Vapaapäivän viettoa ja liikennehuomioita

Tänään, marraskuun 11., on Ranskassa ensimmäisen maailmansodan aselevon allekirjoittamisen muistopäivä.  Ja tietysti se on pyhäpäivä, jolloin kaikilla on vapaata ja jokaisessa kylässä on omat juhlansa, jossa lasketaan seppeleet muistomerkeille soittokunnan säestyksellä ja sen jälkeen on lounas.

Tavat muuttuvat, ja niinkuin aina, rahan vuoksi - tänäänkin ovat useat kauppakeskukset auki, esimerkiksi Toulonin Ikea ja Les Arcsin HyperU, jossa on varsinainen Star Wars-promootio juuri tänään.  Nuorisoa ja lapsiperheitä yritetään viihdyttää "pakollisena" pyhäpäivänä ja toivotaan heidän kuluttavan rahaa myös tänään...

Edellisen reissumme ajeluista koostin videopätkän, jossa näkee, kuinka kaksipyöräiset kulkevat liikenteessä täällä.  Olimme Toulonin ohitustiellä ruuhkassa, liekö syynä onnettomuus, koska hälytysajoneuvoja meni jonossa ohi useita.  Me emme nähneet, mikä ruuhka aiheutti, mutta jonossa seisoessa oli aikaa katsella liikennettä.  Moottoripyörät ja skootterit eivät hidasta koskaan liikenteen seassa, vaan ajavat häikäilemättömästi ohi, vaikka liikenne kulkisi normaaliakin vauhtia.  Ruuhkassa on ratin takana oltava vieläkin tarkkaavaisempi, koska pieni liike sivusuunnassa saattaa aiheuttaa todellisen vaaratilanteen kaksipyöräisen tullessa autojonojen välissä huomattavaa vauhtia...  Ja jos auto peittää niiden ajolinjan, siitä saa huomautuksen hyvin nopeasti, kuski tai kyytiläinen kopauttaa kattoon herkästi...

Ja ambulanssien perässä kaksipyöräiset ajavat mielellään, jos muu liikenne seisoo, silloin pääsee helpommin eteenpäin.  En ole ihan selvillä, mitä liikennesäännöt täällä sanovat ko. aiheesta, mutta otan selvää.

Varokaa Ranskassa kaksipyöräisiä liikenteessa, siis jos ehditte, usein käy myös niin, että ne vain ilmestyvät jostakin ja tilanne on jo ohi, ennenkuin ehtii mitään reagoida.  Sen jälkeen alkaa miettimään, mistä se tuli ja mitä olisi voinut tapahtua...

Videon lopussa tyypillinen tilanne lauantai-aamulta, leipomon (boulangerie) edessä, kun ihmiset ovat leipää hakemassa, pysäköidään miten sattuu ja sen seurauksena muut arpovat omaa pysähtymistään aiheuttaen vaaratilanteita.  Mutta tämäkin on niin normaalia Ranskassa, siihen tottuu äkkiä ja alkaa itsekin tekemään samoin.  Tunnustan integroituneeni maahan opittuani tämän tavan...

Ranskan moottoritiet

Allaolevasta kartasta näkee Ranskan moottoritieverkoston, "Autoroutes"/A99, punaisella ovat maksulliset, sinisellä ilmaiset tiet. Vihreällä ovat kansalliset tiet, "Route Nationale"/N99, jotka ovat lähes moottoritietasoisia ja ilmaisia.  Muu tieverkosto on "Route Departemental"/D999, eli alueelliset tiet, joiden taso vaihtelee huomattavasti niin kunnoltaan kuin myös linjauksiltaan.

Määränpäähän ajettaessa pitää Ranskassa uskoa aina opasteisiin, nimenomaan kohteen nimen perusteella, ei tienumeroita käyttäen, sillä teiden numerointi vaihtuu eri alueiden läpi ajettaessa. Esimerkiksi N13 -D613-N13-D113, ja kyseessä on sama tie Cherbourgista Caenin suuntaan ajettaessa.

Moottoritien opasteiden väri on valkoiset kirjaimet sinisellä pohjalla.  Ei-moottoritien opasteet ovat valkoiset kirjaimet vihreällä pohjalla.  Nämä värit esiintyvät yhdessä, kun samaan suuntaan mentäessä on vaihtoehtoisia reittejä.

