Ensimmäinen reissu Hassanilla on tehty! Ja ei voi muuta kuin olla tyytyväinen autoon. Tilaa on ruhtinaallisesti ja sisätilat ovat juuri sitä, mitä etsimme: toimiva keittiö, suuri salonki ja hyvä sänky. Ja minulle, lähes kaksimetriselle hujopille sisäkorkeus on todella ylellinen, pää ei kolise koko ajan kattoon! Vaatii totuttelua, että voi seistä sisällä suorana, eikä tarvitse koko ajan pitää matalaa profiilia.
Ajotuntuma on myös muuttunut, Hassan kulkee ripeästi moottoritiellä, mutta enää ei tarvitse pyyhältää 130 km/h, hitaampikin vauhti riittää. Sen toisaalta huomaa pikkuteillä, perään kertyy äkkiä pieniä ranskalaisia autoja kärkkymään ohitusta. Kätevin tapa päästää autot ohi, on ajaa kierros kiertoliittymässä (niitähän täällä riittää) ja taas liikenne soljuu.
Suuri ohjaamo, laaja kojelauta ja korkealla oleva katto (verrattuna Ducatoon) muistuttavat koko ajan auton ulkopuolisista ulottuvuuksista, muutaman kerran on jo tullut hetken epäröinti kapealla ajoradalla, kun Albinin kanssa pääsi lähes minne vaan, mutta nyt onkin vähän mietittävä, minne tuikkaa.
Kuskin paikka on siitä erilainen, että Albinissa istuin melko korkealla tuulilasiin nähden istuimen korkeuden vuoksi, mutta Hassanissa istun huomattavasti alempana. Sivupeilit taas sijaitsevat ylhäällä ja niihin vilkuilu onkin suurin muutos ajon aikana. Lisäksi näkyvyys etuoikealle on hieman huono, etenkin kiertoliittymään tullessa, ikkunoiden pilareiden jako vasemmalla ja isojen peilien roikkuminen ylhäältä aiheuttaa ylimääräistä tähystysliikettä juuri kiertoliittymään saavuttaessa. Peilin taakse jää yllättävän helposti pikkupösö tai -sitikka, joka tulee renkaat vinkuen kurvaan, tietenkin ilman vilkkua, ettei yhtään osaa arvata, mistä liittymästä se aikoo singahtaa ulos.
 |
| Näkymä etuvasemmalle... |
Kokonaisuutena olemme erittäin tyytyväisiä autoon ja pientä varustelun tarvettakin on jo havaittavissa. Albin kokonsa puolesta opetti, kuinka vähällä tavaralla tulee toimeen, ja oli hauskaa huomata, miten meillä on edelleen kaapit tyhjänä reissullamme. Kunhan onnistuisikin pitämään ne tyhjinä...
 |
| Mitähän ihmettä tuolla menee? |
 |
| Vahtimista riittää |
Hassanin katolla on Aldenin automaattisatelliittiantenni ja kaapista löytyi noin 9 vuotta vanha satelliittiviritin ja samaa ikäluokkaa oleva televisio. Eihän se viritin enää löydä mitään, eikä se ole Alden-yhteensopiva, joten mahdollinen seuraava hankinta on uusia viritin ja TV.
Ulkosäilytystilat ova runsaat, sijaitsevat alhaalla ja ovat matalat auton korirakenteen vuoksi, mutta hyvin sinne katoavat niin tuolit ja pöytä, pikkutavaroille pitää kehittää laatikostot ja sellainen mekanismi, että ne saa vedettyä esiin auton alta tarvittaessa. Yksi helpommin tavoitettavissa oleva säilytystila on salongin sohvan alla, jonne pääsee myös auton ulkopuolelta käsiksi.
Truman lämmitin toimii hyvin, kesää ajatellen on mielessä ilmastoinnin hankinta, jos jollakin on kokemuksia sellaisen asentamisesta B544:ään, niin niitä kuunnellaan mielellään. Tai ei pelkästään B544:seen, vaan yleensäkin matkailuautoon, sillä olen jo tutkaillut sellaistakin, jota ei asenneta katolle, vaan auton sisään.
EFOY-polttokenno on huomaamaton, akuissa on koko ajan virtaa ja polttoaineen kulutus on ollut olematonta, tosin meillä ei sähköä kuluteta kovinkaan paljoa. Mutta se antaa vapauden olla useammankin päivän omillaan, joka sopii liikkumistapaamme.
No missä me sitten kävimme? Ajoimme Sanary sur Mer'iin, paikkaan, jossa olimme viimeksi lokakuussa 2015. Silloin yritimme nukkua rantakadulla, mutta surffarien bileet pitivät meitä hereillä bassonjytkeellä koko yön. Nyt edellisestä kerrasta viisastuneina(?) ajoimme heti isommalle parkkipaikalle rannan päähän ja kuuntelimme tyytyväisinä aaltojen pauhua 15 metrin päässä. MUTTA! puolenyön aikaan 250 metrin päässä olevan ravintolan ovet avattiin ja siitä alkoi sellainen jytinä, että yhdeltä oli lähdettävä etsimään hiljaisempaa paikkaa... Park4night-sovellus näytti seuraavan parkin olevan reilun 5 kilometrin päässä ja yön pimeydessä ajoimme pikkuruisia katuja pitkin pienelle hiekkaparkille talojen keskelle ja jatkoimme unia hiljaisuudessa.
Koirien kanssa aamulenkillä totesin, että 20 metriä auton takana putosi kallio suoraan mereen 30 metriä alaspäin! Parkkialueen reunassa on tukeva aita, ettei auto edes vahingossa pääse liukumaan puiden välistä sinne. Edelleen parkista pääri kävelemään alas rantaan, jossa sijaitsee pieni ja vanha sotilaslinnoitus ja jätevedenpuhdistamo, sen tuoksut onneksi tuuli puhalsi pois.
Kotiin ajelimme sunnuntaina Sainte Baumen kautta, joka on ranskalaisten pyhiinvaelluspaikka. Katolisten mukaan siellä on pyhän Maria Magdalenan jäännökset, jotka ovat paavin pyhittämät ja niitä tullaan kaukaakin palvomaan. Tästä sivustosta saa Google-kääntäjällä ihan luettavaa tarinaa suomen kielelle, mikäli kiinnostaa.
Matkalla Sainte Baumeen kapeaa tietä ylöspäin, kohtasimme muutaman motoristin ja yhden reikäpääfillaristin, joka olisi tullut tuulilasista sisään, ellen olisi hidastanut mutkassa huomattavasti. Ei ne pikkupösöt aina niitä kaahareita ole...
Ensi viikonloppuna otetaan kohteeksi Sanremo, jonne mennään katsomaan, kuinka Rovanperän Kalle kepittää autoaan Rally Sanremo 2017 kisassa!
Bornes :
