Poikkeustila näkyy ja tuntuu oppilaitoksissakin

No tulihan edelliseen postaukseen vähän selvennystä.  Kylän pormestari toimi ihan oikein, tosin hieman etuajassa, sillä huomisesta, manantaista marraskuun 23. päivästä lähtien Ranskassa ja etenkin Suur-Pariisin, Ile-de-Francen alueella on voimassa tiukat säännöt koulujen ja oppilaitosten toiminnassa.

Tähänkin asti esikoulut ja ala-asteet ovat noudattaneet käytäntöä, että lapset tuodaan ja haetaan koulusta, ketään ei päästetä yksin koulutielle.  Samoin koulualueelle kulkemista sisään ja ulos on kontrolloitu tarkasti, mutta nyt astuu voimaan vielä tiukemmat säännöt.

Koulujen ympäristöä tullaan valvomaan ja pysäköinti koulujen läheisyyteen on kielletty (!) Ile-de-Francen alueella.  Aikuisia kehoitetaan olemaan viipymättä turhaan (s'attader) koulujen läheisyydessä, mutta minkäs teet, kun lapsia pitää odottaa... Henkilöllisyyksia saatetaan tarkistaa yllättäen ja muutenkin ennestään tiukka koulukuri tulee tiukentumaan entisestään.  Koulujen retkiä on rajoitettu tiukalla kädellä ja huomoitavaa on, että Pariisin ilmastokokoukseen jo ilmoittautuneet vierailut ovat kielletty ulkomaalaisilta opiskelijoilta!

Näillä mennään poikkeustilan aikana.

Ranskassa poikkeustila, näkyy myös pikkukylässä...

Ranskassa on seuraavat kolme kuukautta poikkeustila, jonka aikana poliisit voivat kantaa asettaan myös virka-aikansa ulkopuolella, voivat tehdä kotietsintöjä ilman oikeuden valtuutusta, asettaa epäilyttäviä henkilöitä kotiarestiin sekä vaikuttaa nettisivustojen toimintaan.  Itse asiassa laki on sen verran vanha, että siinä ei mainita Internetiä ollenkaan, vaan:
Viranomaiset voivat:

• suorittaa etsintöjä ja tehdä tutkimuksia, päivällä ja yöllä, ilman oikeuden päätöstä

• sensuroida lehdistöä sekä radiota ja rajoittaa elokuvanäytäntöjä sekä teatteriesityksiä

Poikkeustila otettiin käyttöön Ranskassa nyt kuudennen kerran.

Meidän seudullamme ei ole poliiseja näkynyt kuitenkaan yhtään sen enempää, osaksi siitä syystä, että suuret kaupungit kuten Toulon, Marseille ja Nizza ovat varmasti suurennuslasin alla, eikä täällä maaseudulla välttämättä ole mitään kiinnostavaa.  Pariisissa joulukuussa oleva ilmastokokous tuntuu myös täällä Ranskan Rivieralla, poliisi suorittaa henkilöpapereiden tarkistuksia etenkin Nizzan ympäristössä säännöllisen epäsäännöllisesti.  Tämä tosin oli ilmoitus ennen Pariisin tapahtumia, nyt toiminta lienee tarkempaa useammastakin syystä.

Ei ole kuitenkaan mitään syytä tuudittautua päiväuneen, vaan asia on pidettävä mielessä, koska se on nyt arkea tässä maassa, että terrorismin uhka on todellinen ja jatkuva.  Tarkkana olivat myös koulu ja kylän pormestari meiltä vajaan 40 kilometrin päässä Sillans-la-Cascaden kylässä.

Kuva Var-matin

Paikallislehti Var-matin kirjoittaa koulun evakuoinnista ja poliisin toiminnasta:

Torstaina päivällä koulun viereen oli pysäköity ulkomaille rekisteröity ajoneuvo ja pormestari antoi koulun evakuoimiskäskyn kello 14 iltapäivällä.  Viitisenkymmentä lasta vietiin pois ala-asteelta ja odotettiin viranomaisia saapuvaksi paikalle.

Santarmit tulivat kello 16 tutkimaan ajoneuvoa ja etsimään sen omistajaa.  Auto tunnistettiin rekisteröidyksi Saksaan ja jonkin ajan kuluttua löydettiin saksalainen turistipariskunta ja heidät ohjeistettiin siirtämään auto pois koulun luota.

Vähän hymyilytti tuossa uutisessa tämä ranskalaisuus; santarmit tulivat paikalle vasta kahden tunnin kuluttua hälytyksestä ja heitä tarvittiin toteamaan "ulkomaalainen" auto saksalaiseksi...

Uutisen kommenteissa naureskellaan psykoosin aiheuttamisesta ja ylireagoinnista, sillä alue on kuitenkin ulkomaalaisten turistien suosiossa, ja jos vastaava poikkeustila julistettaisiin turistisesonkina, ei santarmien aika riittäisi ollenkaan, kun pitäisi kiertää tunnistamassa "ulkomaisia" autoja ja etsiä niiden omistajia.

Vapaapäivän viettoa ja liikennehuomioita

Tänään, marraskuun 11., on Ranskassa ensimmäisen maailmansodan aselevon allekirjoittamisen muistopäivä.  Ja tietysti se on pyhäpäivä, jolloin kaikilla on vapaata ja jokaisessa kylässä on omat juhlansa, jossa lasketaan seppeleet muistomerkeille soittokunnan säestyksellä ja sen jälkeen on lounas.

Tavat muuttuvat, ja niinkuin aina, rahan vuoksi - tänäänkin ovat useat kauppakeskukset auki, esimerkiksi Toulonin Ikea ja Les Arcsin HyperU, jossa on varsinainen Star Wars-promootio juuri tänään.  Nuorisoa ja lapsiperheitä yritetään viihdyttää "pakollisena" pyhäpäivänä ja toivotaan heidän kuluttavan rahaa myös tänään...

