Pyhiinvaellusreitillä

Hyvin nukutun yön jälkeen jätimme mobiilihomet Loiren rantaan ja lähdimme liikenteeseen.  Eilinen voitonpäivän juhlija oli respassa pirteänä avaamassa porttia ja toivottamassa hyvää matkaa. 

Tavoitteeksi asetimme Millaun, joka on kuuluisa pitkästä ja korkeasta sillastaan.  Ensimmäisen pysähdyksemme teimme Le Puy-en-Velayn kaupungissa, jossa on kirkko korkean laavakivimuodostelman päällä.  Historian kertomusten mukaan kirkossa on käynyt Jeanne d’Arcin äiti rukoilemassa 1400-luvun alussa. Maksettuamme 3,5 euroa per nuppi, kiipesimme tietysti kirkkoa katsomaan ja ihailemaan upeaa näköalaa, läheisellä korkeammalla kukkulalla seisoo ”Statue Notre-Dame de France”.  Kukkula on toiminut keskiajalla sotilaallisena linnoituksena ja kylän suojelijana.  Neitsyen patsas on rakennettu vuosina 1856-1860 ja se on puettu kaapuun, jossa on kukkia ja jalokiviä. Sitä kutsutaan Taivaan ja Maan kuningattareksi, ”Reine du Ciel et de la Terre” ja se symboloi hyvän voittoa pahasta. Neitsyellä on sylissään vauva, joka opastaa kylää luottamaan äitinsä viisauteen. Lisää tietoa löytyy tästä.  

Le Puy-en-Velayn asuntoautoparkki on laavakukkulan juurella ja sen vieressä lorisee suihkulähde. Saapuessamme parkkiin ihmettelin hajua, joka leijui autojen lähellä ja mietin, kenellä vuotaa kaasupullo…  Palattuamme autolle kirkkokiipeilyn jälkeen kävelin suihkulähteelle ja kokeilin kädellä vettä, ja nuuhkaisin sormiani.  Huima rikinkatku lähti vedestä, joka pulppusi ties mistä syvyydestä. 

Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti Espanjassa lienee monille tuttu televisiosta tai lehdistä. Reilu 700 kilometrin vaellus jalkaisin on suosittu katolisissa maissa, mutta tänään opimme jotakin uutta. Espanjan pyhiinvaellusreitin voi aloittaa jo Le Puy-en-Velay’sta, ja tämä reitti päättyy reilun 700 kilometrin päähän samaan kaupunkiin mistä Santiago de Compostela alkaa!  Kukkulalla olevan kirkon turistikaupassa oli nimittäin Michelinin julkaisemat kartat sekä Ranskan puolen osuudesta että varsinaisesta Espanjan reitistä.

Reittimme vei TOMTOMin ohjauksessa eteenpäin, eikä aikaakaan, kun näimme jalkaisin kulkevia reppumatkailijoita kulkemassa tällä pyhiinvaellusreitillä.  Polku kulki välillä tietä pitkin, mutta usein se poikkesi kulkemaan suoraan laakson läpi, autotien kiertäessä laakson reunoja. Tie kulkee melkoisen korkealla, 800-1200 metrin välissä, ylös alas mutkitellen.  Maisemat ovat kuvaukselliset, ja mielenkiintoista on se, että maaperä on entistä tulivuorialuetta, siis tummaa laavakiveä. Talot ovat muurattu tyypillisesti tummista kivista, ja kylissä voi olla kaikki talot samanlaista tumman kiven täplittämää seinää. Välillä tie kulki laakson pohjalla seuraten jokea, välillä taas kiivettiin ylös korkeammalla.  Mutta joetkin ovat tuolla seudulla vähintään 700 metriä merenpinnan yläpuolella.

Noin 100 kilometriä ennen Millauta yhytimme moottiritien A75, jonne kurvasimme ratin vääntämisen väsyttäminä. Emme kuitenkaan tulleet metreissä kovinkaan paljoa alemmas, moottiritien ylä- ja alamäet kulkevat 600-900 metrin korkeudessa merenpinnasta. Tämä moottiritie on ilmainen Millaun sillalle saakka.
Meiltä veloitettiin 10,90 euroa sillan ylityksestä, pitäähän se jollakin saada maksettua. 

