Vapaapäivän viettoa ja liikennehuomioita

Tänään, marraskuun 11., on Ranskassa ensimmäisen maailmansodan aselevon allekirjoittamisen muistopäivä.  Ja tietysti se on pyhäpäivä, jolloin kaikilla on vapaata ja jokaisessa kylässä on omat juhlansa, jossa lasketaan seppeleet muistomerkeille soittokunnan säestyksellä ja sen jälkeen on lounas.

Tavat muuttuvat, ja niinkuin aina, rahan vuoksi - tänäänkin ovat useat kauppakeskukset auki, esimerkiksi Toulonin Ikea ja Les Arcsin HyperU, jossa on varsinainen Star Wars-promootio juuri tänään.  Nuorisoa ja lapsiperheitä yritetään viihdyttää "pakollisena" pyhäpäivänä ja toivotaan heidän kuluttavan rahaa myös tänään...

Edellisen reissumme ajeluista koostin videopätkän, jossa näkee, kuinka kaksipyöräiset kulkevat liikenteessä täällä.  Olimme Toulonin ohitustiellä ruuhkassa, liekö syynä onnettomuus, koska hälytysajoneuvoja meni jonossa ohi useita.  Me emme nähneet, mikä ruuhka aiheutti, mutta jonossa seisoessa oli aikaa katsella liikennettä.  Moottoripyörät ja skootterit eivät hidasta koskaan liikenteen seassa, vaan ajavat häikäilemättömästi ohi, vaikka liikenne kulkisi normaaliakin vauhtia.  Ruuhkassa on ratin takana oltava vieläkin tarkkaavaisempi, koska pieni liike sivusuunnassa saattaa aiheuttaa todellisen vaaratilanteen kaksipyöräisen tullessa autojonojen välissä huomattavaa vauhtia...  Ja jos auto peittää niiden ajolinjan, siitä saa huomautuksen hyvin nopeasti, kuski tai kyytiläinen kopauttaa kattoon herkästi...

Ja ambulanssien perässä kaksipyöräiset ajavat mielellään, jos muu liikenne seisoo, silloin pääsee helpommin eteenpäin.  En ole ihan selvillä, mitä liikennesäännöt täällä sanovat ko. aiheesta, mutta otan selvää.

Varokaa Ranskassa kaksipyöräisiä liikenteessa, siis jos ehditte, usein käy myös niin, että ne vain ilmestyvät jostakin ja tilanne on jo ohi, ennenkuin ehtii mitään reagoida.  Sen jälkeen alkaa miettimään, mistä se tuli ja mitä olisi voinut tapahtua...

Videon lopussa tyypillinen tilanne lauantai-aamulta, leipomon (boulangerie) edessä, kun ihmiset ovat leipää hakemassa, pysäköidään miten sattuu ja sen seurauksena muut arpovat omaa pysähtymistään aiheuttaen vaaratilanteita.  Mutta tämäkin on niin normaalia Ranskassa, siihen tottuu äkkiä ja alkaa itsekin tekemään samoin.  Tunnustan integroituneeni maahan opittuani tämän tavan...

Kolarivaurioita

Viikko mennyt kolarista ja auton perää on purettu.  Rutistunutta peltiä löytyikin enemmän kuin oli arveltu ja kaikkineen korjauskustannusarvio on noin 4000 euroa!  Siinä onkin vakuutusyhtiöllä miettimistä, koska niin kutsuttu Argus-hinta meidän autolle on 4500 euroa.  Tänään piti lähettää auton viimeisin katsastusasiakirja sekä kaikki kuitit korjauksista ja huolloista, mitä autoon on meidän aikanamme tehty.  

Argus-hinta on käytetyn ajoneuvon keskihinta Ranskassa, johon vaikuttaa myös ajetut kilometrit ja varustelutaso.  Maksettu hinta vaihtelee yleensä +/- 10%  riippuen edellämainituista asioista. Hinnat päivitetään kuuden kuukauden välein ja ne ovat standardireferenssi kaikkien käytettyjen ajoneuvojen hinnoille.