Edellisen reissumme ajeluista koostin videopätkän, jossa näkee, kuinka kaksipyöräiset kulkevat liikenteessä täällä.  Olimme Toulonin ohitustiellä ruuhkassa, liekö syynä onnettomuus, koska hälytysajoneuvoja meni jonossa ohi useita.  Me emme nähneet, mikä ruuhka aiheutti, mutta jonossa seisoessa oli aikaa katsella liikennettä.  Moottoripyörät ja skootterit eivät hidasta koskaan liikenteen seassa, vaan ajavat häikäilemättömästi ohi, vaikka liikenne kulkisi normaaliakin vauhtia.  Ruuhkassa on ratin takana oltava vieläkin tarkkaavaisempi, koska pieni liike sivusuunnassa saattaa aiheuttaa todellisen vaaratilanteen kaksipyöräisen tullessa autojonojen välissä huomattavaa vauhtia...  Ja jos auto peittää niiden ajolinjan, siitä saa huomautuksen hyvin nopeasti, kuski tai kyytiläinen kopauttaa kattoon herkästi...

Ja ambulanssien perässä kaksipyöräiset ajavat mielellään, jos muu liikenne seisoo, silloin pääsee helpommin eteenpäin.  En ole ihan selvillä, mitä liikennesäännöt täällä sanovat ko. aiheesta, mutta otan selvää.

Varokaa Ranskassa kaksipyöräisiä liikenteessa, siis jos ehditte, usein käy myös niin, että ne vain ilmestyvät jostakin ja tilanne on jo ohi, ennenkuin ehtii mitään reagoida.  Sen jälkeen alkaa miettimään, mistä se tuli ja mitä olisi voinut tapahtua...

Videon lopussa tyypillinen tilanne lauantai-aamulta, leipomon (boulangerie) edessä, kun ihmiset ovat leipää hakemassa, pysäköidään miten sattuu ja sen seurauksena muut arpovat omaa pysähtymistään aiheuttaen vaaratilanteita.  Mutta tämäkin on niin normaalia Ranskassa, siihen tottuu äkkiä ja alkaa itsekin tekemään samoin.  Tunnustan integroituneeni maahan opittuani tämän tavan...

Aurinkoista sunnuntaita!

Ei blogi ole kadonnut minnekään, eikä sen kirjoittajat.  Taukoa on tullut ihan siitä syystä, että muutimme Ranskassa 500 kilometriä etelämmäksi ja aloitimme työt viinitilan tilanhoitajina.

Työhömme kuuluu talon ja pihan hoito, autoista huolehtiminen ja vieraiden kestitys niin haluttaessa. Viinintekoon on omat henkilöt, meille kuuluu kiinteistönhoito, jolle Ranskassa on ihan oma ammattiryhmänsä, "Le couple de gardiens de propriete", joka suomennettuna on kiinteistöä hoitava pariskunta.

Olemme asuneet täällä kohta 7 viikkoa, Varin departementissa, Les Arcsin kaupungin kupeessa, ja ajelut Albinilla ovat jääneet toistaiseksi kokonaan.  Tuolla se seisoo pihalla välillä kuumassa auringossa, ja välillä todella rankoissa sateissa, kuten eilen.  Täällä olomme aikana on satanut vasta kolme kertaa, muutoin on aurinko paahtanut poikkeuksetta siniseltä taivaalta.  Pari viimeistä viikkoa on lämpötila laskenut niin yöllä kuin päivälläkin, yöllä on alimillaan ollut +8 astetta ja päivällä +18. Auringon paistaessa päivällä saattaa päästä varjossa reiluun +20 asteeseen ja yöllä pilvisellä säällä on noin +15 astetta.

Koskahan pääsee taas tien päälle?

Mutta eilinen sade oli niin hurja, että se aiheutti mittavaa tuhoa Ranskan Rivieralla.  Tällä hetkellä arvioidaan eilisen rankkasateen aiheuttaneen 16 ihmisen hengen, hukkuneita eri tilanteissa, autotunneleissa tai leirintä-alueilla.  Meillä vettä tuli reilut 100 mm parissa tunnissa, eikä se vielä aiheuttanut isompaa tulvaa tilalla, mutta sateen loppuessa pohjoisempana jatkunut sade syöksyi alas pikkuruista jokea, joka nosti vartissa veden viinitarhoihin!  Voi vain kuvitella, kuinka Antibesissa joki on murtanut vallit ja purkautunut kaupunkiin.  Cannetin kaupungista saatiin videokuvaa tulvasta.

Petankkikentästä tuli uima-allas

Ei tullut tulvasta parempaa kuvaa, mutta joku tulee tulvavallin yli meilläkin...

Meidän näkyviksi vahingoiksemme jäi vähän kaatunutta sähköpaimenaitaa, joka pitää korjata tänään, sillä villisiat ovat riesana pihallamme...  Kontrastina eiliselle, tänään paistaa aurinko ja on lämmintä, ja maisema kuivuu vauhdilla. Luonto näyttää voimansa.

Aitaa korjaamassa

Suomen suuntaan

Kesän Suomi-matka alkaa huomenna.  Sunnuntai-illaksi on varattu laivapaikka Kapellskäristä Naantaliin, ja aikaa on riittävästi rauhalliseen Saksan, Tanskan ja Ruotsin läpiajoon.  Vielä on harkinnassa, ajammeko Tanskan läpi ja Ison-Beltin sillan kautta vai menemmekö Puttgardenin rantaan katsomaan mahdollisia jonoja.  Harmittavaa, ettei lauttayhteydelle Puttgardenista Rödbyhyn ole mitään reaaliaikaista infoa saatavilla jonoista, vaan on otettava riski ja mentävä paikanpäälle katsomaan.  Vaihtoehtoinen ajo Tanskan läpi ei ole kuitenkaan niin paha rasti, etteikö sitä voisi tehdä, riippuu vähän vuorokaudenajasta, milloin on liikkeellä.

Suomessa tehdään tiukka, aikataulutettu reitti kiertäen sukulaisia ja ystäviä, paluu on pari viikkoa myöhemmin myös Naantali-Kapellskär yhteydellä.

Leirintä-alueille emme pysähtele yöpymään, mutta kyllä se on Tuuri käytävä katsastamassa ! Ihan vain kuriositeettinä, ei sen vakavampia tarkoituksia ole ostoksia tehdä, mutta eiköhän jokainen itseäänkunnioittava karavaanariksi lukeutuva kulkija käy siellä ainakin kerran ?

Tällaisen ranskankilvissä olevan kulkimen kun näette jossain, niin tulkaa moikkaamaan!

