Kanjonimaisemia ja sammakkolampi

Aamuaikainen Roquefortissa, +12 ja pilvistä, mutta auringosta oli lupaus olemassa säätiedotuksen mukaan Uzésissa, jonne suunnittelimme ajavamme aamutorille.  Ei ollut ketään vielä hereillä, kun lähdimme kahdeksan aikaan liikenteeseen.  Arvoimme moottoritien ja pikkuteiden välillä, moottoritietä pitkin Montpellierin kautta olisi nopeampi, mutta tylsempi.  Pikkutiet taasen olisivat selvästi hitaampia mutta maisemat olisivat ihan uusia meille.  No, pikkutiet voittivat ja ylitettyämme Languedoc-Roussillonin rajan, käännyimme moottoritieltä pois ja suunnistimme itään.  Tie kulki nummimaisemassa 700 metrin korkeudessa, ei juuri kyliä saati taloja ja tienreunassa heti piikkilanka-aita. Olimme Heraultin departementissa.

TOMTOM näytti Saint Maurice Navacellesin kylän jälkeen, että edessä on neulansilmämutkia, arvuuttelimme, mennäänkö ylös vai alas, mutta koska edessämme ei näkynyt vuoria, niin alas oli pakko ajaa.  Ja yllätys olikin, että maasto aukesi suureksi kanjoniksi, jonka pohjalle tie laskeutui!  Kanjonin päällä on oivallinen metsäparkki, se laitettiin muistiin tulevia matkoja varten.  Mutkainen ja kapea tie laskeutui kanjonin pohjalla kulkevan joen varteen, ja maisema muuttui kuivasta nummesta vehreäksi metsäksi.  Kapeassa laaksonpohjassa kulki tie ja joki vierekkän, ja siellä täällä oli pieniä vanhoja kyliä ja talokeskittymiä.  Aivan upea paikka, mutta vähän pysähdyspaikkoja.  Joki kiemurteli välillä näkyvissä ja välillä puiden takana, onnistuimme pysähtymään levikkeelle ja pääsimme ihailemaan pientä patorakennelmaa, josta erkani kanavantapainen tietä seuraamaan.  Se kulki tien tasossa, vaikka joki oli alempana, liekö tehty kastelua varten aikoinaan.

Upea kanjoni ihan yllättäen !

Ja sitten ajettiin alas...

 

Plataanipuut vastaanottivat kyliin

Laaksosta pääsimme Gagnes nimiseen kaupunkiin, josta alkoikin yhtäkkiä Provencen maisemat, oliivipuulehtoja, viinitarhoja ja kaikki kuivan näköisen maiseman keskellä.  Uzésia lähestyttäessä teiden reunoilla oli suuria plataanipuita kujanteina.  Määränpäämme oli viinitarha aivan kaupungin keskustan tuntumassa, siellä on ilmainen parkki matkailuautoille, tyhjennysmahdollisuudet sekä juomavesi, nekin ilmaiseksi.  Tietysti tilamyymälästä saa käydä ostamassa viiniä ja oliiviöljyä.  Edellisen kerran olemme vierailleet siellä kaksi vuotta sitten, paikalla oli viisi autoa ja kesäkuun alun sää kuuma.  Tänään saapuessamme paikalla oli kymmenen autoa, viidelle olisi vielä tilaa.  Peruutimme automme oliivipuiden viereen ja toiselle puolelle jäi belgialaisten auto.

Kävimme torilla keskustassa, jonne ei ole kuin 400 metriä kujia pitkin, ja siellä oli täysi meno päällä.  Kadut täyttyivät myyjistä ja ostajista, paljon kuului englantia, ja asiakkaat olivat etupäässä vanhempaa ikäluokkaa.  Sää oli onneksi pilvinen, muttä lämpöä silti +27, koirat kulkivat rauhallisesti mukana kuumuudessa.  Tehtiin pienet ostokset, Montelimarin nougat, tuoreet aprikoosit ja kahvit katukahvilassa, jossa koirillekin tarjottiin vesikuppi.

Autolle palatessamme puoli kolmen aikoihin huomasimme belgialaisten levittäytyneen lähes kynnyksellemme.  Kahdesta belgialaispariskunnan autosta löytyi uskomaton määrä pihakalusteita, jotka olivat suoraan sivuovemme edessä…  Emme saaneet edes mitään vastausta tervehdyksiimme, joten päätimme lähteä paikalta.  Pikkukoira haukkui meidät tullessamme autolle, ihme kyllä, meidän koirat eivät vastoin tapojaan reagoineet mitenkään ! Taisi olla liian kuuma.