Ranskan moottoritiet, paikallisesti nimellä "Autoroutes", merkitään kirjaimella "A", jonka jälkeen tulee numero.  Lyonista Marseilleen pääsee moottoritietä A7, tunnetaan myös nimellä "Autoroute du Soleil". Suurin osa moottoriteistä on maksullisia, ja se on merkitty opasteella:

Tavallisin tapa on ottaa automaatista lipuke, ja maksu tapahtuu poistuessa moottoritieltä.  Joissakin paikoissa, kuten kaupunkien ympäri kulkevilla moottoriteillä, tietullissa maksetaan ilman lipuketta.

Lipukeautomaatti moottoritien alussa

Moottoritieltä poistuttaessa pienimmissä paikoissa tietulli on yleensä kahden ajokaistan levyinen, toinen on varattu "Telepeage"-liikenteelle, eli autoissa on etäluettava tunnistin, ja toinen on muullekin liikenteelle.  Maksu hoituu joko manuaalisesti (kassahenkilö) tai maksuautomaattiin, jonne kelpaavat käteinen ja kortit.  Kannattaa huomioida myös, että tietullien kaistoilla on usein korkeusrajoitukset, jotka ovat merkitty ihan selvästi roikkuvin ketjuin.

Moottoritien päättyessä tietullialue saattaa olla todella suurikin.  Ja ruuhka-aikaan likenteen määrä ja sen liikkuminen kohti oikeaa maksukaistaa tuntuu epätodelliselta.

Valo-opasteet ovat seuraavanlaiset: Punainen X - suljettu, Vihreä nuoli - kaikki maksutavat. Sininen CB - kuva tai luottokortti valo - vain korttimaksut.  Oranssi T - Telepeage, vain autoille, jossa etäluettava tunnistin.

Vain moottoripyörille, max korkeus 2 m, kaikki maksutavat

Vähän opastavampi ilmoitustaulu

Vain henkilöautoille alle 2 m, korttimaksu

Maksuautomaatti, kortit ja käteinen

Maksu kopilla

Tietulliopasteiden käyttö on kirjavaa eripuolilla Ranskaa, mutta yllämainitut värit ovat standarit. Maksun suuruus riippuu ajetusta matkasta, sekä ajoneuvon koosta.  Yleensä hinta ilmoitetaan henkilöautolle ja matkailuauton sekä -vaunun hintaan pitää lisätä ainakin 50%.  Noin-hinta Calaisista Marseilleen Reimsin kautta 1060 kilometriä, melkein kokonaan maksullisilla moottoriteillä, maksaa tällä hetkellä noin 85 euroa henkilöautolla, johon saa lisätä isomman auton kustannukset, jos sellaisella on liikkeellä.  Korotuspaineita on jatkuvasti, ja hinnat muuttuvat pari kertaa vuodessa - ylöspäin...  

Mikäli haluat välttää moottoritiemaksuja, niin silloin on valmistauduttava jatkuviin pysähdyksiin, lukemattomiin kiertoliittymiin ja paikallisliikenteen aiheuttamiin ruuhkiin, eli moottoriteille on hyvä syy siirtyä, vaikka se maksaakin.  Ilmaisia moottoriteitä ja yhdysteitä pitkin pääsee joutuisasti ja edullisesti siirtymään paikasta A paikkaan B, mutta ne eivät välttämättä ole kuitenkaan taloudellisimpia ja liikenteellisesti ajettavampia reittejä.

Moottoritiepalvelut ovat kiitettäviä.  Levähdyspaikoista "Aire"  ilmoitetaan tasaisin väliajoin, ja niiden lähestyessä kerrotaan opastein niiden palvelut.  Vähimmillään levähdyspaikasta löytyy aina WC ja suurimmilla levähdysalueilla on ravintola, huoltoasema, pysäköinti (lyhytaikainen sekä yöpymismahdollisuus) ja jostain löytyy myös leipomo ja virkistysmahdollisuus uimapaikalla. Rekkaparkit ovat erikseen opastettu, ja sinne ei edes matkailuajoneuvolla ole asiaa.