Ducaton moottorivertailua ja rengasrikko

Hiljaiseloa blogissa, koska meillä on muutto käynnissä.  Maallinen tavaramäärämme siirtyy 550 km etelämmäksi Ranskassa ja sen siirtämiseen tarvitaan muutama siirtokeikka...  Ensimmäisen tein Juhannuksena, autona oli lyhyt Ducato Multijet 115-koneella.  Matkasta kun yli 90% on moottoritietä, niin ajomukavuutta kaipaa vähän enemmän.  Täyteen lastattuna tuo auto kulki nöyrästi alkumatkan pikkutien, ja mikäs oli ajellessa, kun auto oli ihan uusi!

Moottoritielle päästyäni hain monta kertaa kuudetta vaihdetta, mutta tuossa ei ollut kuin tasan viisi kappaletta, joten lopulta reilut 1200 kilometriä autolla sahattuani totesin, ettei se ole mikään varsinainen kilometrinnielijä.  Pikkuteillä ja kaupungissa sen ajo-ominaisuudet ovat vertaansa vailla ja täyteen lastattuna 12 kuution kuormalla se kulki kuin juna.  Takaisinpäin tyhjänä, Mistral-tuulta vastaan, ajotuntuma olikin paljon levottomampi ja rekkoja ohittaessa sai aina varautua tuulen iskevän kuin moukari autoon.

Tuolla pienemmällä koneella ei päässyt hyödyntämään nopeusrajoituksia, sillä pakettiautoilla saa päästellä Ranskan moottoriteillä 130 km/h, mutta 115 oli ehdoton maksimi, kun halusi säästää polttoainetta ja korviaan.

Tänään palasi toiselta keikalta, autona oli edelleen Ducato, lähes 30 000 ajettu 15 kuution malli, 130 Multijet-koneella, eli samanlainen kuin meidän Albin.  Ja matka sujui tehokkaamman moottorin ja kuuden vaihteen ansiosta.

Yksi uusi kokemus tuli eilen, vähän ennen Aire de Lançon de Provencea, moottoritieosuudella, jossa on neljä kaistaa yhteen suuntaan, ajoin kolmannella kaistalla reilua 120 km/h, kun auton oikealta puolelta kuului äkkiä kimeää suhinaa.  En paikallistanut ääntä, eikä autossa tuntunut tai näkynyt mitään. Ääni lakkasi parin sekunnin päästä ja siitä muutama sekunti lisää, tuntui, että pitää pysähtyä ja tarkistaa auto.  Pudotin nopeutta ja ohjasin auton "bande d'urgencelle" eli oikealle piennarkaistalle ja sopivasti sille kohtaa osui suojavalli sekä huoltoliittymä, jonne pääsin pysähtymään.  Ja silloin tunsin, että rengashan se oli mennyt.

No, renkaanvaihto +34 asteen helteessä oli kuin painonnostoa huonosti lämmitetyssä saunassa, mutta pitää olla tyytyväinen, kuinka helpoksi vararenkaan irroitus on Ducatossa tehty.  Moottoritiellä pysähdyttäessä on vedettävä turvaliivi heti päälle ja siitäkin sai mukavasti lisää kerroksia päälle helteeseen. Muutaman varjossa vietetyn tauon ja parin juodun vesilitran jälkeen rengas oli vaihdettu ja pääsin jatkamaan matkaa.

Mielessä vain pyöri, että oli sitten ensimmäinen kerta minulla, kun rengas menee matkalla ja sen joutuu vaihtamaan, mutta myös se, että kuinka auto olikin niin stabiili, vaikka eturengas oli tyhjä.  Olisihan se voinut räjähtää palasiksikin ja sitten olisi ilmeisesti menty kovaa johonkin suuntaan... ja jotakin päin.

Vielä on yksi keikka tiedossa, puolenkuun aikoihin, katsotaan nyt, kuinka iso auto silloin vielä tarvitaan.  Tänään näin muuten suomalaiskaravaanarin ajamassa Lyonista itäänpäin A42 moottoritiellä, vaaleansininen vetoauto ja vaunu.  Huomasin yhdistelmän sen verran myöhään, etten enää joutanut pohtia, missä olisi voitu pysähtyä ja jutella, itselläkin oli kiire palauttaa auto vuokraamoon.  Terveisiä vaan, jos joku itsensä tunnistaa, kello oli vähän vaille kolme iltapäivällä havainnon tekoaikaan!

Liikenne Autoroute du Soleililla on vielä näin viikolla melko rauhallista, rekkoja riittää, mutta varsinainen turistiliikenne alkaa ensi viikonloppuna, kun koulut loppuvat ja lomat alkavat.  Sitten onkin suunniteltava tarkkaan, mihin aikaan ja mitä reittiä tuonne etelän suuntaan ajaa.

Ai niin, elokuun alkupuolella olemme tulossa Suomeen kierrokselle Albinilla, jos joku tunnistaa, niin tervetuloa juttelemaan, meillä on myös kotimaan lippu parkissa liehumassa, eli ranskalaisissa kilvissä oleva harmaa peltikuoriainen Suomen lipulla merkittynä, se on meidän!

Kesän aloitus!

Suomessa on juhlittu keskikesän juhlaa Juhannusta, mutta Ranskassa kesä alkoi virallisesti vasta 21. kesäkuuta!  Vuodenajat ovat jaettu alkamaan ja loppumaan auringon liikkeiden mukaan, eli kesä kestää syyskuun 23. päivään asti, jonka jälkeen alkaa syksy.

Kesän alkaminen tuntuu siksikin loogiselta, koska koulut ovat vielä käynnissä.  Viimeinen koulupäivä tänä vuonna Ranskassa lienee heinäkuun kolmas.  Näin ollen koululaisten kesäloma sijoittuu juuri kesään, kouluthan alkavat uudestaan syyskuun alkupuolella.

Ranskassa tämä kesäpäivänseisaus on musiikin päivä.  Yllätyksekseni löysin Wikipediasta suomenkielisen artikkelin Fête de la Musique-tapahtumasta, joita järjestetään ympäri Ranskaa juuri nimenomaisena ajankohtana.  Itseäni hämmästytti artikkelissa oleva kritiikki tapahtumaa kohtaan, mutta sehän on kopioitu suoraan ranskankielisiltä sivuilta.  Tuo kritiikki on ehkä kohdistettu suurissa kaupungeissa oleviin tapahtumiin, sillä pienissä kylissä ja kaupungeissa musiikkijuhla kokoaa yhteen niin lapset, nuoret kuin aikuisetkin.  Tietysti väkimäärän kasvaessa lieveilmiöt ja mielensäpahoittajat saavat enemmän huomiota, joten jos ensi vuonna aioitte mennä musikkijuhliin, niin valitkaa paikaksi joku muu kuin Pariisi tai muu suurkaupunki.