Jätimme kaupungin ja suunnistimme 16 kilometriä Alesin suuntaan, jossa park4night-palvelu kertoi olevan metsäparkki.  Tiet kapeni kapenemistaan ja löysimme itsemme pienen lätäkön läheltä, viinitarhojen välistä.  Paikalla ei ollut ketään ja leiriydyimme puiden varjoon.  Eipä aikaakaan, kun jostain ilmestyi koira, ja omistajansa, vanhempi ranskalainen mies tuli perässä.  Hänen kanssaan tulikin juteltua paikalliset asiat, villisikojen määrät, hänen koiransa kaikki osaamiset tryffelin löytämisestä metsästykseen jne.  Juttua riitti ja saimme myös ohjeet, ettei kannata mennä järven toiseen päähän, koska siellä on vajottavat rannat, josta mies on pelastanut hevosen.  Saimme häneltä myös villiparsaa, aivan uskomattoman hyvää, voittaa mennen tullen viljeltyjen parsojen maun ! Se on hentovartinen, maku on tuoreen makea, eikä sit tarvitse kuoria ollenkaan.  Melkein koko varren voi kypsyttää joko kiehauttamalla tai voissa hauduttamalla.

Ohi kulki myös kaksi ratsukkoa, pari kävelijää ja pyöräilijää.  Hyttysiä on muutama näkynyt, mikä onkin uutta tällä reisulla, ja yleensäkin.  Meidän seudulla kun niitä ei ole ollenkaan.  Helle paahtaa sopivasti, aurinko on pilviverhon takana, satakielet ja kuhankeittäjä ovat äänessä, sammakot lammessa ilmoittavat aina välillä olemassaolostaan. Lähipuissa pyöri myös mehiläissyöjiä ja harjalintuja. Isolepinkäinen pongattiin. Iltaa ja yötä odotellaan, sekä sitä konserttia, jonka luonto meille tulee tarjoamaan.

Mehiläissyöjä, kuvattu i-phonella kiikarin läpi

Sammakoiden aamuräppiä

Upea päivä maisemien kannalta, ja rentouttava ilta tiedossa ihan omassa rauhassa.  Provence ja eteläinen osa ranskaa ei ole pelkästään kuivaa maastoa ja laventelipeltoa, vaan sieltä löytyy myös vehreyttä ja viileitä laaksoja.  Ihmiset ovat ystävällisiä ja palvelualttiita, kun vähänkin yrittää maan kieltä puhua, elekieli on kansainvälistä!  Jäi vähän huono maku Uzésin parkista, etenkin, kun se on France Passion-ketjun paikka, jossa ovat eri käyttäytymissäännöt kuin leirintäalueilla tai vapaissa parkeissa.  Ketjussa olevat parkit ovat yksityisiä tiloja ja koteja, joihin saapuminen on rajoitettu sekä ajan, että määrän suhteen, myös oleskeluun on omat sääntönsä, joita on syytä noudattaa kaikkien viihtymisen vuoksi, ja ennenkaikkea paikan omistajien päivärytmin kunnioittamiseksi.  No, elämä on, ja meillä etuna on liikkumisen ja valinnan vapaus parkkien suhteen.

Rhone-joen varrella

Lähdimme uudelleen koluamaan Rhonen rantoja, koska Rhone-joki on hyvinkin merkityksellinen niin tavaroidenkuljetuksen kuin viininviljelyksenkin kannalta. Rhonea pitkin alukset pääsevät  Välimerelle asti, ja sieltä tulee lauhkeampi ilmasto jokilaaksoa pitkin pohjoiseen, joka taas antaa suotuisat kasvuolosuhteet viinitarhoille.

Ajoimme Lyonin kautta Vienneen moottoriteitä, ja sieltä siirryimme pienemmälle väylälle. Kohteenamme oli parkki Condrieussa, mutta aikamme siellä harhailtuamme pikkukaduilla, saimme neuvon, että hakemamme paikka on Les-Roches-de-Condrieussa, Rhonen toisella puolella! Kunnan matkailuautopysäköinti peruspalveluineen, tiistai-aamuisin pysäköinti kielletty, ilmeisesti torin takia. No, paikka ei ollut kovin mukava, vilkas katu vieressä ja autot pysäköity ranskalaiseen tapaan sikin sokin. Löysimme tilan kuitenkin ja viivyimme parkissa pienen kaupunkikierroksen ja lounaan ajan.

Les-Roches-de Condrieussa on panostettu joesta ja ulkoilmasta nauttimiseen. Itärannalla on erillinen poukama, jossa on suuri hiekkaranta sekä ranskalaisittain kesä-'teleski' (hiihtohissi). Tämä laite kiertää vesialueen yläpuolella ja vetää wakeboardilla tai vesisuksilla liukuvia perässään, varsin mainio vehje! 

Suuret nurmikkoalueet ja pelikentät mahdollistavat piknikretket ja pelit kaikille. Ranskalaista vapaa-ajan viettoa parhaimmillaan tuoreen patongin ja vuosikertaviinin kera!

Rhône-joella meni alavirtaan luksusristeilijä "Swiss Emerald", jonka 10 päivän all-inclusiveristeilyt ovat halvimmillaan reilu 5000 dollaria per nuppi!

Iltapäivällä viiden aikaan mieli rupesi tekemään vähän rauhallisempaan paikkaan, vaikka viereemme pysäköi auto, joka kokkasi ranskalaisia iltapalaksi myyntiin.  Emme jääneet haistelemaan rasvankäryä, vaan otimme kohteeksi vähän matkaa etelämpänä olevan Saint-Dèsiratin kylän.

Viinikellarin pihaan on rakennettu parkki kaikkine palveluineen, mutta, toimii jetoneilla, ja illalla kuuden jälkeen niitä ei saa mistään. Emme tarvinneet jetoneita, mutta tässä on taas huomioitava yksityiskohta palveluiden tarjonnassa.  Meidän lisäksi parkissa oli kaksi brittiautoa ja yksi hollantilainen.  Paikka on rauhallinen, näköetäisyydellä menee junarata, joka on vilkasliikenteinen, mutta ei junien humina pahemmin häirinnyt.

Aamulla kävimme viinimyymälässä, ja tarttuihan sieltä mukaan jokunen litra, ihan hyvien tapojen mukaisesti, koska viinikellarin maille parkki on rakennettu.

Päätimme vaihtaa joenrantamaisemat vuoristoon ja kohteeksi löytyi Saint-Pierre-de-Chartreuse, itäänpäin Rhonesta.  Ajomatka vei Ardechen departementista Dromen kautta Isèren departementiin maiseman vaihtuessa rikkaasta maanviljelysalueesta karuun vuoristoon.  Aivan alkumatkasta tienvarressa myytiin pakettiautosta tuoreita parsoja ja mansikoita, joita ostimme.  Pieni rasia mansikoita ja iso kourallinen parsaa maksoi kolme euroa.  Ja minkä herkkulounaan saimme!

Voironin kaupungista ajoimme ylöspäin mutkaista tietä, ja löysimme hylätyt suuret tehdasrakennukset joen varresta.  Paikalla on ollut ensin metalliteollisuutta ja sitten viinatislaamo, tietysti Chartreusen munkkien käynnistämänä. Chartreusen luostari on perustettu alunperin villiin ja syrjäiseen paikkaan tästä vähän ylemmäksi vuonna 1084 ja on ollut munkkien asuttama siitä lähtien.  Toiminta tehdasalueella oli tietysti alussa vaatimatonta, mutta intensiivinen työ sai teollisuuden kukoistamaan, ensin metallurgian ja sitten liköörin teossa.  Nykyisin alue on hylätty ja tyhjillään, ilmeisesti odottaa restaurointia, joka ei tule olemaan mikään halpa projekti...  Maisemat ovat kuitenkin jylhät.  Vähän matkaa ylöspäin on siis Grande Chartreuse, varsinainen luostari. Luostarista on tehty elokuva 'Into great silence' vuonna 2005.

Päästyämme 877 metrin korkeuteen, olimme Saint-Pierre-de-Chartreusen kylässä, aktiivinen talvi- ja kesälomakohde, mutta nyt, sesongin ulkopuolella todella hiljainen.  Tuuli kävi kylmästi auringosta huolimatta, eikä paikka oikein houkutellut jäämään, etenkin, kun seuraavaksi päiväksi oli luvassa pilviä ja sadetta...

Aix-les-Bains:iin oli vain 55 kilometriä, ja suuntasimme siis sinne.  Parikymmentä kilometriä ajettuamme ja ihailtuamme vuoria, joiden harjanteet reunustivat laaksoa, ajoimme lyhyehkön tunnelin läpi, jonka toisessa päässä oli nähtävää! Ensinnäkin, tunneli on Ranskan ensimmäinen vuoren läpi rakennettu tunneli, jonka Napoleon I teetti 1806-1820 parantaakseen kulkuyhteyksiä. Tunnelin pituus 0n 307 metriä ja valmistuttuaan se oli maailman pisin tunneli.  Mutta tunnelia ennen tie oli kulkenut varsinaisen rotkon läpi laaksoon, josta tulimme.  Tuolla rotkossa on nykyään upea turistinähtävyys, luolastot, joihin tehdään retkiä ja esihistoriallisia asuinpaikkoja, ja myöhemmiltä ajoita roomalaisten rakentama silta.  Saint-Christophe-la-Grotte on paikka, jonne pitää mennä uudelleen, koska siellä on historian havinaa dinosauruksista ensimmäisiin ihmisiin, ja roomalaisten ajalta aina lähihistoriaan asti!

Laskeuduimme Chamberyn kautta Aix-les-Bains:iin, tarkistimme ensimmäisen leirintäalueen, joka TOMTOMissamme oli ehdolla.  Pieni nurmikkoalue matkailuautoille ei houkutellut, joten kurvasimme Lac du Bourgetin eteläpään kautta pohjoiseen.  Järvi on Ranskan syvin ja vesitilanteesta riippuen Ranskan suurin tai toiseksi suurin järvi.  Chamberyn kaupunki on järven eteläpuolella ja Aix-les-Bains on järven itärannalla.  Torstai-ilta, upea aurinkoinen sää ja alkava pääsiäissesonki näkyi, ihmisiä joka puolella nauttimassa kesäisestä säästä.  Seuraava leirintäalue ei sekään houkutellut jäämään ja löysimme vielä yhden, pelkästään matkailuautoille tarkoitetun parkin vähän matkan päästä.  Mutta, sekin oli täyteen ahdettu, autojen välissä tuskin metriäkään tilaa, eli ei sinnekään, emmekä toisaalta olisi hiekkakentälle jääneetkään koirien kanssa.

Tuumaustauko, ja kirjasta löytyi mukavalta vaikuttava paikka, tietysti Rhone-joen rannalta, Chanazin kylästä. Nokka sinne, noin 23 kilometriä, ja sen lyhyn matkan aikana pääsimme pois ruuhkaisesta kaupungista, upeiden maisemien läpi vielä hienompaan paikkaan.  Chanazin leirintäalue tarjoaa myös maksullisen parkin, huomionarvoista on se, että vedet ja wc-tyhjennys onnistuu leirintäalueen ulkopuolella, maksu jetoneilla, joita saa vastaanotosta. Me jatkoimme hiukan eteenpäin rantatietä, jossa on sesonkiaikana maksulliset pysäköintipaikat vierailijoille.  Nyt meitä matkailuautoja oli pitkin nurmikenttää vain neljä kappaletta, kaikki omassa rauhassaan.

Iltakävely Chanazin viehättävässä kylässä kruunasi päivän nähtävyydet ja illan hämärtyessä kuuntelimme lintukonserttia, äänekkäimpinä käet ja satakieli. Aamuherätyksenä toimi kaksi käkeä, jotka lentelivät auton ympärillä ja kukkuivat raivokkaasti.  Sama linnunlaulun konsertti jatkui aamuhämärissä, vaikka sää oli jo muuttunut kylmemmäksi, enää +6 astetta ja taivas pilvessä. Sateen uhka, kuten säätiedotus on luvannutkin, suorastaan roikkui pilvistä päällämme. 

Aamuteen jälkeen otimme suunnaksi Seysselin ja sen sillan korvassa Ainin departementin puolella sijaitsevan tutun kahvilan, jonne päätimme poiketa aamukahville.  Cafe au lait ja mantelicroissant sekä creme brulee pulla maistuivat niin hyvälle !

Viimeinen sujahdus Seysselistä kotiin, ja retki oli tehty.  Jo aiemmin mainitut pääsiäislomat ja tuleva viikonloppu näkyivät maantiellä, etelää kohti virtasi autoja tasaisesti ja Sveitsistä Ranskaan tuleva liikenne tukki Bardonnexin tulliaseman monta kilometriä ennen rajaa. 

