Mutkitellen kohti merta

Loppumatkan reitti sisälsi kulttuuria keskiajalta, Cognacin kaupungin, Bordeauxin upeita viinitiloja, lisää historiaa merenkulun muodossa Rochefortissa, Atlantin tuulia, Gascognen autiota maaseutua, Sauternesin viinilinnoja, ja lisää keskiaikaisia kyliä.

Otimme tavoitteeksemme päästä Confolensista Atlantin rannalle, matkaa La Rochelleen ei olisi oolut kuin 170 kilometriä ja sää mitä parhain.  Emme kuitenkaan lähteneet moottoritieosuuksille, vaan jatkoimme pikkuteitä pitkin, ja kuten usein ennenkin, paikalliset nähtävyydet aiheuttavat mutkia matkaan ja kilometrejäkin.

Taidetta kylällä

Jossain risteyksessä oli taas viitta keskiaikaiseen kaupunkiin ja olihan se nähtävä.  Verteuil-sur-Charentea lähestyttäessä kylän korkeimmalla kohdalla näkyi suuri linna tummine kattoineen ja torneineen. Itse kylä oli pieni, kapeakatuinen, ja sen läpi virtasi Charente-joki.  Kylästä löytyi ilmainen parkki peruspalveluineen. Parkin päällyste on vaaleata kivituhkan tapaista hiekkaa, joka sateella muuttuu epämääräiseksi lilluksi, nyt hetken poutasään jälkeen siellä oli enää joitakin liejumaisia paikkoja, joten koirien kanssa pystyi hyvin kulkemaan.  Mutta sateella se olisi melko epämiellyttävää ja kulkeutuisi jaloissa sisälle.

Verteuilin parkki

Linna ja vaaleanpunainen kanootti

Rantaravintola myllyssä

Idylli

Verteuil on etappikaupunki vaelluksella Toursista Santiago de Compostelaan, ja opimme taas uutta tästä pyhiinvaellusreitistä, johon olemme jo aiemminkin törmänneet.  Ranskassa on ainakin kolme eri reittiä, jota pitkin voi kulkea maan halki kohti St. Jean-Pied-du-Portia lähelle Biarritzia, josta Espanjan puoleinen vaellusreitti alkaa. Nämä kolme reittiä tunnetaan nimellä Voie de Tours,  Voie de Vezelay ja Voie du Puy.  Ainoastaan tuota keskimmäistä emme ole vielä ylittäneet.

Myllyn sisustaa

Leppoisaa kalastusta

Verteuilissa voi hyvin viettää tunteja vaeltaen kaupungin pikkukatuja nauttien lounaan joenrannan myllyravintolassa.  Uimiseen on mahdollisuus joen yläjuoksulla, noin sata metriä sillalta. Kuten edellisissäkin kaupungeissa, joissa olemme pysähdelleet, täälläkin oli paljon brittejä. Komea linna on yksityisomistuksessa ja sinne järjestetään maksullisia kiertokäyntejä, joten me tyydyimme ihailemaan linnaa joen rannasta, muualta sitä ei kaupungista oikein näekään.

Taas mennään

Kuin puistossa ajaisi

Lähtiessämme jatkamaan matkaa määränpääksemme tulikin Rochefortin kaupunki, sekin Charente-joen rannassa.  Kaupungista on suojainen jokiyhteys Atlantille, ja vuonna 1665 kaupunki valittiin Ranskan laivaston tukikohdaksi.  Sinne rakennettiin telakka 1666-1669 ja tukikohdasta haluttiin tehdä suurin ja kaunein linnoitus. Ludvig XIV rakennutti linnoitukseen silloin Euroopan pisimmäksi mainitun rakennuksen "Corderie Royalen" köysien tekemiseksi laivoihin.  Nyt rakennus toimii merenkulkumuseona.

Rochefortin kasvu linnoituksena ja merenkulun tukikohtana perustui itse asiassa ensimmäisiin keskitysleirin tapaisiin rangaistussiirtoloihin Ranskassa. Suureellisen linnoitusrakentamisen lisäksi siellä oli vankiloita, joiden asukkaita käytettiin sekä rakennusten että laivojen rakentamiseen surutta huonoissa olosuhteissa. Ranskan vallankumouksen aikana 1790-95 kaupunkiin purjehti vankilaivoja muualta Ranskasta tuoden esimerkiksi yli 800 roomalaiskatolista pappia, jotka eivät suostuneet roomalaiskatolisen kirkon muuttumiseen vallankumouksen alloissa.  Suurin osa heistä sai surmansa epäinhimillisissä olosuhteissa, joskin Ranskan vallankumous oli muutenkin melko verinen ympäri maata.

Rochefortin kaupunki on ulkoasultaan tyypillinen Atlantin rantakaupunki, mieleen tulee vähän Espanjan Cadiz, matalahkoja valkoisesta kivestä rakennettuja taloja ja kapeahkoja katuja. Matkailuautoparkkeja kaupungissa on useita, me olimme pienvenesataman kupeessa, toinen olisi ollut keskustasta parin kilometrin päässä leirintälueen vieressä, ja kolmas noin 10 kilometrin päässä Soubisen kylässä.  Pienvenesatama lienee yksi pysähdys maailman meriä kiertäville aluksille, siellä ei juuri näe ökyveneitä, vaan tosipurjehtijoiden työkaluja, joilla purjehditaan tosissaan maailman meriä. Sisäaltaassa on sitten pienempää kokoluokkaa olevia purjeveneitä, enemmän paikallisten asukkaiden aluksia.