Tässä kuvia ja tunnelmia meidän kylämme tapahtumasta vuonna 2015.  Juhlapäivä sattui sunnuntaiksi, jonka vuoksi väkeä ei ollut kovinkaan paljoa liikkeellä.  Maanantain koulu- ja työpäivä vaativat kunnon ranskalaiset yöunet...

Baarin 80-luvun discoteema

Ei tapahtumaa ilman Crepes:siä, siis täytettyjä lettuja ranskalaisittain

Ruokateemalla menään alkuilta

Mairien edessä oli sitten perinteisiä ranskalaisia lauluja

Viinibaarissa trendikkäästi

Piilokameran filmiä...

Kojelautakameralla tulee kuvattua taukojakin...  Koirien ulkoiluttamista, maisemien kuvausta ja tietysti päähenkilöt steppaamassa, hehheh... :)

Vuoristoteiden liikenne Ranskassa

Ranskassa, etenkin idässä ja kaakossa, ei voi välttyä ajamasta vuoristossa.  Muistan edelleen autokoulunopettajani opetuksen jarruista, ne on oltava kunnossa, jos vaikka joutuu lähtemään vuoristoon.  Silloin Helsingissä tuo ajatus vuoristossa ajamisesta tuntui niin kaukaiselta, mutta nyt täällä 650 metrin korkeudessa Jura-vuoriston kupeessa asuessa, se on jokapäiväistä.

Sitten on lisäksi "oikeat" vuoristotiet Alpeille, joissa jarrujen kunto sekä ajotaito punnitaan.  Vaikka olisi kuinka uudet jarrupalat, nekin saa pilalle ajamalla 10 kilometriä alamäkeen ja jarruttamalla koko ajan, ilman moottorijarrutusta ja vaihteiden vaihtoa pienemmälle.  Kylämme läpi kulkee vuoristotie, jonka kautta pääsee laaksosta lyhyempää reittiä Dijonin suuntaan ja harva se päivä kylässämme leijuu kitkerä, savuavien jarrupalojen katku.  

No, vauhti ja sen hallitseminen on yksi asia alamäkeen ajettaessa, toinen muistettava asia on se, että alaspäin kulkeva ajoneuvo on väistämisvelvollinen.  Kun tullaan todellista mutkamäkeä alas, eli neulansilmää toisen perään, niin kuljettajan on tarkkailtava vastaantulevaa liikennettä ja annettava tilaa tarvittaessa.  Kun ollaan puurajan yläpuolella, näkyvyys on hyvä, mutta alempana saattaa puut peittää näkyvyyden mutkissa ja silloin joutuu ajamaan varovaisemmin.

Kolmas varottava asia on kalliorinteiltä putoavat kivet, silloin kun ne sattuvat jäämään tielle, pienemmät ovat teräviä ja puhkovat renkaita, suuremmat joutuu kiertämään. Puhumattakaan järkäleistä, jotka putoavat usein sateiden jälkeen alas rinnettä, mitkään verkot eivät niitä pysäytä ja pahimmillaan murskaavat auton ja kyydissäolijat. Tällaiset tapahtumat ovat toki harvinaisia ja huonon onnen seurausta, mutta joka vuosi kuolonuhreja tulee tonnin painoisten kivien rojahtaessa alas rinnettä.

Neljänneksi asiaksi on vielä pakko lisätä polkupyöräilijät.  Ylöspäin tahkoavat himofillaristit eivät juuri pientareella, tai edes sen reunassa aja, vaan melko leveällä osalla kaistaa.  Ohi ei pääse, eikä saa mennä, jos vastaan tulee ajoneuvo, vaan on hidastettava pyörän nopeuteen ja odotettava sopivaa ohituspaikkaa.  Ja sellaisen löytyminen kestää sitä kauemmin mitä isompi joukko fillaristeja sotkee ylöspäin.  Alaspäin tulevat fillaristit sitten käyttävät koko kaistanleveyden, ja pudottavat menemään välillä kovempaa vauhtia kuin autot, saattavat jopa ohittaa, jos autoja on jonoksi asti...  Ihmettelen, miten pyörien jarrut kestävät tulla alas 10 kilometrin tien.

Kapeat vuoristotiet vaativat myös tarkkaavaisuutta silloin, kun ajetaan tasaisella, ne eivät ole suinkaan suoria ja tarpeeksi leveitä, vaan mutkittelevat rinteessä, kapenevat välillä, ja väistöpaikkoja on rajoitetusti.  Tämä nähtiin taas kun ajoimme kohti Verdonia, kanjonin pohjoispuolella kulkeva tie on haasteellisempi kuin tie eteläpuolella.  Kuljettajalla ei ole mahdollisuutta nauttia maisemista, vaan on ajettava huolellisesti niin oikeassa reunassa kuin mahdollista ja varauduttava jokaisessa mutkassa vastaantulijoihin; moottoripyöriin, jotka saattavat tulla väärää kaistaa vastaan - ja lujaa, isompien ajoneuvojen kohtaamiseen juuri siinä, missä tie on kapeimmillaan sekä amerikkalaisiin turisteihin, jotka eivät ole koskaan nähneet muuta kuin aavikon läpi kulkevan kymmeniä kilometrejä suoraan vedetyn highwayn.

Näihin varoittaviin seikkoihin kun yhdistetään paikallinen ajotapa; a) mitä pienempi ranskalainen auto, sitä kovempaa se kulkee ja b) moottoripyörät, joille jokainen vuoristotie on kilparata, niin ollaan ranskalaisuuden tieliikenteen ytimessä.  

Video on nopeutettu 4x, moottoriäänet kuulostavat hupaisilta, mutta tiestä saa toivottavasti jonkinlaisen ajatuksen.

