Jälleen Rhone-joen varressa !

Luonnonhelmassa nukuu hyvin, villisiatkaan eivät häirinneet yöunta !  Ajelimme sunnuntai-aamun rauhassa ensin Alesiin ja sieltä Privasiin, jossa näytti olevan parkki keskellä kaupunkia.  Privasin keskustassa oli muuten hiljaista, mutta yhdessä puistossa oli kirpputori, kuten aika monessa kaupungissa ja kylässä oli tuona sunnuntaina.  Kävimme katsastamassa asuntoautoparkin, joka ei todellakaan houkutellut jäämään.  Ankea hiekkakenttä, jonka reunassa oli ilmainen palvelupiste, vettä ja tyhjennysmahdollisuudet, mutta tekniikka erittäin vanhaa ja lisäksi WC-tyhjennyspuoli tukossa... Yök !

Aika ankea paikka, Privas

Juu, ei tänne...

Pistimme auton parkkiin ylemmäs kaupungille ja teimme kierroksen kirpputorilla, mitään mielenkiintoista ei löytynyt.  Vähän matkaa Privasista on Couxin kaupunki (lausutaan "kuu"), vanhaa kivitaloa rinteellä, ja joen varressa leirintä-alue, jonka kävimme katsastamassa.  Kello oli niin vähän, ettemme kuitenkaan jääneet sinne yöksi.

Kirpparikrääsää

Couxista on vain lyhyt matka Rhone-joen varteen Le Pouziniin, lähdimme ajamaan pohjoisen suuntaan joen länsipuolta. La-Voulte-sur-Rhonen parkki oli sirkuksen valloittama, sinne ei mahtunut.

Tournon-sur-Rhone oli seuraava suurempi kaupunki, jonne päädyimme, ensimmäinen ilmainen parkki ei houkutellut, ja löysimmekin joen rannasta pienen leirintä-alueen, jossa oli hyvin tilaa. Yksi yö sähköineen ja koirien kanssa 23,50 euroa.  Saimme paikan ihan joen rannasta, mutta illalla siihen kävi kova tuuli, ja lämpötila oli pudonnut aamun paristakymmenestä lähelle +14:ää, niin ei siinä viitsinyt ulkona istuskella. Palvelut olivat OK, kaikki pesumahdollisuudet lämpimässä, niin suihkut, vessat kuin pyykinpesukoneetkin. Ulkotiloissa myös pesualtaat ja pyykkinarut.  Leirintäalueen hoitaja asuu perheineen respan vieressä.

Mobilhomet löytyvät täältäkin

Ihan mukava paikka, vähän tuulista tänään

Ruokailun jälkeen lähdimme kiertämään kaupungille, rantapuisto ja -katu olivat kansoitettu petankinpelaajilla ja motoristeilla, heti sivukaduille mentäessä oli hiljaista.  Kaupunki on taas historiaa täynnä, ja tietoa on erilaisita taloista ja kaduista infotauluissa siellä täällä.  Vanhan kaupungin yläpuolella on Edenin puutarha, joka nousee rinnettä ylöspäin ja sieltä on upeat näköalat Rhone-joelle. Emme kuitenkaan menneet siellä käymään, koska koirat eivät ole sallittu ja oli vähän viileä ilma. Pitäähän sitä jotain jättää seuraavaankin kertaan. Kaupungista löytyy myös "Pont Grand", joka on 1379-1583 rakennettu kivisilta. Se oli maailman suurin kivinen kaarisilta ennen vuotta 1600. Hauskoja nämä Ranskan historian yksityiskohdat !

 

 

Vaalivene kiertää jokivarren kaupunkeja

Kaupunki on taas esimerkki eri departementien rajoista, Tournon-sur-Rhone on Ardechen departementissa, mutta joen toisella puolella on Tain l´Hermitage Dromen departementissa. Ei kuitenkaan ole kaupunkeja nimetty samalla nimellä, kuten Seyssel.

Joella kulki muutama laiva, ja illalla ylävirtaan ajoi taas Swiss Emerald. Aamulla herätessämme automme vieressä oli laivan keula, se oli tullut yöllä laituriin, ja risteilyvieraat olivat jo aamukävelyllä kaupungilla.

Vähän viileää oli aamusta, ja päätimme lähteä ajamaan kotiinpäin.  Moottoritie houlutteli taas pikkuteiden jälkeen, joten aloitimme sillä.  Emme kuitenkaan malttaneet jättää pikkuteiden maisemia, vaan poistuimme Viennessä pois moottoritieltä. Lyon jäi pohjoiseen ja ajoimme suuren logistiikkakeskuksen läpi Saint-Quentin-Fallavierissä, joka palvelee mm. Lyonin lentokenttää.  Tauko pidettiin Cremieun kaupungissa, jonka keskiaikainen keskusta taas oli kiertämisen arvoinen.  Maanantai ja lounasaika, eihän siellä ollut ketään liikkeellä, muutamien ravintoloiden terassilla oli ruokailijoita auringossa.

Oli sentään ikkuna välissä, mutta hupia riitti koirille!

Cremieun parkki

La-Balme-les-Grottes tarjoaa parikin rauhallista parkkia, lisäksi nähtävyytenä ovat luolat, jonne pääsee kiertämään.  Kumma, ettei täällä ole keksitty kypsyttää juustoa...

Sitten alkoikin tosi pikkuteiden reitti, koska TOMTOM asetettiin lyhimmälle reitille ja Jujurieuxista nousimme vähän ylemmäs metsän läpi.  Löysimme pari pientä kylää, Breignesin ja Merignatin, joiden viinitarhojen läpi ajoimme päällystettyjä teitä hissukseen.  Päätyessämme taas isommalle tielle, päätimme, että nyt saa pikkutiet riittää.  Sattuikin niin, että edellemme ehti tukkirekka, ja edessä oli kilometrien ylämäki, joten siinä sitten köröteltiin kolmeakymppiä, kunnes vasta mäen päällä ohituskaista antoi mahdollisuuden päästä vauhtiin.  Loppumatka menikin jo tutuissa maisemissa ja viiden aikoihin pääsimme kotiparkkiin.

Mulla on sitten niin tylsää...