Leboncoin.fr antaa hyvää suuntaa auton hinnoista. Olen samaa mieltä auton arvosta Argus-hintaan verrattuna. Vertailun vuoksi katsoin Nettiauto.com hintoja ja yksi samanikäinen perusmalli löytyi hintaan 4700 euroa, tosin sillä on jo ajettu 233tkm, meillä alle 150tkm ja sport pack-versio.

Mutta näin se on, nyt odotetaan ensi viikkoon ja katsotaan kuinka käy.

Purettua auto, keskellä näkyy painauma

Takaatulija osuikin melkein keskelle...

Varapyöräkotelokin on painunut kasaan, sen vaihtaminen nostaa korjauskustannuksia, koska peltipaja ei suostu oikaisemaan sitä...

 

Lumikaaos ranskalaisittain

Lauantai-aamuna lähdimme ystävämme kanssa henkilöautolla kohti Burgundia.  Tarkoituksena oli käydä Dijonin koillispuolella päiväseltään.  Lauantaiksi oli luvattu runsasta lumisadetta 800 metristä ylöspäin ja ajoitimme lähtömme siten, että pääsisimme ennen lumisadetta jo hyvän matkaa ohi Nantuan, jossa moottoritie kulkee nimensä mukaisesti, Autoroute Blanche, välillä jopa yli 1000 metrin korkeudessa.  Toinen reitti olis ollut ajaa Juran departementin läpi, mutta siellä olisimme olleet pikkutiellä enimmäkseen yli tuhannessa metrissä, joten se vaihtiehto hylättiin.

Kaikki menikin hyvin Bellegardeen saakka, ja sieltä päästessämme moottoritielle A40, WAZE-sovellus ilmoitti, "Heavy traffic" juuri Bellegarden jälkeen.  Tietysti liikennettä oli odotettavissa, koska lauantai on hiihtokeskusten vaihtopäivä ja tänä viikonloppuna oli valtakunnallisten hiihtolomien vaihtumisajankohta.  Ajoimme tiiviissä autojonossa, ympärillämme brittejä, belgialaisia sekä pariisilaisia, jotka olivat lähteneet kotiinpäin...  Kymmenen kilometrin jälkeen alkoi sitten hidastuminen, sillä lumisade alkoi pudottamaan runsaasti märkää lunta ja samalla kun moottoritie lähti nousemaan ylemmäs, tilanne huononi nopeasti.

Vielä liikutaan

Ja lumiketjuja peliin

Mielenkiintoista puuhaa

Voihan sitä harjoitella, kun on pakko... Onneksi ohjeet löytyivät

Kolme tuntia odoteltu...

Eihän briteillä, saati muilla turisteilla ole autoissaan minkäänlaisia talvirenkaita!  Jonossa madellessa ja välillä pysähdellessä kesärenkaat menettivät pitonsa ja autoja rupesi tylysti pysähtelemään kaistoille ja ihmiset rupesivat kaivamaan ketjuja ja muita kitkaversioita renkaisiinsa...  Lopulta kaikki liikenne pysähtyi, me olimme päässeet Bellegardesta vajaa 12 kilometriä paikkaan, jossa Autoroute Blance on vaihtanut nimeään Autoroute des Titans-nimiseksi.  Tässä kohdassa moottoritie nousee ylöspäin ja kaistoja on kolme rinnakkain, ja siinä sitten kökötimme.

Tässä olimme...