Vielä yksi asia, joka on faktaa myös vuoristossa, nimittäin eläimet, joista varoitetaan asiallisesti silloin, kun niiden kohtaaminen on todennäköisintä.  Eläimet voivat olla laiduntavia kotieläimiä, siis lampaita tai lehmiä, tai sitten villejä, kuten kauriit ja villisiat.  Pienemmistä eläimistä tiellä saattavat juosta murmelit ja kanit, sisiliskoja näimme useita viime reissulla... Yritän löytää videon, jossa kauris juoksi edestämme Verdonin kanjonilta tullessamme, ei ollut mikään läheltä-piti-tilanne, mutta muistutti kummasti elämän reaaliteeteista.

Eikä tässä vielä kaikki, talviolosuhteet tuovat lisämausteen vuoristoon, silloin ei sentään ole fillaristeja liikenteessä, eikä moottoripyöriä, mutta ne kesärenkaat...  ja lumiketjut...  Hohhoijaa...

Napoleonin jäljille...

Huomenna suuntaamme etelään, tarkoituksena suunnistaa Ranskan Rivieran suuntaan, Napoleonin reittiä pitkin. Ranskan keisari Napoleon kukistui Waterloon taistelussa 18.6.1815, mutta ennen sitä Ranskassa elettiin Napoleonin sadan päivän keisarikunta-aika, joka alkoi siitä, kun Elballe karkotettu Napoleon pakeni saarelta ja kaappasi vallan kulkemalla tukijoidensa kanssa Välimeren rannalta Alppien yli Grenoblen kautta Pariisiin maaliskuussa 1815. Waterloon taistelun jälkeen Napoleon syöstiin vallasta ja karkoitettiin Saint Helenan saarelle.

Nykyisin tie tunnetaan N85:nä ja se on hyvin merkitty reitti Golfe Juanista Grenobleen, pituudeltaan 331 kilometriä.  Maisemat reitin varrella ovat erittäin vaihtelevat, Alppien korkeuksista viljaviin peltoihin laventelikukkineen.

Odotukset ovat korkealla ja säänkin pitäisi olla kesäinen, suorastaan helteinen, joten matkaan...

Matkaamme varjostaa surullinen tapahtuma, vanhin koiramme, 13-vuotias kääpiömäyris Viivi jouduttiin lopettamaan tänään eläinlääkärissä, pahentuneen sydänvian ja Cushingin taudin vuoksi.  Tuntuu oudon hiljaiselta kotona, sillä Viivi oli kaikista vaivoistaan huolimatta se, joka keittiössä pyöri jaloissa aina ja nukkui muun ajan jalkojen vieressä.

Kepeät mullat Viiville Juran rinteessä!

Viivi Les Saintes-Maries-de-la-Merissä viime vuonna, vielä jaksoi loikkia rannassa...

Päästötarrat autoihin Ranskassa!

Ranskan ympäristöministeri Ségolène Royal on esitellyt 2. kesäkuuta uudet päästötarrat autoihin, jotka tulisivat käyttöön vuoden 2016 alusta.

Vuosina 1998-2003 Ranskassa oli käytössä niin kutsuttu "Pastille Verte", eli tarra, jonka sai silloin vähäpäästöisiin autoihin.  Nyt esitelty tarroitus on laajennus aikaisempaan ideaan ja on osa tiukkoja päästötavoitteita, jotka ovat asetettu saavutettaviksi vuoteen 2020 mennessä.  Yksi teema on "Villes respirables en cinq ans" eli "Hengityskelpoiset kaupungit viidessä vuodessa".

Tarran saa ajoneuvoon seuraavan kategorian mukaisesti:

- Vihreä (taso 1) bensiinikäyttöiset autot, käyttöönotto 1. tammikuuta 2011 jälkeen

- Keltainen (taso 2) bensiinikäyttöiset auto  käyttöönotto 1.1.2006-31.12.2010 välisenä aikana sekä dieselmoottoriautot, käyttöönotto 1.1.2011 jälkeen

- Oranssi (taso 3) bensiinikäyttöiset auto , käyttöönotto 1.1.1997-31.12.2005 välisenä aikana sekä dieselmoottoriautot, käyttöönotto 1.1.2006-31.12.2010 välisenä aikana

- Punainen (taso 4) dieselmoottoriautot, käyttöönotto 1.1.2001-31.12.2005 välisenä aikana

- Ruskea (taso 5) dieselmoottoriautot, käyttöönotto 1.1.1997-31.12.2000 välisenä aikana

- Harmaa (taso 6) sekä bensiini- että dieselkäyttöiset autot ennen vuotta 1997

Sininen tarra on varattu sähköautoille.

Tarran voi tilata Internetistä ilmaiseksi ennen 1.1.2016, jonka jälkeen sen hinta on 5 euroa.

Ranskalaiseen tapaan asia ei ole kuitenkaan näin selkeä; ensinnäkin, tarran liimaaminen autoon on vapaaehtoista!  Toiseksi, mitään valtakunnallisia ohjeita ei ole vielä siihen, miten tarroilla varustettujen autojen liikkumista tullaan rajoittamaan eniten saastuttavien autojen kohdalla, tai kuinka puhtaampien autojen liikkumista tullaan tukemaan.  Kaupunginjohtajilla/pormestareilla on valtuudet päättää omien hallintoalueidensa liikennejärjestelyistä, nämä tarrat antavat nyt yhden ohjeistuksen ainakin päästöluokitteluun.

Sähköautot ovat tietysti vapaita kaikista rajoituksista ja etuoikeutettuja niin pikkukaupungeissa kuin pysäköintialueillakin.

Turisteille päästötarroista ei ole vielä haittaa, vapaaehtoiset kun ovat, mutta mahdollinen suunta on kohti Saksan mallia liikenteen rajoittamisessa.

Teiden tukkojako?

Suomessa käyty keskustelu karavaanarien aiheuttamista teiden tukoista tuntuu täältä Ranskasta katsoen aika mitättömältä ongelmalta. Mitä sitten, jos tien päällä sattuu olemaan yksi vetoauto-asuntovaunuyhdistelmä, joka ajaa vähän alle nopeusrajoituksen 20:n kilometrin matkan antamatta tilaa? Se ei todellakaan voi pilata kenenkään päivää, paitsi silloin, jos yhdellä kuumakallella menee kuppi nurin ja lähtee ohittamaan aiheuttaen silloin todellisen vaaratilanteen.

Otetaan esimerkkinä Ranskassa kiertävät "Les gens de voyages", eli ihmiset, jotka asuvat ympäri vuoden matkailuvaunuissaan, ja kiertävät maata letkoissa, joissa on tyypillisesti vähintään 50 ajoneuvoyhdistelmää.  Vetoautona on pakettiauto perässään iso asuntovaunu tai umpiperäkärry, josta löytyvät niin pseukoneet, kuivausrummut ja kenttäkeittiöt.  Tällaisia ihmisiä Ranskassa on arvioitu oleva 250000-450000, tarkkaa lukua on mahdoton saada, mutta yksi virallinen arvaus on noin 0,5% väestöstä.

Lähde: Google kuvahaku

Lähde: Google kuvahaku

Lähde: Google kuvahaku

Lähde: Google kuvahaku

Tällainen karavaani majoittuu yleensä luvatta yksityisille maille ja heitä häädetään pois poliisien toimesta, ja ohjataan poliisisaattueessa seuraavaan departementtiin.  Nämä henkilöt ovat enimmäkseen erilaisia ranskan romaanisukuihin kuuluvia kansalaisia, vähemmän täällä on esimerkiksi irlantilaisia kulkureita, sillä kielikynnys on liian korkea heille tulla Ranskaan nujuamaan. Paikka, jonne tuollainen määrä "matkailuhenkilöitä" on päässyt leiriytymään, on heidän jäljiltä kuin kaatopaikka, mitään ei siivota, vaan jätteet jäävät maanomistajan niskoille (tuntuu tutulta myös Suomen uutisista).

Lähdön paikka,  Google kuvahaku

Varmistus, että kaikki lähtevät...  Lähde: Google kuvahaku

Ja mitä jääkään jälkeen...  Lähde: Google kuvahaku

Muu liikenne on täysin näiden ajoneuvoyhdistelmien armoilla ja yleensä sellaisen nähdessään, muu liikenne luonnostaan hellittää, pitää jopa taukoa, että pääsee hetken päästä jatkamaan matkaa rauhassa.

Toinen teiden tukoksi luokiteltava ilmiö on ranskalainen sirkus.  Niitäkin kiertää maata ympäri runsaat 300 kappaletta, ja ajoneuvoyhdistelmien määrä ja koot ovat molemmat uskomattomat.  Voi sitä hermoheikkoa autoilijaa, joka yhyttää samaan suuntaan menossa olevan sirkuskolonnan, vaikeaa on päästä ohi täysperävaunurekasta, joka vetää vielä asuntovaunua tai leijonähäkkiä! 

Lähde: Google kuvahaku

Lähde: Google kuvahaku

Lähde: Google kuvahaku

Sama vaikutus on näilläkin muuhun liikenteeseen, menkööt menojaan omaa vauhtiaan.

Kuten myös sillä kolmannella ilmiöllä, eli ranskanmaata kiertävillä tivoleilla, joiden ajoneuvoyhdistelmät ovat vertaansa vailla.  Toinen toistaan suurempia, rekan perässä vedettäviä asunto-osia, tivolilaitteita paketoituna äärettömän siististi puoliperävaunurekan vedettäväksi, oikeita insinööritaidon näytteitä ja vielä, muuta kalustoa laitettuna käryyn perään ja vielä senkin perässä jonkinlainen traileri.  Nämä tivolit kerääntyvät yleensä viikon aikana uuteen paikkaan, ja tuntuvat liikkuvat etupäässä iltaisin ja öisin, kuten nyt olemme seuranneet oman kylämme valmistautumista "Fete de l'Oiseaux:iin", lintujuhlaan, joka järjestetään kylässämme jo 489. kerran...

Joka aamu kentälle on ilmestynyt uusia rekkoja tai asuntoloita, ja niiden saaminen hyvään järjestykseen on oikea logistinen haaste.  Tässä muutama kuva tämän illan saapujista.

Ensimmäisessä rekassa on Kauhulinna niputettuna pressun alle...

Tirehtöörin majapaikka

Pieni huoltoyhdistelmä saapui pelipaikalle

Mistä olinkaan kirjoittamassa, niin, siitä teiden tukkoisuudesta.  Ei Suomessa ole tietoakaan teiden tukoista, se on minun mielipiteeni.  Siellä on vain joitakin ahdasmielisiä ratinpyörittäjiä, joilla on muka-kiire päästä seuraavaan paikkaan ja jotka hiiltyvät aivan turhasta.  Automerkkejä tai -tyyppejä en ryhdy mainitsemaan, kyllähän ne kaikki tietää...

Hyvää kesää kaikille tienpäällä olijoille, kyllä sinne kaikki mahtuvat ja ehtivät perille turvallisesti hitaamminkin!

Ruokaostoksilla käynti! Ranska - Suomi sanastoa

Makuasioista voi kiistellä...  Nyt siirrytään aiheeseen, joka varmasti herättää keskustelua, sillä ruuasta puhuminen on nyt trendikästä.  Tässä kirjoituksessa ei kuitenkaan mennä ravitsemustieteen puolelle, eikä anneta ohjeita, mitä on terveellistä syödä ja mikä ei, vaan kerrotaan ranskalaisten pyhästä suhteesta ruokaan.

Vuosi sitten olimme Rallye Terre de Caussesissa muonittamassa Jarospeedia ja yrittäessämme huoltoalueelle Albinilla, ilman rallitunnuksia, meitä ohjattiin parkkiin ihan muualle.  Huoltoalueelle ei ollut pääsyä muille kuin välittömästi tallien toimintaan liittyvillä ajoneuvoilla, joissa oli järjestäjien antamat tunnukset.  Minun ei tarvinnut sanoa muuta kuin tallin jäävän ilman ruokaa, jos emme pääsisi huoltoalueelle. Silloin portti aukesi välittömästi ja meidät ohjattiin huoltoalueelle jonon ohi. Ruoka, tuo ranskalaisille niin välttämätön ja pyhä aihe, avaa niin suljetut ovet ja portit kuin myös antaa mahdollisuuden keskustella loputtomasti.

Rallin huoltoalue

Tuoreus on tärkeää täällä, vaikka siitäkin laistetaan yhä useammin.  Ei ole harvinaista, että torilta saa pussissa ylikypsiä tai lähes huonoksi menneitä hedelmiä, jotka kauppias on sinne sujauttanut, tai sitten pavut ovat jo seuraavana päivänä mustuneita.  Torilla kannattaa aina etsiä kaikkein originaalein paikallinen kauppias, jolta saa varmemmin tuoreet ja paikalliset tuotteet.

Tori Camaguessa, Les Saintes-Maries-de-la-Mer

Liha (viande), merenelävät (fruits de mer), kasvikset (legumes), tämä lienee sopiva rajaus näin aluksi. Lihaa Ranskassa on saatavana monipuolisesti ja jalostamattomana, esimerkiksi käsitettä "broileri" täällä ei tunneta.  Kana (poulet) on todellakin kanaa, jota on kasvatettu sekä teollisesti, että vapaasti juoksevana, ja eri alueiden kanat ovat arvostetumpia kuin toisten.  Bressen kana on ehdottomasti ranskalaisen keittiön suosikki. Kanafile (filet de poulet), kanankoivet, sekä siivet ovat markettien tiskeillä vakuumissa helposti saatavilla. Marinoituna ei ennen kanaa ole ollut, mutta nyt on niitäkin alkanut näkuä marketeissa.  Samassa muodossa löytyy kalkkunaa (dinde), ja se on yleensä kilohinnaltaan halvempaa.  Lihakaupat (boucherie) myyvät kokonaisia kanoja, jotka ovat aseteltu tiskiin kuin nukkumaan, niillä ovat jalat ja kynimätön pää vielä paikallaan. Marketeista näitä kokonaisia saa yleensä Joulun aikaan, sillä kana ja etenkin kukonpoika (coquelet) kuuluu ranskalaiseen jouluateriaan. Siivekkäistä (volaille) löytyy lisäksi viiriäistä (caille) valmiiksi täytettynä tai ilman (au naturel), sekä tietysti ankkaa (canard).

Lihakauppamme torikadulla

Tuo "canard" on täällä hieman epätarkka määritelmä, sillä siihen luetaan lintutieteellisesti sorsat ja ankat, niin villit (canard sauvage) kuin kotieläimetkin (canard domestique).  Villeistä sorsista tutuin on sinisorsa, jonka kotieläinmuoto on hurjannäköinen, kooltaan se on vähintään kaksi kertaa niin iso kuin villi! Kotona kasvatetavat ankat ja sorsat ovat väreiltään hyvin erilaisia. Mitä siivekkäistä sitten syödään?  Käytännössä kaikki mahdollinen, paikallisesti suosituimpia ovat rintafileet (maigret de canard), maksa (foie de volaille) ja kivipiiraat (gesiers de volaille).

Ankanrintaahan paistetaan siten, että rasvapuolelle tehdän ristiviillot lihaan saakka ja laitetaan filee kylmälle paistinpannulle rasvapuoli alaspäin.  Nostetaan lämpöä, ei täysille ja kuunnellaan, kun rasva sulaa pikkuhiljaa. Kun on kulunut viitisen minuuttia, käännetään rintapala ja annetaan paistua toiset viisi minuuttia, tässä vaiheessa sisällä on vielä roseenpunainen liha. Ne, joilla on uuni, maustavat fileen suolalla ja pippurilla ja kietaisevat sen folioon ja tuikkaavat uuniin vartiksi 200:een asteeseen.  Jos ei ole uunia, niin pannulla olevan rasvan voi kaataa purkkiin, maustaa fileen ja laittaa sen pannulle kannen alle miedolle lämmölle hautumaan pariksikymmeneksi minuutiksi.

Ankanrasva muuten kannattaa säästää ja jäähtyneenä se on kiinteää, sopii hyvin paistamiseen.  Siinä haudutettu valkokaali on erityisen hyvää!

Lisukkeeksi paistettuja kasviksia ja maukas ruoka on valmis.  Grillillä emme ole ankanrintaa koittaneet, mutta jos siitä tekisi pari viipaletta ja grillaisi, saisi varmasti hyvää makua mukaan.

Kania (lapin) kasvatetaan syötäväksi paljon, sitä saa yleensä kokonaisena, puhtaaksi nyljettynä ja sisäelimet mukaan pakattuna marketeiden kylmätiskiltä, jossa ne makoilevat pitkin pituuttaan. Erikseen on pakattuna eri osia kaneista, jos ei halua kokonaista ostaa.

Lammasta (mouton) ja karitsaa (agneau) on myynnissä eri muodoissa, etenkin karitsaa, josta voi ostaa myös etuneljänneksen. Lammas ei ole pelkästään pääsiäisen (Pâques) ruoka, vaan sitä on saatavana ympäri vuoden.

Makkaroita (saucisse) on etenkin kesäkaudella saatavilla grilliin; chipolata (yrteillä maustettu porsaanliha) ja merguez (kuminalla ja chilillä maustettua lammasta tai nautaa) niistä suosituimpia. Nämä ovat raakamakkaroita, kypsentäminen grillissä tai pannulla on parasta. Varoituksen sana kuitenkin, merguez-makkarasta lähtee rasvaa runsaasti ja se on sitä punertavaa, kaikentahrivaa rasvaa...

Täältä sitä merenelävää saa!

Mereneläviä saa ympäri Ranskaa tuoreena marketeista ja toreilta.  Tuoreus on paikallisille suhteellinen käsite, sillä eilen kalastettu ja itäiseen Ranskaan rekalla ajettu ei ole enää "tuoretta" tänään heidän mielestään.  Kun katselee tiskiä, jossa myydään mereneläviä, se saattaa aiheuttaa hämmennystä, koska myynnissä on kaikkea mahdollista simpukoita (moules) , merisiiliä (oursin), erikokoisia katkarapuja (crevettes, scampi) , ostereita (huitres) ja kaloista (poissons) puhumattakaan.  Tietyillä tuotteilla on sesonkinsa, kuten ostereilla, joita ranskalaiset nautiskelevat vain niinä kuukausina, joiden nimessä on R-kirjain.  Muut kuukaudet ovat ostereiden lisääntymisaikaa ja niitä on harvemmassa saatavilla, mutta ei ostaminen ole mahdotonta kuitenkaan.

Tutumpia ovat katkaravut ja sinisimpukat, mutta kalojen kanssa joutuu joskus miettimään, mitä valitsisi ja tekisi aterialle.  Kalakauppias normaalisti puhdistaa kalan ja suomustaa/poistaa nahan erikseen pyytämättä, jolloin se on helppo tehdä kulkimessakin ruoaksi.  Halvinta kalaa ovat sardiinit (sardines), joita on helppo grillata tai savustaa ja maku on lähellä kotoista silakkaa.  Ranskalaiset tosin eivät halua sardiinia keittiöönsä, koska "se haisee viikon sen jälkeen, kun se on valmistettu ruoaksi"... Enpä itse ole sitä noin kokenut.