Silta on melkoinen taidonnäyte rakentamisesta, televisiossa tuli muutama vuosi sitten sarja nimetään ”Jättiurakat” tms. jossa amerikkalainen kaveri kiersi maailmaa osallistumassa erikoissuuriin korjaus- ja rakennushankkeisiin. Yksi näistä ohjelmista oli juuri Millaun sillan rakentamisesta. Ranskalaiset itse ovat ylpeitä sillasta, heidän mukaansa se on jopa Eiffel-tornia korkeampi…  Niin, eihän ranskalaisille löydy muita vertailukohtia kuin Ranskassa olevat asiat…  Joka tapauksessa, sillan toinen pyloni, eli pystytolppa on ilmeisesti maailman korkein sellainen. Sillalla on pituutta 2,5 kilometriä, eli se on aika tylsä ajaa. Sanoisin kuitenkin, että pohjoisesta tullessa silta näkyy jo aikaisemmin muutaman kerran useammin kuin etelästä tullessa, eli näin päin sen ajaminen on vaikuttavampaa. Tie on muuten tylsä moottoritie, jonka varrella ei ole mitään näkemistä, ja sillan ylitys se vasta tylsä onkin.  Itse asiassa sillan koon näkee ajamalla Millaun kaupungin kautta, mutta siihen on varattava aikaa, jos nyt ei halua sinne varta vasten mennä.

Ylitettyämme sillan ihmettelimme hetken mihin suunnistaisimme yöksi, ja kuin tilauksesta tienviitta näytti poistumista Roquefortin kaupunkiin. Juuri sinne, mistä se taivaallisen hyvä sinihomejuusto on kotoisin. Ja yöpymispaikka oli päätetty. Tosin matkalla TOMTOM vinkkasi epävirallisesta parkista, mutta emme tohtineet lähteä yrittämään sinne keskellä pikkukaupunkia, sen verran kapea oli talojen välissä kulkeva tien tapainen kuja.

Vielä ennen Roquefortia, pysähdyimme antiikkihallin pihaan, ja kiersimme pölyisen ja likaisen,täynnä vanhaa tavaraa olevan varaston läpi.  Mukaan tarttui vanhat hauskan pyöreät silmälasit, joiden linssit ovat täysin eriparia ja turhan vahvat, mutta niihin voi aina asentaa uudet linssit.  Hinnaksi tuli 4,70 euroa kun myyjä ei halunnut viiden sentin kolikoita, että olisi tullut pyydetty viisi euroa täyteen.

  Ne silmälasit...

Roquefortin asuntoautoparkki on ennen kylän keskustaa syystäkin, sillä kylä on vuorenrinteessä, juuri sen vuoren, jonka luolissa ensimmäiset homejuustot kypsyivät.  Parkki on turistitoimiston edessä, piiiitkä paikoitusalue, joka oli tullessamme täpötäynnä vierekkäin asuntoautoja. Lähes kolmekymmentä autoa täytti henkilöautojen lisäksi vähän kallellaan olevan pysäköintialueen. Parkin palveluina on harmaavesien ja WC:n tyhjennys, sekä juomavesi parkin yläpäässä, ja WC turistitoimiston alakerrassa, kaikki ilmaiseksi.  Saimme oman automme matkailuauton ja henkilöauton väliin ja lähdimme kylälle, juustoa ostamaan ja paikkoja katsomaan.  Sää oli viilentynyt aamusta, lämpöä kuitenkin liki +20, joten shortsit ja t-paita riittivät. 

Juustonvalmistajia on kylässä useita ja kypsyttämöt ovat sijoitettu vuorenseinämän puolelle kylää, jotta juustot saadaan kätevästi luoliin kypsymään.
Maistiaisten jälkeen kaupassa jouduimme tyytymään tavalliseen Roquefortiin, koska muita laatuja myytiin palossa, jotka olivat vähintään puoli kiloa, eikä meillä ollut tarvetta moisia määriä ostaa. Mutta tavallinenkin maistui suussasulavan herkulliselta. Makuasioista voi aina kiistellä !

Juustokypsyttämö kalliossa kiinni

Yksi lukuisista juustokaupoista

Illan hiljetessä parkkiin tuli muutama auto lisää täyttämään vapautuneita paikkoja, meillä on ihan hyvä paikka, poistuneen henkilöauton paikalla vähän siirryttiin sivuttain ja saimme kelvollisen välin viereisiin autoihin.  Pikaisen laskutoimituksen jälkeen yöpymään jää noin 20 autoa.  Ilma on tuulinen ja +15 astetta, pilviä näkyy vähän taivaanrannassa. Netti ei ihan yllä autoon asti, mutta eipä tuo niin iso vahinko ole.