Nähtävyytenä Rochefortissa on replika l'Hermione fregatista, joka purjehti Amerikkaan 1870 vieden kenraali Lafayetten osallistumaan Amerikan sisällissotaan.  Alus ajoi karille 1893 ja 1997 aloitettiin replikan rakentaminen ja nyt alus näyttää jo oikealta fregatilta leijonakeulakuvineen.

Ei se ole Suomen lippu, vaan Marseillen kaupungin siniristi!

Kuivatelakka vuodelta 1666

Ranskan leijona

Fregatti l'Hermione

Aikoinaan Euroopan pisin rakennus

Rochefortin vaaleata kaupunkikuvaa

Historiaa...

Oikea matkavene

Hollantilaisten plattenbodenschiff

Nostosilta pienvenesatamaan

Rochefortin parkin maksuautomaatti

Rochefortin satamaparkki

Oikea kivitalo!

KISSA KISSA !  Eikun jahtaamaan!!!

Purkkari hukannut potkurin matkalla ja sen vuoksi otettiin ylös

Turun veneveistämön tuote Rochefortissa

Aamulla aukesi vieressä oleva Lidl puoli yhdeksältä ja sieltä sai aamupalatarvikkeita ja lämmintä croissanttia näppärästi.  Huomasimme kartalta, että Cognac on pikku matkan päässä ja päätimme ajaa sinne. Löysimme ihan keskustasta, jälleen Charente-joen rannasta parkin palveluineen, mutta se oli kovin pieni ja kuuma päivä ei houkutellut jäämään siihen paahteeseen, joten otimme suunnan kaupungin kämppärille.  Opasteita kämppärille ei löytynyt millään, ja TOMTOM näytti leirintäalueeksi epämääräistä asfalttiparkkia kaupungin ulkopuolelta, joten piti turvautua internetin selailuun, ja viimein löysimme viehättävän leirintäalueen kolme kilometriä keskustasta pohjoiseen. Hinta on tosin suolainen, melkein 30 euroa yöltä...  Sisälsi tosin ilmaisen wifin, mutta silti!

Paikkamme oli melkein joen rannassa, aita vain erotti meidät vehreästä vesiväylästä.  Kaupungin keskusta on kävelymatkan päässä jokivartta kulkien ja puolessavälissä on suuri ulkoilu- ja vapaa-ajanviettokenttä, jossa oli pomppulinnoja, kahluualtaita ja kanootinvuokrausta, ja se näytti olevan todella suosittu paikka.  Keskusta itse oli unelias, vaikka olemme keskellä lomakautta, putiikit olivat kiinni ja ravintolat sekä kahvilat melkein tyhjinä. No maanantaisin useat kaupat ovat sulki.

Tämän sillan kupeessa on Cognacin kämppäri

Meidän reunapaikka

Kämppärin respa

Ja uima-allas

Ranskalainen bussipysäkki Cognacissa, ei vaaleanpunaisia elefantteja vaan jotain bugeja...

Cognacin vanhan kaupungin reunustaa joen rannassa

Hennessy

Roullet-Fransac

Unohdettuja kurjia paatteja

Aluksen nimi on HELSINKI !

Ranskalainen tapa juoda konjakkia, Schweppesin kanssa!

Jaa, mihin suuntaan lähtisi ?

Martell

Juralla, eli meillä päin tehdäänkin tällaisia:

MÖLKKY!

Kanootilla konjakissa, vai miten se nyt oli ?

No, nimensä mukaisesti kaupunki on konjakin syntypaikka, sieltähän ovat kaikki suuret konjakkimerkit.  Konjakkia valmistetaan sekoittamalla viinitisleestä tehtyä eau-de-vietä ja kypsyttämällä sitä tammitynnyreissä.  Kävimme Roullet-Fransac tehtaanmyymälässä jokirannassa katselemassa valikoimaa, jopa 70 vuotta kypsytettyä juomaa oli tarjolla.  Suosiossa näytti olevan myös erilaiset kahvi-, kaakao- ja minttuliköörit, oletettavasti makuaineet ovat sekoitettu öödeviihin, joka itsessään on vähän kuin italialaisten grappa - tai suunnilleen suomalainen pontikka...
Hennessyn tehtaanmyymälässä olikin sitten vain konjakkeja myynnissä, uutuutena värikkäisiin silikonikuoriin pujotetut taskumatit...

Vanhaa konjakkia jalankulkijoille

Asento

Uusinta uutta Hennesyllä

Charente-joen kala

Illan aikana kämppäri täyttyi pikkuhiljaa, nyt ei näkynyt enää brittejä niin montaa, enimmäkseen ranskalaisia, jokunen saksalainen ja hollantilainen karavaanari/telttailijaryhmä.  Seuraavana päivänä päätimme ajaa vihdoin Atlantin rannalle.

Kuuma on

Ei jaksa vielä nousta