Älä koskaan tankkaa moottoritien huoltoasemalla, polttoaine on paljon kalliimpaa niissä. Yöpyminen on mahdollista, maalaisjärkeä saa käyttää pysäköintipaikan suhteen niin metelin, kuin valvonnan  kannalta. Ihan viimeiseen nurkkaan ei kannata mennä yksin yöksi.  Ruokailu ravintoloissa on ketjuravintoloiden tasoa, eli mitään laaturuokaa on turha odottaa.  Ja kaikkiin hintoihin pätee sama kuin polttoaineiden hintoihin, niissä on moottoritielisä mukana.

Moottoriteiden radioasema löytyy taajuudelta 107.7, joka toimittaa alueelliset tiedot liikennetilanteista 24/7.  Pohjois-Ranskassa ilmoitukset tulevat myös englanninkielisinä, muualla joutuu tyytymään ranskankielisiin ilmoituksiin.  Muita opastuksia moottoriteillä tarjoavat suuret valotaulut, joissa hiljaisen liikenteen aikana muistutetaan taukojen tärkeydestä, kielletään roskaaminen, tai sitten vain kerrotaan ajoaika seuraavaan isompaan liikennekohtaan.  Ruuhka-aikoina ja tietöiden yhteydessä niiden antamat tiedot ovat tärkeitä matkan jouduttamiseksi.

Ajokaistoja on yleensä kaksi, ruuhkaisilla osuuksilla kolme, sekä vuoristossa kulkevilla tieosuuksilla tulee sekä ylä- että alamäessä kolmas, hitaanmman liikenteen kaista, käyttöön.  Rekkaliikenne siirtyy hitaan liikenteen kaistalle oikealle, ja tämä tuottaa ylämäessä välillä häiriötä kahdelle muulle kaistalle, koska rekatkin ohittavat hitaampiaan ja tekevät sen keskikaistaa käyttäen.  Alamäissä usein rekkojen (yli 7.5 t) sekä matkailuvaunuyhdistelmien nopeudeksi on rajoitettu 50 km/h, joten ne kulkevat kaikki siellä samaa nopeutta, mutta kannattaa huomioita nopeuserot, henkilöautoliikenteen ajaessa 130 km/h.

Eli, matka joutuu ja aikaa säästyy moottoritiellä Ranskassa, mutta paljon jää näkemättä.  Kannattaa suunnitella matkareitti niin, että ajaa osittan pikkuteitä kunnes veivaaminen ja pysähtely alkaa kyllästyttämään, niin siirtyy moottoritielle. ja joutuisampaan ajoon.

Rhone-joen varrella

Lähdimme uudelleen koluamaan Rhonen rantoja, koska Rhone-joki on hyvinkin merkityksellinen niin tavaroidenkuljetuksen kuin viininviljelyksenkin kannalta. Rhonea pitkin alukset pääsevät  Välimerelle asti, ja sieltä tulee lauhkeampi ilmasto jokilaaksoa pitkin pohjoiseen, joka taas antaa suotuisat kasvuolosuhteet viinitarhoille.

Ajoimme Lyonin kautta Vienneen moottoriteitä, ja sieltä siirryimme pienemmälle väylälle. Kohteenamme oli parkki Condrieussa, mutta aikamme siellä harhailtuamme pikkukaduilla, saimme neuvon, että hakemamme paikka on Les-Roches-de-Condrieussa, Rhonen toisella puolella! Kunnan matkailuautopysäköinti peruspalveluineen, tiistai-aamuisin pysäköinti kielletty, ilmeisesti torin takia. No, paikka ei ollut kovin mukava, vilkas katu vieressä ja autot pysäköity ranskalaiseen tapaan sikin sokin. Löysimme tilan kuitenkin ja viivyimme parkissa pienen kaupunkikierroksen ja lounaan ajan.

Les-Roches-de Condrieussa on panostettu joesta ja ulkoilmasta nauttimiseen. Itärannalla on erillinen poukama, jossa on suuri hiekkaranta sekä ranskalaisittain kesä-'teleski' (hiihtohissi). Tämä laite kiertää vesialueen yläpuolella ja vetää wakeboardilla tai vesisuksilla liukuvia perässään, varsin mainio vehje! 

Suuret nurmikkoalueet ja pelikentät mahdollistavat piknikretket ja pelit kaikille. Ranskalaista vapaa-ajan viettoa parhaimmillaan tuoreen patongin ja vuosikertaviinin kera!

