Huolimatta lisääntyneistä nopeusvalvontakameroista, Ranskan valtion tulot sakoista jäivät melkein 70 miljoonaa euroa odotettua pienemmäksi viime vuonna. Vuoden 2013 tuloennuste oli 647 miljoonaa euroa, mutta toteutuma oli "vain" runsas 579 miljoonaa euroa. Maassa on tällä hetkellä 4150 kiinteää kameravalvontapistettä ja runsas sata liikkuvaa yksikköä, ja määrä kasvoi kuitenkin vuoden 2013 aikana.
Selityksiä vähentyneille sakkotuloille on nyt etsitty kuumeisesti ja kaksi suurinta syytä ovat olleet kameroiden huollosta vastaavan organisaation vaihtuminen viime vuonna, joka aiheutti sen, että 14 % kameroista oli pois käytöstä organisaationmuutoksen vuoksi. Toinen syy on kameroiden sabotoinnin lisääntyminen, 220 kameraa tuhottiin ns. "eco tax"-lain mielenilmauksissa.
Eikö sakkojen vähentyminen olisi kuitenkin merkki nopeuksien alenemisesta ? Tietoja analysoineet ovat sitä mieltä, etteivät ajonopeudet ole laskeneet, vaan kameravalvontapisteiden paikat ovat entistä paremmin liikenteen tiedossa ja niiden kohdalla osataan hiljentää sopivasti. Suurimmaksi syyksi tulojen pienenemiseen on kerrottu olevan juuri tuo kameroiden alhainen käyttöaste.
Omasta kokemuksesta voin kertoa, kuinka sakotuskäytäntö toimii Ranskassa, kun olet ajanut ylinopeutta kameraan. Suomalainen ystäväni lainasi henkilöautoamme huhtikuussa ja samana päivänä väläytti kahdesti tutkan kameraa. Molemmissa tapauksissa ylinopeutta oli riittävästi tuottamaan sakon, jotka saapuivat nimelläni vajaan viikon sisällä tapahtumasta.
Sakon määrä on porrastettu kolmeen eri luokkaan riippuen maksamisajankohdasta, ensimmäisten 15 päivän aikana maksaessa määrä on 45 euroa, seuraavaksi 16-45 päivän aikana maksu on 68 euroa ja jos maksu viivästyy yli 45 päivää, loppusumma on 180 euroa. Maksun voi suorittaa kätevästi netissä antamalla sakon viitenumeron, ja käyttämällä pankki- tai luottokorttia.
Mutta tässä tapauksessa, kun sakko oli kohdistettu auton omistajalle, ja kuljettaja olikin toinen henkilö, voi oikaisupyynnön tehdä kätevästi mukana tulevalla lomakkeella. Aikaa oikaisupyynnön tekoon on 45 päivää, ja ensimmäisestä sakosta laitoin oikaisun menemään heti, toisesta vasta 40 päivän kuluttua. Huomattavaa on, että oikaisupyyntö pitää lähettää kirjattuna kirjeenä vaatien vastaanottajan kuittauksen, ja kuinka ollakaan, ensimmäinen lähtikin kirjattuna, mutta ilman vaatimusta vastaanottajan kuittauksesta. Toinen sentään meni myöhemmin oikealla toimitustavalla.
No, jonkin aikaa kului, ja toisena lähetetty sakko löysi perille Suomeen, ja meni maksuun ok. Mutta ihmettelimme ystäväni kanssa, miksi ensimmäinen sakko ei ollut tullut. Selitys siihen tulikin heinäkuun alussa, jolloin sain valvontaviranomaiselta uuden sakon, 180 euroa, koska maksu oli viivästynyt yli 45 päivää - JA - olin lähettänyt oikaisupyynnön väärällä tavalla ! Siis ilman vastaanottajan kuittausvaatimusta ! Olivathan ne sen saaneet, mutta koska en ollut toiminut proseduurin mukaisesti, se oli hylätty! Ranskalaista byrokratiaa...
Ei siinä mitään, kalliimman sakon liitteenä oli jälleen oikaisupyyntölomake, ja minulla oli jälleen 45 päivää aikaa palauttaa se, tai maksaa 180 euroa. Kirjoitin selityksen, kuinka postilaitos on toiminut väärin ja toimittanut dokumentit eri tavalla, vaikka minä olen tehnyt velvollisuuteni ja noudattanut viraston määräyksiä. Täytin lomakkeen uudelleen, vein postiin ja lähetin sen uudelleen "Lettre recommandée avec accusé de réception" muodossa, kuten virasto sen vaatii. Samalla saa kirjeestä numeron, jolla voi seurata sen perillemenoa.
Kuinka ollakaan, viikon päästä odottelin ilmoitusta postitse kirjeen perilletoimituksesta, ja kun sellaista ei tullut, katsoin netistä, missä kirje on menossa. Ja siellähän se, meidän omassa postissa edelleen odottamassa lähettämistä! Marssin postiin kysymään, missä kirje on, ja vastaukseksi sain, että eivät tiedä. Ainoa neuvo oli laittaa kysely postin asiakaspalveluun.
Tein uudelleen oikaisupyynnön ja lähetin sen jälleen oikealla tavalla liikennevalvontaan, ja tällä kertaa toimitusvahvistus tuli takaisin neljässä päivässä. Viikko sen jälkeen sakko tupsahti Suomeen, ja loppusumma oli alkuperäinen 45 euroa !
Kadonneen lähetyksen kohtalo selvisi minulle kun vastaanottokuittaus tuli siitäkin vihdoin, kolme viikkoa myöhemmin, mutta asia elää postin asiakaspalvelussa edelleen omaa elämäänsä, koska nettisivuilla sen tilaa ei ole päivitetty, vaan se odottaa edelleen lähetystä omassa postissamme. Asiakaspalvelu lähettää joka viikko pari kirjettä kertoen, että ongelman tutkiminen jatkuu, mutta mitään ei ole vielä selvinnyt. Laitoin sinne kuitenkin saamani vastaanottokuittauksen toissapäivänä postissa, joten eiköhän sielläkin kohta helpota. Tosin, kaduttaa, että en ottanut itselleni kopiota siitä dokumentista, vaan laitoin alkuperäisen sinne, ties mitä ne vielä keksivätkään...
Eli lyhyesti; sakot löytävät kyllä perille Euroopassa, ja Ranskassa voi aina hyvillä selityksillä päästä pälkähästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti