Pontius Pilatuksen jäljillä

Pääsiäisen aikaan teimme yhden yön matkan Rhone-joen varteen Tournon-sur-Rhone kaupunkiin, jossa yöyimme kaupungin keskustassa olevalla leirintä-alueella.  Joen varteen oli kiinnittynyt taas jokilaiva, kuten edelliselläkin kerralla ja illalla katseilmme heidän ateriointiaan laivan ravintolassa, koska näkymämme autolta oli suoraan sinne. Olimme siis maanantai-tiistaiyön leirintä-alueella, jossa oli hyvin tilaa, ja enimmäkseen Ducaton pakettiautomallisia matkailuautoja.  Jopa toinen Karmann nähtiin parkissa.  Lähin naapurimme oli ruotsalaispariskunta, joka oli matkalla kotiin talven jäljiltä Espanjasta.  Ei heillä mikään kiire ollut, sillä he aikoivat vielä viettää pari viikkoa ennen Ruotsiin menoa Euroopassa.  He kertoivat olevansa "fritidsforskare", eli vapaa-ajan tutkijoita, no, siis eläkeläisiä, mutta tuo kuvaus on hauska.

Upouusi sähköautojen latauspiste

Aamuaikainen

Tiistai-aamun valjetessa suuntasimme auton keulan pohjoisen suuntaan, nyt vähän kauemmaksi Rhonesta, sen länsi puolelle.  Lähdimme etsimään Massif Pilat:ia, eli Pilatin vuoristoa, joka on Ranskan keskialueen vuoristoseudun itäisin osa.  Nimen Pilat alkuperä ei ole selvillä, mutta legendojahan riittää, ja yksi kertoo, että Pontius Pilatus olisi haudattu alueelle, josta nimikin tulisi.  Meidän mielestä pääsiäisen kunniaksi voimme yhtä hyvin ajaa tätä kautta takaisin kotiin.

Kyllähän maisema muuttui heti Tournonista lähdettäessä, alavasta jokilaaksosta noustiin ylängölle, jonka taustalla oli massiivinen ja tasaisen jylhä vuoriselänne.  Teimme pikavisiitin Annonayn kaupunkiin,  jossa vaikeutena oli löytää parkkipaikka. Annonayssa on historiaa niin että heikompia jo hirvittäisi; kaupunki on ollut kauppateiden tärkeä risteys, pyhiinvaeltajien yöpymispaikka, uskonnollisten ristiriitojen ja sotien hermokeskus...  Keskiajalta lähtien siellä on ollut jotain merkittävää toimintaa, mutta ehkä helpoimmin sulatettava fakta on se, että Montgolfierin veljekset, nuo ensimmäiset kuumailmapalloilijat syntyivät Annonayssa.  Sieltä löytäisi viikoksi ohjelmaa ja paikkoja tutkittavaksi, joten pitää laittaa muistiin tulevia retkiä varten,  ainoastaan tuo parkkiongelma pitää ratkaista etukäteen.

Ne kuuluisat palloilijat taivaalta

Kaupunki on rakennettu rinteeseen ja on kaavaltaan hyvin sekava kapeine ja jyrkkine katuineen, emmekä siellä kauaa viihtyneetkään.  Ihmisiä ja autoja oli yllättävän paljon liikkeellä aamupäivällä ja jatkoimmekin matkaa eteen- ja ylöspäin.  Kaupungin pohjois- ja yläpuolelta löysimme tekojärven, josta on otettu juomavesi Annonayn kaupunkiin vuodesta 1867 lähtien.  Maisemat olivat paikoitellen hyvin suomalaisen järvimaiseman kaltaiset, jos nyt ei kovin läheltä nähnyt havupuiden erilaisuutta tai aluskasvillisuuden kirjavuutta.

Tavoitteemme oli ajaa Cret de l'Oeillon:in kautta takaisin laaksoon, ihan vain katsellaksemme maisemia 1300 metrin korkeudesta.  Tuolla kukkulalla on Ranskan television lähetysasema ja viereisellä vähän korkeammalla huipulla on armeija tukikohta ja korkea bunkkerimainen rakennus.

Löysimme vähän lumenrippeitä katveista tuolta korkeudesta, eikä siellä ollut vielä mikään helle, vaikka aurinko paistoi siniseltä taivaalta.  Vuorijono jakaa ilmastollisesti länsi-itäsuunnassa vyöhykkeen niin, että länsipulella on mannermainen kylmä alue havupuineen ja ankarine talvineen runsaan lumen kera, taas itäpuolella on välimerellinen ilmasto hedelmäpuineen ja viljapeltoineen.  Rhonen laakso tuo etelästä lämmintä ilmaa, joka ei kuitenkaan pääse Massif Pilatin yli länteen.

Taustalla armeijan bunkkeri

Mikäs tässä on tähystellessä!

Maisema itään, välimerelliseen vyöhykkeeseen

Tuo vaalea hahmo horisontissa on Mont Blanc

Jos olisi liitovarjo, niin tästä voisi lähteä... Maisema länteen, mannermaisen ilmaston alue

Rippunen lunta

Kaukaisessa historiassa alue oli jaettu kahden kelttiheimon, Allobrogesien ja Segusiavien kesken.  Roomalaisaikaan Gier-joen vettä johdettiin akveduktilla jopa Lyoniin saakka, reilun 40 kilometrin matka.  Tämä vesijärjestelmä on hyvin säilynyt ja nähtävissä Massif Pilatin länsi-luodepuolella.  Me jätimme sen seuraavaan kertaan, sillä palasimme Rhonen varteen itäpuolta pitkin.

Sää muuttui pääsiäisestä selvästi, vesisateen ja harmauden sijaan kevät avasi ikkunat ja ovet päästäen auringon ja leppeän lämpimän sään maisemaan.  Mitään helteitä tai shortsikelejä ei sentään vielä ollut, mutta selkeästi kesä on tulossa!

Jälleen Rhone-joen varressa !

Luonnonhelmassa nukuu hyvin, villisiatkaan eivät häirinneet yöunta !  Ajelimme sunnuntai-aamun rauhassa ensin Alesiin ja sieltä Privasiin, jossa näytti olevan parkki keskellä kaupunkia.  Privasin keskustassa oli muuten hiljaista, mutta yhdessä puistossa oli kirpputori, kuten aika monessa kaupungissa ja kylässä oli tuona sunnuntaina.  Kävimme katsastamassa asuntoautoparkin, joka ei todellakaan houkutellut jäämään.  Ankea hiekkakenttä, jonka reunassa oli ilmainen palvelupiste, vettä ja tyhjennysmahdollisuudet, mutta tekniikka erittäin vanhaa ja lisäksi WC-tyhjennyspuoli tukossa... Yök !

Aika ankea paikka, Privas

Juu, ei tänne...

Pistimme auton parkkiin ylemmäs kaupungille ja teimme kierroksen kirpputorilla, mitään mielenkiintoista ei löytynyt.  Vähän matkaa Privasista on Couxin kaupunki (lausutaan "kuu"), vanhaa kivitaloa rinteellä, ja joen varressa leirintä-alue, jonka kävimme katsastamassa.  Kello oli niin vähän, ettemme kuitenkaan jääneet sinne yöksi.

Kirpparikrääsää

Couxista on vain lyhyt matka Rhone-joen varteen Le Pouziniin, lähdimme ajamaan pohjoisen suuntaan joen länsipuolta. La-Voulte-sur-Rhonen parkki oli sirkuksen valloittama, sinne ei mahtunut.

Tournon-sur-Rhone oli seuraava suurempi kaupunki, jonne päädyimme, ensimmäinen ilmainen parkki ei houkutellut, ja löysimmekin joen rannasta pienen leirintä-alueen, jossa oli hyvin tilaa. Yksi yö sähköineen ja koirien kanssa 23,50 euroa.  Saimme paikan ihan joen rannasta, mutta illalla siihen kävi kova tuuli, ja lämpötila oli pudonnut aamun paristakymmenestä lähelle +14:ää, niin ei siinä viitsinyt ulkona istuskella. Palvelut olivat OK, kaikki pesumahdollisuudet lämpimässä, niin suihkut, vessat kuin pyykinpesukoneetkin. Ulkotiloissa myös pesualtaat ja pyykkinarut.  Leirintäalueen hoitaja asuu perheineen respan vieressä.

Mobilhomet löytyvät täältäkin

Ihan mukava paikka, vähän tuulista tänään

Ruokailun jälkeen lähdimme kiertämään kaupungille, rantapuisto ja -katu olivat kansoitettu petankinpelaajilla ja motoristeilla, heti sivukaduille mentäessä oli hiljaista.  Kaupunki on taas historiaa täynnä, ja tietoa on erilaisita taloista ja kaduista infotauluissa siellä täällä.  Vanhan kaupungin yläpuolella on Edenin puutarha, joka nousee rinnettä ylöspäin ja sieltä on upeat näköalat Rhone-joelle. Emme kuitenkaan menneet siellä käymään, koska koirat eivät ole sallittu ja oli vähän viileä ilma. Pitäähän sitä jotain jättää seuraavaankin kertaan. Kaupungista löytyy myös "Pont Grand", joka on 1379-1583 rakennettu kivisilta. Se oli maailman suurin kivinen kaarisilta ennen vuotta 1600. Hauskoja nämä Ranskan historian yksityiskohdat !

 

 

Vaalivene kiertää jokivarren kaupunkeja

Kaupunki on taas esimerkki eri departementien rajoista, Tournon-sur-Rhone on Ardechen departementissa, mutta joen toisella puolella on Tain l´Hermitage Dromen departementissa. Ei kuitenkaan ole kaupunkeja nimetty samalla nimellä, kuten Seyssel.

Joella kulki muutama laiva, ja illalla ylävirtaan ajoi taas Swiss Emerald. Aamulla herätessämme automme vieressä oli laivan keula, se oli tullut yöllä laituriin, ja risteilyvieraat olivat jo aamukävelyllä kaupungilla.

Vähän viileää oli aamusta, ja päätimme lähteä ajamaan kotiinpäin.  Moottoritie houlutteli taas pikkuteiden jälkeen, joten aloitimme sillä.  Emme kuitenkaan malttaneet jättää pikkuteiden maisemia, vaan poistuimme Viennessä pois moottoritieltä. Lyon jäi pohjoiseen ja ajoimme suuren logistiikkakeskuksen läpi Saint-Quentin-Fallavierissä, joka palvelee mm. Lyonin lentokenttää.  Tauko pidettiin Cremieun kaupungissa, jonka keskiaikainen keskusta taas oli kiertämisen arvoinen.  Maanantai ja lounasaika, eihän siellä ollut ketään liikkeellä, muutamien ravintoloiden terassilla oli ruokailijoita auringossa.

Oli sentään ikkuna välissä, mutta hupia riitti koirille!

Cremieun parkki

La-Balme-les-Grottes tarjoaa parikin rauhallista parkkia, lisäksi nähtävyytenä ovat luolat, jonne pääsee kiertämään.  Kumma, ettei täällä ole keksitty kypsyttää juustoa...

Sitten alkoikin tosi pikkuteiden reitti, koska TOMTOM asetettiin lyhimmälle reitille ja Jujurieuxista nousimme vähän ylemmäs metsän läpi.  Löysimme pari pientä kylää, Breignesin ja Merignatin, joiden viinitarhojen läpi ajoimme päällystettyjä teitä hissukseen.  Päätyessämme taas isommalle tielle, päätimme, että nyt saa pikkutiet riittää.  Sattuikin niin, että edellemme ehti tukkirekka, ja edessä oli kilometrien ylämäki, joten siinä sitten köröteltiin kolmeakymppiä, kunnes vasta mäen päällä ohituskaista antoi mahdollisuuden päästä vauhtiin.  Loppumatka menikin jo tutuissa maisemissa ja viiden aikoihin pääsimme kotiparkkiin.

Mulla on sitten niin tylsää...