Lohi (saumon) on kallista tuoreena, jopa silloin, kun norjalaiset tyhjentävät kassilohensa markkinoille. Halvempaa on Ranskassa kasvatettu taimen (truite), ja yksi herkku on friteeratut taimenen poikaset, muistuttavat suomalaisia torimuikkuja.

Kuivattua suolaturskaa (cabillaud) on paljon myynnissä.  Se on oma erikoisuutensa, johon en ole itse päässyt mieltymään, liotusajan pitää olla juuri oikea suolan määrän säilyttämisessä, muuten kala on vetistä mautonta mössöä.

Sipulia jokaiseen makuun

Kasviksia, niitä kannattaa ostaa sesongin mukaan, silloin ne ovat tuoreita ja hyviä.  Ympäri vuoden on saatavilla mahtava kasvisvalikoima, mutta kevään ensimmäisiä vihanneksia ovat parsat (asperges), sitten tupsahtaa uuden sadon valkosipulit (ail), vähän ajan kuluttua alkaa myynnissä olla kesäkurpitsaa (courgette) ja muuta kesän vihannesta.  Ja uudella sadolla tarkoitan nimenomaan ranskassa kasvanutta kasvista, ja aina kannattaa suosia läheltä tullutta satoa, eikä tyytyä rekan kyydissä puoli maata kiertänyttä, usein Espanjasta tuotua satoa.

Peruna (pomme de terre) ei ole niin suuressa suosiossa Ranskassa, sitä saa tietysti tuoreena, mutta yleensä peruna syödään ranskalaisten muodossa.  Punajuuria (betterave) myydään valmiiksi keitettynä, raakojen löytäminen voi teettää joskus työtä.  Samoin lanttu (rutabaga), sen saatavuus on todella rajoitettua, kesällä sitä on melkein mahdotonta löytää. Luomumarketeissa löytyy yleensä parhaat valikoimat ja tietysti makukin on toista luokkaa!

Uutta satoa

Mitä sitten paikalliset syövät?  Vihreät pavut (haricot verts), paprika (poivron), purjo (poireau), selleri  (celeri) ja kurpitsat (potiron) ovat useimmiten lisukkeena pääruoalle.  Ja nimenomaan nämä vihannekset tuoreina, ei esimerkiksi etikkakurpitsaa, jota täällä ei tunneta lainkaan.  Kurpitsasta tehdään keittoa (soupe), haudutetaan pannulla tai uunissa pehmeäksi, purjosta tehdään gratiinia uunissa (gratin au four) tai kypsennetään se valkoviinissä, ja niin edelleen. Vihreitä papuja ei tarvitse kauaa keittää ja ne ovat hyviä lisukkeita korvaamaan peruna.

Ranskalaisia perusvihanneksia

Mitä meillä sitten syödään autossa, kun olemme tien päällä ? Aamulla otetaan kahvi ja jugurttia marjojen kanssa, leipää emme juurikaan syö, paikallinen croissant alkoi jo tulla korvista ulos toisena vuonna täällä asuessamme.  Patonkiakaan ei tee enää mieli.

Lounaaksi ja illalliseksi hyödynnämme juuri sesongin tuotteita, vihannekset paistetaan pannulla pehmeksi, kala tai liha kypsiksi ja maustetaan miten nyt sattuu maistumaan.  Kahdelle hengelle ei tarvitse suuria määriä, vaan voi satsata ennemminkin hyviin ja uusiin makuihin.

Tietysti meilläkin on pikaruokaa mukana purkiessa, välillä Confit de Canard, sälykepurkissa kypsennetyt ankankoivet omassa rasvassaan, tai valmis hapankaali-peruna-makkara-säilyke. Kikherneet ja vihreät pavut purkeissa ovat nopeita lisukkeita.

Ja tietysti juustoja

Ai ai, pian tulevat aprikoosit!

Minkähänlaisia tomaatteja tänään söisi?

Sanastossa on kolme sanaa, joita ei ole suotava sekoittaa, kala/juoma/myrkky, ääntäminen on olennaista kun on esimerkiksi ravintolassa.

viande -viaand- liha
volaille - volaiij - siipikarja
fruits de mer - fruiidemeer - merenelävät
legumes - legyym - kasvikset
poulet - pulee - kana
file de poulet -fileedöpulee- kanafile
dinde - däänd - kalkkuna
boucherie - busherii - lihakauppa
coquelet - kokelet - kukonpoika
caille - caiij - viriäinen
au naturel - oonatyrel - maustamaton, luonnollinen
canard - kanaar - ankka, sorsa
sauvage - sovaaz - villi
domestique - domestik - kotieläin, kotimainen
maigret de canard - megreedökanaar - ankanrintafile
foie de volaille - fuadövolaiij - linnunmaksa
gesiers de volaille - gesieerdövolaiij - kivipiira
lapin - lapään - kani
agneau - anjoo - karitsa
Pâques - pak  - pääsiäinen
saucisse -  sosiss - makkara
moules -  mulj - sinisimpukka
oursin - ursän - merisiili
crevettes - krövett  -katkarapu
scampi - skampii - iso katkarapu
huitre -  yitr - osteri

poisson - puassoo - kala  HUOM, useampi s-kirjain!
boisson - buassoo - juoma B-kirjaimen selvä ääntäminen!
poison - puasoo - myrkky  hyvin lyhyt s-kirjain

sardines - sardiin - sardiini
saumon - somoo - lohi
truite - tryit  - taimen
cabillaud - kabijjoo - turska
asperges - aspeers - parsa
ail - aijj - valkosipuli
oignon - onjon - sipuli
courgette - cursjett - kesäkurpitsa
pomme de terre - pommdöterr - peruna
betterave - betterav - punajuuri
rutabaga - rutabaga - lanttu
haricot verts - arikoover - vihreät pavut
poivron - puavroo - paprika
poireau - puaroo - purjo
celeri - seleri - selleri
potiron - potiroo - kurpitsa
soupe - sup - keitto
gratin au four - gratääofoor - uunissa gratinoitu