Ja odotus venyi aamu kello kymmenestä iltapäivä kello kolmeen, ennenkuin ensimmäisen kerran pääsimme liikahtamaan!  Koko tuon viiden tunnin ajan kuuntelimme Autoroute-radioasemaa, joka palvelee kaikkia moottoritiekäyttäjiä Ranskassa taajuudella 107.7 alueellisesti ja kuulimme, kuin tieliikennetilanne on "tre komplikee" tai "tre tre diffisil"  (tres complique ja tres tres difficile) .  Näitä sanoja toistettiin koko ajan, ja olihan se tietysti hankalaa, kun tiellä on reilu viisi senttiä lunta ja autoissa kesärenkaat!  No, ranskalainen tieinfrastruktuuri pohjautuu vuoristoalueilla tunneleihin, ja nämä tuovat omat vaikeutensa ruuhkissa, koska tunneleihin ei haluta pysäyttää autoja seisomaan tulipalovaaran vuoksi.  Tässä oli osasyy meidänkin viivästykseen, sillä Nantuan ohituksen jälkeen Autoroute des Titans, A40, sukeltaa vuoren sisään 3.5 kilometriä pitkään tunneliin.  Tunneli suljettiin heti kun liikenne pysähtyi ja sen tyhjennys sujui hitaasti, koska tunnelin jälkeen keliolosuhteet olivat edelleen lumiset ja mahdottomat kesärenkailla liikkujille.

Seurasimme ympärillä tapahtuvaa toimintaa, ihmiset kävivät autoistaan ulkona vain tarpeillaan runsaan ja märän lumisateen vuoksi, muuten oli hiljaista puoleenpäivään saakka, jolloin ranskalaisten lounasaika alkoi.  Silloin kavuttiin ulos kaivamaan takakonteista patonkia ja muuta mutusteltavaa ja sen jälkeen taas paettiin lumipyryä autoon.

Kahden aikoihin takaa tuli santarmit autollaan ja siirrättivät jonossa seisovia atuoja sivuun päästäkseen ohi.  Heidän takana tuli perässä lavetillinen hinausauto, joka otti takaamme kyytiin yhden Porschen, jonka kuljettajalta loppui kyvyt jatkaa matkaa lumessa, ei taida olla tapana viritellä lumiketjuja Porscheen...

Kolmen aikaan alkoi sitten tapahtua, tunneli ja sen jälkeinen tieosuus oli saatu tyhjennettyä ja jonoa alettiin purkamaan.  Vastaan tuli ensin santarmien auto raivaten tilaa perässä tulevalle aura-autolle ja pääsimme vihdoin liikkeelle. Matka eteni hitaasti, koska jouduimme koko ajan väistelemään rekkoja, jotka oli käsketty jämään paikalleen, sekä edelleen henkilöautoja, joihin viriteltiin ketjuja keskellä kaistaa.

Nyt liikutaan !

Puuhastelua motarilla...

Ja pujottelua...

Pääsimme pois moottoritieltä viiden kilometrin jälkeen ja suuntasimme takaisin kotiin, ei ollut enää mitään asiaa lähteä niin myöhään Dijonin suuntaan.

Kaikkiaan liikennekaaos oli "tre tre komplikee", sillä niin A40 eli Chamonix-Macon-Pariisi moottoritie kuin A43 eli Lyon-Chambery olivat suljettu ja täynnä autoja.  Lauantaina oli ennustettu näillä alueilla liikkuvan lähes 120000 ylimääräistä ajoneuvoa juuri lomien vaihdon vuoksi.  Kun moottoritiet olivat suljettu, ylimenevä liikenne täytti muut tieosuudet korvatessaan liikkumista, ja sen näki myös, kun ajoimme takaisin kotiin, pikkutiet olivat täynnä autoja melkein Geneveen saakka.

Mikä oli päivän opetus, no, ei ole syytä lähteä liikenteeseen a) sesonkiaikoina, b) huonon sään tullessa ja c) Autoroute-radio on hyvä tietolähde.  Liikennetiedotukset tulevat ranskankielellä, Pohjois-Ranskassa myös englanniksi.  Saivat ne kuitenkin meidän alueella jopa muutaman kerran tiedotuksen englanniksi, josta ei kuitenkaan ollut muuta hyötyä kuin se, että kuuli moottoriteiden olevan suljettu.  Aamupäivällä joku santarmin edustaja valitti radiossa, että liikenteessä on ulkomaalaisia autoilijoita, joilla ei olisi ollut edes oikeutta lähteä moottoritielle ajamaan tässä kelissä, no, se nyt oli yksittäinen sammakko ranskalaisten suunnasta piikittämään brittejä...

Peräänajon kohteena

Eilen perjantaina lähdimme vihdoin hakemaan Albinia takaisin huollosta, jossa se viettikin aikaa lähes kaksi kuukautta.  Sinä aikana ainoa korjaustoimenpide oli kattoikkunoiden tivistyksen vaihtaminen, joka tehtiin, sillä yhden kostuneen seinäpanelin vaihto ei onnistunut, kun Karmann ei pystynyt vielä sellaista toimittamaan...  No, kunhan se paneli tulee, niin se vaihdetaan sitten lennossa, lupasi huolto.

Aamu oli mitä hienoin, aurinkoa siniseltä taivaalta ja kuutisen astetta plussaa. Eikä märkää, saati lunta enää edes teidenvarsilla.  Sen kunniaksi pukkasin Peugeotin pesukoneeseen, ja hyvältähän se näytti lähteä parin tunnin matkaa ajelemaan.

Paitsi, eihän sieltä pesupaikasta pässyt kuin pari kilometriä kylän keskustaan, kun antaessani tietä parkkipaikan etsijälle, tuli takaluukkuun pakettiauto.  Edelläajavan laittaessa pakin päälle jarrutin vauhdin pysähdyksiin ja endin nostaa katseeni taustapeiliin, niin silloin kolahti.  Silmissä vilahti valkoinen paku peilissä, mutta ilmeisesti sillä ei ollut ylinopeutta, kylän läpi saa ajaa nimittäin 30 km/h.  Kojelautakamera kuvasi eteenpäin, mutta luulen, että hankin toisen kuvaamaan taaksepäin, sillä siellä on enemmän kuvattavaa yleensäkin...

Vaimolle, minulle tai koirille ei käynyt mitään, eikä myöskään pakussa olijoille, vahingot jäivät materiapuolelle.  Eikä tuo Pösön peräkään paha ollut, muoviosat oikenevat mukavasti, paitsi takaluukun konstruktio oli kyllä vääntynyt sisään ja tehnyt metallipuolella ikävännäköistä jälkeä.  Ajokunnossa auto oli, kävimme hakemassa Albinin ennen Pösöpajalle menoa.  Nyt alkaa sitten ranskalaisen vakuutuskäytännön selvittäminen, vahinkoilmoitus tehtiin ja on jo matkalla.

Jos tästä päästään kokemaan byrokratian kukkasia, lupaan kirjoittaa siitä varmasti, mutta toivottavasti ne jutut jäävät vähiin...

Ranskan liikennekuolemissa kasvua viime vuonna

Aloitetaan tilastokuvalla, Ranskan liikennekuolemien määrä vuodesta 2001 lähtien:

Määrä on laskenut kiitettävästi, mutta viime vuonna tapahtui ensimmäisen kerran nousua, kaikkiaan 3388 henkeä menetettiin liikenneonnettomuuden seurauksena. Määrä on 3,7% enemmän kuin 2013, ja ensimmäisen kerran 12:een vuoteen liikennekuolemat ovat lisääntyneet edellisvuoteen verrattuna.  Tavoitteena on saada luku laskemaan 2000:een vuoteen 2020 mennessä. Mutta vuosi 2014 on toiseksi paras vuosi liikennekuolemien suhteen sitten vuoden 1973, jolloin liikenteessä kuoli 18 000 henkeä !

Tarkemmin lukuja katsellessa näkee, että jalankulkijoiden osuus kuolemista kasvoi 8%, pyöräilijöiden samoin 8%, skootteri- ja mopokuljettajien 6%, mutta moottoripyöräilijöiden osuus "vain" 3%.

Tamikuun lopussa Ranskan sisäministeriö julkaisi 26:n kohdan muistion, jolla ryhdytään vaikuttamaan liikennekäyttäytymiseen ja alentamaan liikennekuolemia.  Nämä 26 kohtaa ovat jaoteltu neljään ryhmään;

- tietoisuuden, koulutuksen ja estävien toimenpiteiden lisääminen

- heikompien osapuolien suojelu

- rikoksien ehkäisy

- ajoneuvojen turvallisuuden parantaminen infrastruktuurin ohella.

No mitkä näistä 26:sta kohdasta vaikuttavat sitten maassa omalla ajoneuvolla vieraileviin ?

Kohta 6: Jos ajokortti on alle kolme vuotta vanha, alkoholiraja laskee 0,5 g/l -> 0,2 g/l

Kohta 9: Suojatien eteen on jätettävä 5 metriä vapaata tilaa.

Kaikki kuvat netistä Googlen kuvahaulla

Kohta 11: Ranskalaista vapaata pysäköintityyliä rajoitetaan siten, että jos jalankulkijat tai pyöräilijät joutuvat siirtymään ajoradalle pysäköidyn ajoneuvon vuoksi suojatiellä, jalkakäytävällä tai pyörätiellä, siitä seuraa ajoneuvon kuljettajalle rangaistus

Kaikki kuvat netistä Googlen kuvahaulla

Kohdat 12 ja 16: Ylinopeudesta varoittavien tutkien ja kameratutkien määrää tullaan lisäämään 

Kohta 17: Tehostetaan liikennevalvontaa kahdensuuntaisilla tutkilla ja parannetaan sakkojen perintää, jolla on vaikutus ranskalaiseen ajokortin pisteytysjärjestelmään

Kaikki kuvat netistä Googlen kuvahaulla

Kohta 22:  Hands-free laitteiden käyttö kielletään.  Tällä tarkoitetaan kuulokkeita tai korvanappeja, yksi kymmenestä kolarista aiheutuu kännykän käytöstä, yleensä tekstiviestin naputtelun seurauksena. Kiellon tarkoituksena on poistaa kuljettajan häiriötekijät ajettaessa ajoneuvoa.

Nämäkin kielletään

Myös nämä ovat kieltolistalla

Kaikki kuvat netistä Googlen kuvahaulla

Alkoholirajan lasku on mielenkiintoinen pointti, mutta koko esityksessä ei sitten olekaan muuta toimenpidettä rattijuoppouden vähentämiseksi.  Se kun on maan tapa, eikä siihen uskalleta puuttua, saati tuoda faktoja esiin.  Yleensäkin juopuneena ajaminen verhotaan "väsymyksen" piikkiin.

Pysäköintirajoitukset ovat aina olleet voimassa, mutta sekin on maan tapa laittaa ajoneuvo siihen, mihin se mahtuu.  Tuo viiden metrin suojatiesäännön puuttuminen ihmetyttää, eikö sitä ole virallisesti ollut olemassakaan.  No, on ollut tai ei, kaupungilla kadunvarret ovat täynnä autoja joka tapauksessa.

Ylinopeudet ja tutka, niistä riittää aina huutoa Ranskassa.  Yksi kohta esityksessä mainitsee mahdollisen nopeuden laskun 90:stä kahdeksaankymppiin kolariherkillä tieosuuksilla, jää nähtäväksi, miten siinä onnistutaan.

Mutta radikaalein esitys on tuo hands-freen kieltäminen.  Nyt on unohdettu uusimmissa autoissa olevat bluetooth-kännykkäyhteydet, joiden avulla hands-free toimii huomaamattomasti radion kautta.  Samalla tavalla nekin vievät kuljettajan huomiota liikenteestä puhelun aikana.  Tekstiviestien naputtelu sensijaan lienee se oikea syy miksi tähän puututaan, mutta toimenpide on kyllä väärä.

Tuli taas lunta!

Nyt sitä saatiin, lunta nimittäin, ja niin paljon, että se taas lamauttaa tämän lauantain vaihtopäiväliikenteen hiihtokeskuksissa. Ennusteet pitivät hyvin paikkansa, meillä Juran seuduilla ilmoitettiin lumisateen alkavan perjantaina kahden aikaan ja silloinhan se alkoikin.  Perjantai-aamuna olin raapinut pienestä pihastamme muutana lumipaakun pois sulamasta ja käydessäni koirien kanssa lenkillä, mietin, ettei kunnollista lumitalvea ole vielä ollutkaan.

Perjantai-aamun lumia pihassa...

Ja lauantai-aamuna...

Ja kun pyry alkoi, niin sitten se loppuikin vasta puolenyön aikaa, siihen mennessä olin tehnyt kolmesti pihallamme lumityöt ja vielä viimeiseksi ilta yhdeltätoista kävin pudottamassa terassin katolta lumikuorman pois. Talomme edessä oleva katu tukkeutui heti alkuillasta sekä taivaalta tulevan lumen vuoksi että myös talojen katoilta valuvien lumimäärien ansiosta...  Liikenne kylässämme hiljeni ja luin ilmoituksen netistä, että Col de la Faucillen yli vievä mutkatie oli suljettu yli 7.5 tonnin ajoneuvoilta, mahdollisesti avataan vasta maanantaina raskaammalle liikenteelle.  Henkilöautot matelivat ylöspäin kävelyvauhtia, mutta harvakseltaan.  Täkäläinen lumi verrattuna viime viikonlopun lumeen Rovaniemellä on täysin erityyppistä.  Suomalainen pakkassää tekee lumesta paremmin pitävää ja kitkaa on huomattavasti enemmän.  Täällä lumi tulee usein märkänä ja siihen kun sotketaan suolaa, niin se ei pidä yhtään, ei renkaiden alla saati kenkien alla.  Lisätään teiden ominaisuudet, eli jyrkät mäet ja paljon mutkia, voilà, c'est une catastrophe! Julkinen liikenne pysähtyy ja koulut ovat kiinni...

Jaksaa ihmetyttää se urheiluhenki, joka laittaa autoilijan kesärenkailla liikenteeseen tänne näinkin ylös mäkiseen kylään.  Useampikin auto oli jäänyt sitten tasaiselle kiinni, kun ei pitoa löytynyt, toisilla sentään oli puuhaa lumiketjujen laitossa.  Muuten departementin liikenne oli täysin jumissa, moottoritiet Chamonixiin ja Mellegarden kautta länteen sekä etelään Annecyyn olivat seisovaa jonoa, koska siellä tietysti luultiin pärjättävän kesärenkailla...

Nyt lauantai-aamuna liikenne sujuu jo jotenkuten pääväylillä suolauksen ja aurauksen ansiosta.  Kylässämme on lauantaisin tori, ja kävin katsomassa oliko siellä mitään aktiviteettia tänään, mutta kaupungin duunarit olivat ilmeisesti tehneet koko aamuyön töitä, sillä torikatu oli lähes lueton ja yllättävän paljon myyjiä oli tullut paikalle.  Muut kadut ovat vielä työn alla, pikku puskulevyllä varustetut puutarhatraktorit yrittävät saada tuupattua lumia jonnekin.  Yhteen on sentään asennettu pieni lumilinko, joka helpottaa katujen puhdistamista.

Saa nähdä, kuinka kauan saamme nauttia talvesta, sääennuste lupaa tällaista lumikuuroista, pikkupakkasta ensi viikon torstaihin saakka.  Mutta jos lämpötila nousee nollan yläpuolelle ja aurinko alkaa paistamaan, niin lumi haihtuu nopeasti pois.  Se täällä talvessa on positiivista, ettei se kestä kauaa.  Paitsi tietysti vuorilla.

Tuossa kaiteen päällä on elisillan aikana satanut lumi

Hiihtokeskukset riemuitsevat lumesta ja julkaisevat kuvia Facebookissa kilpaa.  Ja mikseivät olisi innoissaan, lunta tuli tarpeeksi ja nyt on hyvä valmistautua tulevaan lomasesonkiin.  Viikonloppuisin riittää väkeä rinteissä ennen lomiakin, itse olen ollut Rovaniemen reissun jälkeen kovassa flunssassa joten tänä viikonloppuna ei pääse nauttimaan puuterista.

Post by skipass.com.

Post by Rhône Alpes: La plus belle région de France.

Post by Chamonix.

Post by Val d'Anniviers.

