiin ja vahvistettiin sellaisiksi, etät ne ovat nykyisinkin melko hyvässä kunnossa.  Tästä esimerkkinä on Bardin linnoitus, joka pysäytti jopa Napoleonin retken Italiaan keväällä 1800, tosin vain kahdeksi viikoksi.

Aostan laakson arkkitehtuuria, kiviseinät ja kivikatto

Toiset linnat ovat enää raunoita, kuten Saint-Germainin linna, joka on raunioitunut 1600-luvun puolesta välistä lähtien sen jälkeen, kun viereinen Montjovetin kaupunki kasvoi tarpeeksi suureksi puolustamaan itseään.

Matkaparkki linnanraunioiden juurella: Park4Night

Tässäpä on oiva matkakohde tuleville reissuille, ei tarvitse mennä kauas, kun on keskellä vanhaa historiaa ja löytää siitä käsinkosketeltavia merkkejä, sekä nykyaikaisia tapoja ja ruokia, jotka juontavat juurensa aikojen alusta.  Yksi idea kiertomatkan teemaksi olisi ottaa tuo roomalaisaika ja kulkea samaa reittiä Sveitsistä Alppien yli kuin Napoleon, tutkia Aostan kaupungista roomalaisten jättämiä maamerkkejä ja sitten palata Ranskaan alppien yli reittiä, josta hunni Attila tuli ylitse länteen elefanttiensa kanssa Little St Bernard passin kautta.

Voisi tuntea itsensä pieneksi ajellessa nyt autolla noissa maisemissa ja kuvitellessaan tuhannet ja taas tuhannet sotilaat noissa ankarissa olosuhteissa kulkemassa jalkaisin kohti taisteluita ja tuntematonta kohtaloaan vierailla mailla.

Paluu tunnelin läpi kävi joutuisasti, ei ketään jonossa!