Rhône-joella meni alavirtaan luksusristeilijä "Swiss Emerald", jonka 10 päivän all-inclusiveristeilyt ovat halvimmillaan reilu 5000 dollaria per nuppi!

Iltapäivällä viiden aikaan mieli rupesi tekemään vähän rauhallisempaan paikkaan, vaikka viereemme pysäköi auto, joka kokkasi ranskalaisia iltapalaksi myyntiin.  Emme jääneet haistelemaan rasvankäryä, vaan otimme kohteeksi vähän matkaa etelämpänä olevan Saint-Dèsiratin kylän.

Viinikellarin pihaan on rakennettu parkki kaikkine palveluineen, mutta, toimii jetoneilla, ja illalla kuuden jälkeen niitä ei saa mistään. Emme tarvinneet jetoneita, mutta tässä on taas huomioitava yksityiskohta palveluiden tarjonnassa.  Meidän lisäksi parkissa oli kaksi brittiautoa ja yksi hollantilainen.  Paikka on rauhallinen, näköetäisyydellä menee junarata, joka on vilkasliikenteinen, mutta ei junien humina pahemmin häirinnyt.

Aamulla kävimme viinimyymälässä, ja tarttuihan sieltä mukaan jokunen litra, ihan hyvien tapojen mukaisesti, koska viinikellarin maille parkki on rakennettu.

Päätimme vaihtaa joenrantamaisemat vuoristoon ja kohteeksi löytyi Saint-Pierre-de-Chartreuse, itäänpäin Rhonesta.  Ajomatka vei Ardechen departementista Dromen kautta Isèren departementiin maiseman vaihtuessa rikkaasta maanviljelysalueesta karuun vuoristoon.  Aivan alkumatkasta tienvarressa myytiin pakettiautosta tuoreita parsoja ja mansikoita, joita ostimme.  Pieni rasia mansikoita ja iso kourallinen parsaa maksoi kolme euroa.  Ja minkä herkkulounaan saimme!

Voironin kaupungista ajoimme ylöspäin mutkaista tietä, ja löysimme hylätyt suuret tehdasrakennukset joen varresta.  Paikalla on ollut ensin metalliteollisuutta ja sitten viinatislaamo, tietysti Chartreusen munkkien käynnistämänä. Chartreusen luostari on perustettu alunperin villiin ja syrjäiseen paikkaan tästä vähän ylemmäksi vuonna 1084 ja on ollut munkkien asuttama siitä lähtien.  Toiminta tehdasalueella oli tietysti alussa vaatimatonta, mutta intensiivinen työ sai teollisuuden kukoistamaan, ensin metallurgian ja sitten liköörin teossa.  Nykyisin alue on hylätty ja tyhjillään, ilmeisesti odottaa restaurointia, joka ei tule olemaan mikään halpa projekti...  Maisemat ovat kuitenkin jylhät.  Vähän matkaa ylöspäin on siis Grande Chartreuse, varsinainen luostari. Luostarista on tehty elokuva 'Into great silence' vuonna 2005.

Päästyämme 877 metrin korkeuteen, olimme Saint-Pierre-de-Chartreusen kylässä, aktiivinen talvi- ja kesälomakohde, mutta nyt, sesongin ulkopuolella todella hiljainen.  Tuuli kävi kylmästi auringosta huolimatta, eikä paikka oikein houkutellut jäämään, etenkin, kun seuraavaksi päiväksi oli luvassa pilviä ja sadetta...

Aix-les-Bains:iin oli vain 55 kilometriä, ja suuntasimme siis sinne.  Parikymmentä kilometriä ajettuamme ja ihailtuamme vuoria, joiden harjanteet reunustivat laaksoa, ajoimme lyhyehkön tunnelin läpi, jonka toisessa päässä oli nähtävää! Ensinnäkin, tunneli on Ranskan ensimmäinen vuoren läpi rakennettu tunneli, jonka Napoleon I teetti 1806-1820 parantaakseen kulkuyhteyksiä. Tunnelin pituus 0n 307 metriä ja valmistuttuaan se oli maailman pisin tunneli.  Mutta tunnelia ennen tie oli kulkenut varsinaisen rotkon läpi laaksoon, josta tulimme.  Tuolla rotkossa on nykyään upea turistinähtävyys, luolastot, joihin tehdään retkiä ja esihistoriallisia asuinpaikkoja, ja myöhemmiltä ajoita roomalaisten rakentama silta.  Saint-Christophe-la-Grotte on paikka, jonne pitää mennä uudelleen, koska siellä on historian havinaa dinosauruksista ensimmäisiin ihmisiin, ja roomalaisten ajalta aina lähihistoriaan asti!

