maanantai 11. elokuuta 2014

Havaintoja ja mietteitä ranskalaisuudesta

Ranskalaisten lomailu

Kierrettyämme reilu kaksituhatta kilometriä idästä Sveitsin rajalta länteen Atlantille ja takaisin parhaimpaan loma-aikaan näimme ranskalaisten lomanviettotapoja.  Suurimmalle osalle ranskalaisia on tärkeää päästä veden ääreen, mieluimmin meren rantaan, mutta myös joet ja tekojärvet kelpaavat. Sisämaassa, kuivalla maalla on vähemmän varsinaisia lomanviettopaikkoja, enemmänkin yksittäisiä pienempiä camping-alueita ja matkailuautoparkkeja, joissa niissäkin väkeä riittää.

Rannoilla, oli ne sitten merellä tai muun vesistön varrella, on suuria lomakeskittymiä, kämppäreitä ja parkkeja, jolloin väkeäkin riittää ruuhkaksi asti.  Liikenne näihin paikkoihin on viikonlopun alkaessa todella runsasta, tämän kokee pahimmillaan etelään päin vievillä moottoriteillä. Samoin viikonlopun päättyessä jonot pois näistä paikoista ovat hirvittävät, pahimmillaan satoja kilometrejä.

Sisämaan keskiaikaiset kylät jokien rannoilla vetävät väkeä paljon, ja liikenteellisesti ne ovat ongelmallisia, koska kadut ovat kapeita ja jos päivälle sattuu vielä markkinat, niin kaupungin läpiajoon on suhtauduttava maltillisesti.  Meillä on ollut muutama tiukka tilanne, jossa vastaan on tullut linja-auto kapealla kadulla, jonka kapeampaa kapeammat jalkakäytävät ovat olleet täynnä ihmisiä.  Auton peilit ovat tällöin ylettyneet puoleenväliin jalkakäytävää, eikä jalankulkijat välttämättä osaa huomioida sellaista.

Leirintäalueilla ei ole pelkästään matkailuautoja ja asuntovaunuja, vaan todella paljon telttailijoitakin, toisin kuin Suomessa.  Perheet tulevat parhaimmillaan kuuden hengen voimin ja pystyttävät kaksi telttaa, ja yöpyvät niissä, viettäen leirielämää kokaten trangialla tai kaasulla ruoat ja istuen lampun valossa illalla kirjaa lukien tai korttia pelaten.  Pyöräilijöitä pienten lasten kanssa, jotka istuvat kärryssä pyörän perässä matkan aikana, hekin viettävät telttaelämää sujuvasti, sateessakin.  Tietysti kämppäreillä on tarjolla aina mobilehomeja, joihin voi mennä runsaiden sateiden sattuessa. 

Ranskalaisten ruokakompleksi

Silloin kun suomalaiselle tulee nälkä, laittaa ranskalainen ravintolan kiinni, totesi joku Ranskassa matkaillut.  Se on aivan totta, lounasta saa kello 12-14 ja illallista 19-22.  Kompleksilla tarkoitan ranskalaisten kiintymystä ruokaan ja ruokailuun, lounas on yleensä alkuruoka-pääruoka-jälkiruoka, samoin illallinen, mutta mitään takeita ei ole ruoan laadusta tai sen maukkaudesta.  Valmisruokia lämmitetään liian usein lounas-annokseksi "plat du jour" jolloin ne enemmänkin saavat aikaan hylkimisreaktiota ranskalaista ruokailua kohtaan kuin nautinnollisen hetken nälän karkoittamiseksi.  

Ranskan ravintoloille on tulossa velvollisuus ilmoittaa ovella, käyttävätkö valmisruokia vai tekevätkö ruoan alusta lähtien itse.  Nykyinen ruokakulttuuri on hyvin paljon pikaruokaa jopa ravintoloissa, koska enää ei haluta tehdä hitaasti hyvää ruokaa.  Tyypillinen lounas on ranskalaiset ja kanaa, tai huonosti paistettu pihvi ja jälkiruoaksi joku valmisjäätelö.  Patonkeja täytettynä salaatilla ja juustolla tai hodari ranskalaisittain; pitkä nakki patonginpuolikkaan sisään kerä ketsupin ja majoneesin.  Hyvää ruokapaikkaa joutuukin välillä etsimään, mutta kyllä niitäkin löytyy, ei tarvitse mennä Michelin-tähtiravintolaan.  Parasta ruokaa kuitenkin saa, kun itse laittaa sesongin aineksista!

Atlantin rannalla kiertäessä harmitti ranskalaisten suhtautuminen ruoanlaittoon verrattuna esim. espanjalaisiin.  Ja nimenomaan kun tietää, kuinka espanjalaiset tapakset ja grillatut kalat ovat helposti ja heti saatavissa lähes mihin kellonaikaan hyvänsä, mutta ranskalaisilta se vaan ei onnistu!  Mereneläviä olisi tarjolla vaikka kuinka, mutta niiden syöminen on oma rituaalinsa ja tietysti kellonaikoihin sidottu. Täällä et saa mistään tuoretta mustekalaa tai simpukoita herkuteltavaksi muulloin kuin ruoka-aikoina.  Mutta menepä Espanjaan, Andalusiaan, niin baaritiskit notkuvat herkkuja ja elävät simpukat uiskentelevat lasimaljoissa, ja saat valita niistä juuri sellaista, mitä haluat, pikkurahalla.