Itävallan kautta takaisin Saksaan

Füssenistä ei päästykään lähtemään ihan noin vain. Ensin pysähdyttiin kuvaamaan myytäviä kurpitsakasoja, kappalehinnat esillä ja keskellä tolppa, jonne laitettiin rahat. Itsepalvelupaikka, ja näitä olikin matkamme varrella vähän väliä, eli tämä on paikallinen tapa suoramyynnille. Valikoimissa olivat ruoanlaittoon Butternut- ja Hokkaidokurpitsaa ja koristeluun sitten isoa tavallista ja pieniä koristekurpitsoja. Kurpitsojen jälkeen vielä pysähdys sunnuntaikirppikselle, mitään ostettavaa ei sentään löytynyt.

Suunnaksi otettiin Linderhofin linna, se, jossa Ludwig II asui kahdeksan vuotta ja rakennutti sen itselleen omanäköisen paikan. Reitti kiersi ensin Itävallan puolelle Tiroliin, ja moottoritie olikin vinjettivapaa! Huristelimme Reutteen, josta lähdettiin kiipeämään pientä tietä ylöspäin. Saavuimme ensin Planseelle, joka on tirolin toiseksi suurin järvi vuorien välissä. Pinta-alaa järvellä melkein kolme neliökilometriä, ja syvyyttä enimmillään 78 metriä!  Rannassa jopa paikallisen pursiseuran laiturit, joissa oli enää kaksi venettä, ja toisesta masto poikki.  Rannassa oli myös varoitukset lumivyöryistä, joten voi hyvin kuvitella, että jyrkiltä rinteiltä järven jäälle vauhdilla tulevat lumimassat saavat aikaan aikamoisen tsunamin. Upeita maisemia ja järven vesi vihreän läpikuultavaa!

Tie Linderhofiin nousee reiluun 1,2 kilometriin vuorten solissa ja yhtäkkiä keskellä ei mitään ilmestyy eteemme ‘Alpenhotel Ammerwald’. Maisemat eivät näytä siltä, että siellä olisi mitään turistipyydyksiä tai muita, mutta onhan siellä kuitenkin jylhät alpit ympärillä. Paikka on BMW groupin omistama kokous- ja lomahotelli, joka kyllä mainostaa lähiseutuja ulkoilun teemalla, mutta talvilajit eivät ole mainittuina hotellin sivuilla.  Lumisimpaan aikaan hotelli on varmasti oikea rentoutumispaikka...

Linderhofin linna oli talvivarustuksessa, eli puutarha oli ruskan väreissä ja kaikki suihkulähteet ja patsaat olivat pakattu hyvin piiloon talven sateilta. Pihalla tehtiin kaivaustöitä ja liikkumista oli rajoitettu huomattavasti. Suuri nähtävyys, Grotto, on kiinni talven, se aukeaa seuraavan kerran maaliskuun 27. päivä, joten ainoa nähtävyys oli itse linna, pieni kivitalo, jonne olisi ollut mahdollisuus mennä kierrokselle. Emme kuitenkaan jonottaneet sinne, vaan kiertelimme puistoa upeasssa auringonpaisteessa. Tänne on kuitenkin palattava keväällä katsomaan paikat uudelleen.

Vielä kolmaskin linna olisi tämän erikoisen kuninkaan jäljiltä, Chiemseen järvessä olevassa saaressa. Iltapäivä oli jo niin pitkällä, että ajoimme Chiemseen rantaan, mutta siellä oleva leirintä-alue ei houkutellut jäämään viileään tuuleen, joten etsiydyimme vähän sivummalle. Lopulta löysimme itsemme jo pimeän laskeutuessa Aschaun kaupungista, jossa ei kuitenkaan ollut matkailuautoille sopivaa parkkia, vaan tuuppasimme keskustan parkkipaikalle yöksi. Sunnuntai-iltana viereiseen pizzaravintolaan tulikin väkeä niin paljon, että jossain vaiheessa parkki oli täynnä.

Katsaus saksalaiseen juomatarjontaan

Aschaun liikenneympyrä

Olemme ajaneet itään, ja näin pitkälle jo tultuamme jatkaisimme Kotkanpesälle, mutta netistä ilmeni, että se on suljettu talveksi ja siellä vieressä sijaitseva suolakaivosmuseokin on maanantaina kiinni… Jep, nyt ei sitten ajetakaan enää siihen suuntaan, vaan huomenna mennään katsomaan Dachauta Münchenin pohjoispuolella.