Laskeuduimme Chamberyn kautta Aix-les-Bains:iin, tarkistimme ensimmäisen leirintäalueen, joka TOMTOMissamme oli ehdolla.  Pieni nurmikkoalue matkailuautoille ei houkutellut, joten kurvasimme Lac du Bourgetin eteläpään kautta pohjoiseen.  Järvi on Ranskan syvin ja vesitilanteesta riippuen Ranskan suurin tai toiseksi suurin järvi.  Chamberyn kaupunki on järven eteläpuolella ja Aix-les-Bains on järven itärannalla.  Torstai-ilta, upea aurinkoinen sää ja alkava pääsiäissesonki näkyi, ihmisiä joka puolella nauttimassa kesäisestä säästä.  Seuraava leirintäalue ei sekään houkutellut jäämään ja löysimme vielä yhden, pelkästään matkailuautoille tarkoitetun parkin vähän matkan päästä.  Mutta, sekin oli täyteen ahdettu, autojen välissä tuskin metriäkään tilaa, eli ei sinnekään, emmekä toisaalta olisi hiekkakentälle jääneetkään koirien kanssa.

Tuumaustauko, ja kirjasta löytyi mukavalta vaikuttava paikka, tietysti Rhone-joen rannalta, Chanazin kylästä. Nokka sinne, noin 23 kilometriä, ja sen lyhyn matkan aikana pääsimme pois ruuhkaisesta kaupungista, upeiden maisemien läpi vielä hienompaan paikkaan.  Chanazin leirintäalue tarjoaa myös maksullisen parkin, huomionarvoista on se, että vedet ja wc-tyhjennys onnistuu leirintäalueen ulkopuolella, maksu jetoneilla, joita saa vastaanotosta. Me jatkoimme hiukan eteenpäin rantatietä, jossa on sesonkiaikana maksulliset pysäköintipaikat vierailijoille.  Nyt meitä matkailuautoja oli pitkin nurmikenttää vain neljä kappaletta, kaikki omassa rauhassaan.

Iltakävely Chanazin viehättävässä kylässä kruunasi päivän nähtävyydet ja illan hämärtyessä kuuntelimme lintukonserttia, äänekkäimpinä käet ja satakieli. Aamuherätyksenä toimi kaksi käkeä, jotka lentelivät auton ympärillä ja kukkuivat raivokkaasti.  Sama linnunlaulun konsertti jatkui aamuhämärissä, vaikka sää oli jo muuttunut kylmemmäksi, enää +6 astetta ja taivas pilvessä. Sateen uhka, kuten säätiedotus on luvannutkin, suorastaan roikkui pilvistä päällämme. 

Aamuteen jälkeen otimme suunnaksi Seysselin ja sen sillan korvassa Ainin departementin puolella sijaitsevan tutun kahvilan, jonne päätimme poiketa aamukahville.  Cafe au lait ja mantelicroissant sekä creme brulee pulla maistuivat niin hyvälle !

Viimeinen sujahdus Seysselistä kotiin, ja retki oli tehty.  Jo aiemmin mainitut pääsiäislomat ja tuleva viikonloppu näkyivät maantiellä, etelää kohti virtasi autoja tasaisesti ja Sveitsistä Ranskaan tuleva liikenne tukki Bardonnexin tulliaseman monta kilometriä ennen rajaa. 

Vinkki: vältä lomakausien alkuja ja loppuja, lomien alkaessa ruuhkat ovat etelään ja loppuessa pohjoiseen.  Ja ne ovat todellisia ruuhkia, kymmenen kilometrin matkaan kuluu jopa neljä tuntia, moottoritiellä!

Jos lukijoillemme herää mielenkiinto saada lisää tietoa paikoista, joissa käymme, niin kyselyitä kommentteihin vaan!