Vinkki: vältä lomakausien alkuja ja loppuja, lomien alkaessa ruuhkat ovat etelään ja loppuessa pohjoiseen.  Ja ne ovat todellisia ruuhkia, kymmenen kilometrin matkaan kuluu jopa neljä tuntia, moottoritiellä!

Jos lukijoillemme herää mielenkiinto saada lisää tietoa paikoista, joissa käymme, niin kyselyitä kommentteihin vaan!

Internetin hyödyt

Netistä löytyy kaikki.  Tarkemmin sanottuna matkailuautoihin liittyvää tietoa on ranskankielellä enemmän kuin jaksaa lukea.  Eikä edes kieli tuota ongelmaa, onhan Googlen kääntäjä!  Kääntäminen suoraan ranskasta suomeksi tuottaa usein melkoista siansaksaa, mutta senkin välttää, kun kääntää tekstin ensin englanniksi ja sitten suomeksi.  Tottahan siinä joutuu askartelemaan tietokoneella, mutta se kannattaa.

Hyvä tietolähde on

http://www.campingcar-infos.com

Sivuilta löytyvät matkakertomukset, keskustelupalsta sekä aina hyödylliset GPS -pisteet ladattavaksi.

Tästä lataat Euroopan maiden matkailuautoparkit jaoteltuina palveluineen.  Tiedostot ovat tekstimuodossa tai TOMTOM ov2 -muodossa.

Itse latasin useimmat Länsi-Euroopan maiden kohteet ja pitihän niitä lähteä heti kokeilemaan. Ajoimme Italiaan ja ensimmäiseksi kohteeksi otimme San Germanossa sijaitsevan parkin, jossa kuvauksen mukaan on ilmainen yöpyminen ja harmaavesien poisto. Saapuessamme suunnilleen oikeaan paikkaan, edessämme oli jokin tuotantolaitos, jonka aidansivua lähti kapea kujanne, jonka varressa parkki olisi.  Juu, ei kiitos, paikka ei näyttänyt houkuttelevalta.

Seuraava etappi löytyi Ivrean kaupungista, siis sinne.  GPS ohjasi meidät tarkasti oikeaan paikkaan, yksityiseen, ilmaiseen parkkiin Italian Punaisen Ristin toimiston viereen. Siellä vietimme yön, kaupungista lisää tietoa toisessa osassa.

Italia sai riittää tälle reissulle ja seuraavana aamuna suunnistimme takaisin kohti Ranskaa, Crotsin kaupungin majoitusalueelle, jossa kirjan mukaan löytyy järvinäköala ja WIFI! Paikka sijaitsee yhden Euroopan suurimman tekojärven rannalla ja on erittäin suosittu vesiurheilupaikka. Totuus on kuitenkin hieman erilainen maaliskuussa.  Järvi oli lähes kuiva ja WIFIstä ei tietoakaan, telttailualue tyhjillään. Matkailuautoparkissa oli meidän lisäksi yksi auto. Paikka oli muilta palveluiltaan hyvä, kuudella eurolla sai olla parkissa 24h, harmaavesien ja vessan tyhjennys oli ilmainen, juomavesi 2 euroa 100 litraa. Sähköä oli tarjolla, pistorasian vieressä luki, että yhdellä jetonilla (2 euroa) saa 55 minuuttia sähköä, sisäänajotaulussa samalla panostuksella luvattiin 2 tuntia ja totuus oli lopulta se, että kahden euron jetonilla sähköä tuli kahdeksan tuntia! Liekö systeemit vielä virittämättä kesää varten.

Rauhallisen yön jälkeen suuntasimme kohti Grenoblea, ja reittimme kulki korkeimmillaan 2200 metrissä Col du Lautaretin kautta.  Muutamassa tunnissa kesästä talveen, siinä on Ranskan ilmaston monipuolisuus huipussaan!  Aamun +15 ja auringon lämpö vaihtui -2 asteeseen ja lumisateeseen kolmatta metriä korkeiden lumivallien väliin.  Tiet olivat sentään kuivat, joten matkaa sai tehdä normaalivauhdilla, mitä nyt neulansilmät hidastivat sekä ylä-  että alamäessä.

Pari yötä tien päällä, reilu 800 kilometriä ja reitti suunnilleen tässä.  Lisäkertomuksia paikoista tulee hetken päästä.