Nopeusrajoitukset ovat välillä hämmentäviä sekä Saksassa että Itävallassa. Saksan moottoriteillä suositus on 130 km/h, mutta GPS ei näytä minkäänlaista rajoitusta, ja sen huomaa, kun mersut sujahtavat ohi. Pienemmillä teillä GPS:n nopeusrajoitus näyttää olevan 100 km/h, ja liikenne pyrkii kulkemaan sen mukaisesti, eli matkailuautolla on aina jaloissa. Tosin, teiden varrella on erikseen nopeusrajoituskyltit, 80 km/h tai 70 km/h, ja TOMTOM silti näyttää 100 km/h. Vielä yksi ihmettelyn aihe Saksasta: keltainen, pyöreä liikennemerkki, jossa vasemmalla puolella kaksisuuntaiset nuolet ja numero 50 ja oikealla puolelle nuoli menosuuntaan ja luku 100. Ja vielä parempaa, samanlainen merkki, jossa yläpuolelle nuoli menosuuntaan, henkilösuton kuva ja luku 50 - ja - alapuolelle nuoli menosuuntaan, panssarivaunun kuva ja luku 16 ! Kuka osaa kertoa, mitä nuo merkit tarkoittavat ?

Itävallassa huvittaa, kun rajoitus on 100 km/h, mutta liikenne merkin alla lukee 50 km/h ‘Freiwilligt’, eli vapaaehtoisesti voi ajaa viittäkymppiä…

Näin sunnuntaina liikenne Saksassa on vilkaampaa kuin Ranskan puolella. Etenkin, kun olemme ajaneet tänään pienempiä teitä, niin liikennettä on ollut huomattavasti enemmän, kuin mihin olemme
tottuneet Ranskassa. Tullessamme Linderhofista liikenne pysähtyi onnettomuuden vuoksi, mutta pääsimme kiertämään paikan pikku peltoteitä pitkin. Uskalsimme lähteä ajamaan muiden perään, sillä sää on ollut niin kuivaa, ettei pelkoa kiinnijäämisestä ollut. Onnettomuuspaikalla oli useita ambulansseja ja sinne meni vielä paloautokin, kun olimme jo päässeet ohi. Tie oli kokonaan poikki liikenteeltä, lieneekö ollut nokkakolari… Mutta verrattuna Ranskaan, siellä sunnuntaisin ei kylissä näy juuri ketään ja liikenne vähäistä. Täällä huomio kiinnittyy vauraisin ja hyvin hoidettuihin kyliin ja kaupunkeihin, ihmisiä ja autoja liikkuu paljon, ilmeisesti olemme paljon vauraammalla alueella täällä Baijerissa..

Matkailu tähän aikaan on erilaista kuin kesäkeleillä. Suurimman muutoksen aiheuttaa aikaisin tuleva pimeys, kun parkkiin pitäisi ehtiä mielellään jo neljän aikoihin iltapäivällä. Viiden jälkeen on jo pimeää, eikä ulkona voi nauttia illasta, lämpötilan laskiessa viiteen asteeseen. Illalla onkin hyvää aikaa lukea, kuunnella radiota ja kirjoittaa blogia. Koirat tietysti vaativat iltaohjelmaa, kaksi vanhinta ovat tyytyväisiä, kun saavat iltaruoan ja pääsevät vähän jaloittelemaan, mutta nuorin vaatii vähän pidemmän iltalenkin pimeässä. Nukkumaan tulee mentyä aikaisin, ja aamulla herää vastaavasti aikaisemmin. Lämmitystä saa pitää päällä koko yön, onneksi se pitää tällaisen pienemmän auton tasaisen lämpimänä. Meillä ei ole ollut ongelmia lämpötilaerojen kanssa, koska lämpö puhaltaa enimmäkseen auton etuosaan ja kiertyy sieltä taakse.