Pontius Pilatuksen jäljillä

Pääsiäisen aikaan teimme yhden yön matkan Rhone-joen varteen Tournon-sur-Rhone kaupunkiin, jossa yöyimme kaupungin keskustassa olevalla leirintä-alueella.  Joen varteen oli kiinnittynyt taas jokilaiva, kuten edelliselläkin kerralla ja illalla katseilmme heidän ateriointiaan laivan ravintolassa, koska näkymämme autolta oli suoraan sinne. Olimme siis maanantai-tiistaiyön leirintä-alueella, jossa oli hyvin tilaa, ja enimmäkseen Ducaton pakettiautomallisia matkailuautoja.  Jopa toinen Karmann nähtiin parkissa.  Lähin naapurimme oli ruotsalaispariskunta, joka oli matkalla kotiin talven jäljiltä Espanjasta.  Ei heillä mikään kiire ollut, sillä he aikoivat vielä viettää pari viikkoa ennen Ruotsiin menoa Euroopassa.  He kertoivat olevansa "fritidsforskare", eli vapaa-ajan tutkijoita, no, siis eläkeläisiä, mutta tuo kuvaus on hauska.

Upouusi sähköautojen latauspiste

Aamuaikainen

Tiistai-aamun valjetessa suuntasimme auton keulan pohjoisen suuntaan, nyt vähän kauemmaksi Rhonesta, sen länsi puolelle.  Lähdimme etsimään Massif Pilat:ia, eli Pilatin vuoristoa, joka on Ranskan keskialueen vuoristoseudun itäisin osa.  Nimen Pilat alkuperä ei ole selvillä, mutta legendojahan riittää, ja yksi kertoo, että Pontius Pilatus olisi haudattu alueelle, josta nimikin tulisi.  Meidän mielestä pääsiäisen kunniaksi voimme yhtä hyvin ajaa tätä kautta takaisin kotiin.

Kyllähän maisema muuttui heti Tournonista lähdettäessä, alavasta jokilaaksosta noustiin ylängölle, jonka taustalla oli massiivinen ja tasaisen jylhä vuoriselänne.  Teimme pikavisiitin Annonayn kaupunkiin,  jossa vaikeutena oli löytää parkkipaikka. Annonayssa on historiaa niin että heikompia jo hirvittäisi; kaupunki on ollut kauppateiden tärkeä risteys, pyhiinvaeltajien yöpymispaikka, uskonnollisten ristiriitojen ja sotien hermokeskus...  Keskiajalta lähtien siellä on ollut jotain merkittävää toimintaa, mutta ehkä helpoimmin sulatettava fakta on se, että Montgolfierin veljekset, nuo ensimmäiset kuumailmapalloilijat syntyivät Annonayssa.  Sieltä löytäisi viikoksi ohjelmaa ja paikkoja tutkittavaksi, joten pitää laittaa muistiin tulevia retkiä varten,  ainoastaan tuo parkkiongelma pitää ratkaista etukäteen.

Ne kuuluisat palloilijat taivaalta

Kaupunki on rakennettu rinteeseen ja on kaavaltaan hyvin sekava kapeine ja jyrkkine katuineen, emmekä siellä kauaa viihtyneetkään.  Ihmisiä ja autoja oli yllättävän paljon liikkeellä aamupäivällä ja jatkoimmekin matkaa eteen- ja ylöspäin.  Kaupungin pohjois- ja yläpuolelta löysimme tekojärven, josta on otettu juomavesi Annonayn kaupunkiin vuodesta 1867 lähtien.  Maisemat olivat paikoitellen hyvin suomalaisen järvimaiseman kaltaiset, jos nyt ei kovin läheltä nähnyt havupuiden erilaisuutta tai aluskasvillisuuden kirjavuutta.

Tavoitteemme oli ajaa Cret de l'Oeillon:in kautta takaisin laaksoon, ihan vain katsellaksemme maisemia 1300 metrin korkeudesta.  Tuolla kukkulalla on Ranskan television lähetysasema ja viereisellä vähän korkeammalla huipulla on armeija tukikohta ja korkea bunkkerimainen rakennus.

Löysimme vähän lumenrippeitä katveista tuolta korkeudesta, eikä siellä ollut vielä mikään helle, vaikka aurinko paistoi siniseltä taivaalta.  Vuorijono jakaa ilmastollisesti länsi-itäsuunnassa vyöhykkeen niin, että länsipulella on mannermainen kylmä alue havupuineen ja ankarine talvineen runsaan lumen kera, taas itäpuolella on välimerellinen ilmasto hedelmäpuineen ja viljapeltoineen.  Rhonen laakso tuo etelästä lämmintä ilmaa, joka ei kuitenkaan pääse Massif Pilatin yli länteen.

Taustalla armeijan bunkkeri

Mikäs tässä on tähystellessä!

Maisema itään, välimerelliseen vyöhykkeeseen

Tuo vaalea hahmo horisontissa on Mont Blanc

Jos olisi liitovarjo, niin tästä voisi lähteä... Maisema länteen, mannermaisen ilmaston alue

Rippunen lunta

Kaukaisessa historiassa alue oli jaettu kahden kelttiheimon, Allobrogesien ja Segusiavien kesken.  Roomalaisaikaan Gier-joen vettä johdettiin akveduktilla jopa Lyoniin saakka, reilun 40 kilometrin matka.  Tämä vesijärjestelmä on hyvin säilynyt ja nähtävissä Massif Pilatin länsi-luodepuolella.  Me jätimme sen seuraavaan kertaan, sillä palasimme Rhonen varteen itäpuolta pitkin.

Sää muuttui pääsiäisestä selvästi, vesisateen ja harmauden sijaan kevät avasi ikkunat ja ovet päästäen auringon ja leppeän lämpimän sään maisemaan.  Mitään helteitä tai shortsikelejä ei sentään vielä ollut, mutta selkeästi kesä on tulossa!