Reissumme huonoin ruoka oli pienen keskiaikaisen kylän kahvilassa "plat du jour a la maison", lasagne oli lämmitetty pakasteesta ja vasikkapadan liha oli jänteistä ja rasvaista, lisukkeena vihreät pavut pekonin ja sipulin kera maistuivat vanhalta. No ensi kerralla viisaampina osaamme tiedustella ruokien alkuperää ja valmistusta.

Ranskalaiset ja alkoholi

Ah, viini, siitä riittää keskustelua päiväkausiksi ranskalaisten kanssa.  On viinialueet, rypäleet, maalaadut ja tietysti puna-, valko- ja roseviinit.  Ja kyllä sitä tässä maassa juodaankin, mutta olitpa missä juhlissa tai festareilla hyvänsä, niin humalaisia saati örveltäjiä et näe.  Se johtunee juuri viinin juonnista, kyllä ranskalaiset juovat väkeviäkin, mutta niiden kanssa heillä onkin vaikeampaa.  Niin viskit kuin konjakit nautitaan melkein poikkeuksetta mixerin kera, yleensä kolaan sekoitettuna, jotta prosentit laimenisivat.  Suomalaista tapaa, kahvi ja konjakki jälkiruoaksi,  ei täällä harrasteta ollenkaan. Luin Tripadvisorista erään jenkin matkasta Cognaciin maistelemaan konjakkeja ja hän oli järkyttynyt siitä tavasta, kuinka tehtaanmyymälöissä konjakkimaistiaisia tarjottiin miksereiden kanssa.  Sama kokemus on itselläni Cognacissa vierailun jälkeen.  Hennessyn baaritiskillä oli tarjolla eri konjakkilaatuja sekä miksereitä joka lähtöön...

Viskin kanssa menetellään samalla tavalla, suosituin mikseri on kola, mietin vaan, miten ranskalainen saisi huutia Skotlannissa pubissa, jos sekoittaisi "elämän veteen" jotain muuta kuin vesitipan... Taitaisi käydä samalla tavalla kuin Italiassa, jossa onnistuu luokkaamaan ravintolakokkia verisesti laittamalla pizzaan ketsuppia!

Salmiakkikossu jakaa ranskalaiset jyrkästi kahtia, toiset pitävät siitä, toiset taas eivät voi sietää salmiakin makua.  Mutta suuren suosion saat, kun isket pöytään Minttusnapsia! Tällöin sinulla on kuitenkin vastuu vieraittesi krapulasta seuraavana aamuna, koska mintun kanssa ranskalaisilla ei ole mitään rajoitteita, sitä otetaan reippaasti tajuamatta, kuinka vahvaa se on.


Havaintoja lisätään, kun on taas kierretty ja katseltu maan menoa.



5 kommenttia:

  1. Turistirysissä kieltämättä on harmillisen paljon noita valmisruokia lämmittäviä ravintoloita... Oma kokemukseni on, että sivukaduilta löytyy usein parempaa, ja jos on valmis maksamaan pikkuisen enemmän (ei siis kuitenkaan mitään Michelin-hintoja), saa rahoilleen myös vastinetta. Hyvin valmistettu ranskalainen ruoka kun on todellista herkkua.

    VastaaPoista
  2. Pitää mennä sivukadulle ja yrittää etsiä ravintola, jossa on paikallisia, eikä kannata välittää ravintolan ulkoasusta. Siellä ei puhuta todennäköisesti muuta kuin ranskaa, mutta ruoka on huolella tehtyä.

    VastaaPoista
  3. Ruoka-ajat ovat instituutio Ranskassa. Suomalaiselle lapsiperheelle nuo ravintoloiden tarjoiluajat ovat välillä _hieman_ hankalia - joitakin nälkäkriisejä olemme ihan onnistuneesti ratkaisseet visiitillä vietnamilaiseen tms. ravintolaan, niistä kaikki eivät ole niin tarkkoja kellonaikojen suhteen. Monesti hyvä ratkaisu epäkonventionaaliseen ruoka-aikaan on piknik, lihakaupat, juustokaupat ja leipomot tarjoavat kaikenlaista syötävää myös ravintoloiden pitäessä taukoa, leipomoissa saattaa olla myytävänä suolaisia piirakoita, pieniä pizzoja jne. tavallisempien tuotteiden lisäksi! Isommissa kaupungeissa on Traiteur-liikkeitä (= delejä), joista voi saada ruokaa myös pitkin päivää. Isoista kaupoista saakin sitten jo ihan mitä tahansa! Onneksi joustoakin saattaa löytyä, hyvä esimerkki viime kesältä oli huoltoasema, joka suostui ihan kiltisti paistamaan pikkuihmiselle hampurilaisen joskus viiden tienoilla, kun mikään tiskillä olleista valmiista salateista tai leivistä ei miellyttänyt!!

    Moottoritiematkaa helpottaa ruokailu joko hieman ennen ranskalaisten ryntäystä ruokapaikkoihin tai omat eväät - klo 12-14 tiet ovat hieman rauhallisempia ajaa, kun ranskalaiset ovat lounaalla ;)

    Viime kesän elämyksiä oli mm. 16 egen merellinen menu yhdessä sisämaan turistikaupungissa, alkupalaksi gratinoituja ostereita, pääruoaksi simpukoita! Nam!

    me1ian

    VastaaPoista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  5. Jep, ranskalaisten fixautuminen lounaan syömiseen näkyy tieliikenteessä paitsi hiljaisena liikenteenä, niin myös autokuntina, jotka ovat pysähtyneet paikkaan kuin paikkaan lounastamaan, jopa keskelle kiertoliittymää...

    VastaaPoista