tiistai 27. toukokuuta 2014

Ranskalaisen autoilijan 10 sääntöä


Pieni kevennys liikenteen näkökulmasta, tosin tietyt asiat ovat pelottavan todellisia arkisessa liikenteessä Ranskassa...  Lähde on englanninkielinen The Local-lehti, joka kertoo ranskalaisia uutisia.

1. Ensimmäiseksi pitää muistaa historiasta, että huolimatta Ranskan vallankumouksesta, hallitsija ja valtio eivät pystyneet yksityistämään teitä. Tie kuuluu kansalle, ja kansalla on kiistämätön oikeus ajaa juuri omalla tavallaan. Jokaisen ranskalaisen kuljettajan sisällä on pieni Napoleon.

2. Jos ohitat jalankulkijan, koiranulkoiluttajan, juoksijan, pyörätuolin, vanhan ihmisen tai lastenvaunuja työntävän äidin, älä hiljennä. Aja niin läheltä kuin mahdollista, ja niin kovaa kuin mahdollista, mielellään vielä tuijottaen vihaisesti tuota ajattelematonta kuolevaista, joka on kehdannut tunkeutua pyhälle tiellesi.

3. Suojateitä ei ole. Joten näiden kuvitteellisten raitojen yli voi ajaa mitä vauhtia hyvänsä. Jos joku raukka yrittää ylittää tien juuri, kun ajat tavoittelemaasi määränpäähän, ei voi mitään. Omapahan on ongelmansa.

4. STOP- ja väistämisvelvollisuutta osoittavat merkit ovat pakollisia kakille muille, mutta ei sinulle. Jätä ne huomioimatta, samoin kuin muutkin henkilökohtaista vapauttasi rajoittavat liikennemerkit.

5. “Tie suljettu”-merkit eivät koske sinua. Voit täysin unohtaa moiset merkit, jopa joutuessasi kiertämään ne jalkakäytävän kautta. Ja sitten, taivas varjelkoon, jos todella tulet asfalttityömaalle tai muuhun tierakennuspaikkaan, pidä huoli, että jarrutat täydestä vauhdista ja samalla huudat nille idiooteille, jotka keskeyttivät matkasi ilman ennakkovaroitusta.

6. Jos et löydä pysäköintipaikkaa, pysäköi rinnalle/taakse/eteen. Kerro niuhottavalle valittajalle takanasi, että käyt pikaisesti leipomossa/pankissa/kampaajalla, ja se kestää vain kaksi minuuttia. Palatessasi puolen tunnin päästä takaisin autollesi, ole välittämättä puolen kilometrin autojonosta takanasi.

7. Jos ohitat yksinäisen pyöräilijän, älä hiljennä. Aja niin läheltä ohi kuin mahdollista, ei haittaa vaikka pyöräilijä putoaisi ojaan, koska ne ovat ei-haluttuja tieverkoston käyttäjiä. Mutta, jos näet pyöräilyjoukkueen kalliissa sponsorimainoksien peittämissä asusteissa, älä pelkästään hiljennä ohitustilanteessa ja kierrä heitä kaukaa, vaan muista myös kannustaa heitä hymyillen. Tämä siksi, koska joukkueurheilu Ranskassa on Hyvä Juttu, ja joukkuekilpapyöräily on se Paras Juttu !

8. Jos kännykkäsi soi ajon aikana, sinun on vastattava siihen. Sillä aikaa, kun ohjaat autosai yhdellä kädellä ja tuijotat toisessa kädessäsi olevaa puhelinta ja mietit vastaatko pomosi/puolisosi/pyöräilyvalmentajasi puheluun, voit aivan hyvin myös a) kiihdyttää vauhtia, b) suorittaa vaativia ajoliikkeitä kiertoliittymässä tai risteyksessä, c) kääntyä huutamaan lapsille takapenkillä (lasten puuttuessa räplää radiota tai navigaattoria). Sinun ei missään tapauksessa ole pakko keskittyä ajamiseen.

9. Kaikki liikennerajoitusta osoittavat liikennemerkit ovat vain siksi teiden varsilla, että EU-byrokraatit voisivat tuntea tehneensä jotain työtä. Aja niin kovaa kuin haluat, etenkin kylien läpi. Jos joku hidastelija yrittää estää sinua, sinun pitää ohittaa se välittämättä näkyväisyydestä, keliolosuhteista tai liikenteen määrästä.

10. Jos edelläajavassa autossa on ukomaalaiset kilvet, sinun on ohitettava se välittömästi, riippumatta ajasta, paikasta tai nopeudesta. Vaikka tämä sääntö koskee kaikkia ulkomaalaisia autoja, se pätee ennenkaikkea saksalaisiin ja englantilaisiin autoihin. Muista: kyse on Ranskan kunniasta!

Bonne route!

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Kuusi maata ja 2000 km moottoritietä


Perhejuhlat on aina hyvä syy lähteä matkaan, ja nyt suuntasimme Suomeen.  Kuten viime kesänäkin, ajoimme Tukholmaan ja sieltä laivalla Turkuun.  Laivalipppu oli varattu torstai-illaksi Amorellalle, auto, hytti kaksi aikuista ja kolme koiraa, hinnaksi tuli 211 euroa yhdensuuntainen matka.  Lähdimme tiistai-aamuna vähän ennen kymmentä liikenteeseen, ja pysähdyimme yöpymään illalla yhdeksän aikaan, takana kilometrejä 800 moottoritiellä.  Keskikulutus näytti olleen 8,5  l/100 km, keskinopeus 88 km/h ja ajoaika yhdeksän tuntia.  Ai niin, tankkasimme aamulla kotikylältä dieseliä 1,31/litra.

Parkin otimme Rosdorfista, jossa TOMTOMin mukaan on paikka “ASN ROSDORF (Niedersachsen+ Bremen) Aire CCI 5929”. Saksan parkit ovat TOMTOMiin ladattu jo aiemmin kirjoittamastani ranskalaisesta sivustosta. Tässä on hiekka-/nurmikenttä maauimalan vieressä, alueelle on portit auki, vaikka Burgmeisterin viesti kertoo portin vieressä, että pysäköinti on sallittu vain tapahtumien aikana…  Toivottavasti portit eivät ole aamulla lukossa…  Tosin, jos viereinen uimala on jo auki, niin jatkuva tapahtumahan siellä on käynnissä.  




Kävin hakemassa pizzat kylältä 500 metrin päästä, kaksi halkaisijaltaan 26 sentin pizzaa ja yksi olut maksoi 12,50 euroa.  Mutta kyllä ne maistuivatkin moottoritiellä ajamisen jälkeen.  

Ensin Ranskasta Sveitsiin ja Genevenjärven rantaa Lausannen kautta kohti Baselia.  Liikenne sujui sveitsiläisellä tarkkuudella ja liikennekuuliaisuudella, itse asiassa oli tylsää.  Mutta kun pääsimme Baselista Saksan autobahnille, muuttui rytmi heti.  Rekkajono oli tasaista oikealla kaistalla ja vasemmalla mentiin paljon kovempaa.  Ajoin noin satasta, välillä 110 km/h, mutta ei rekkojen kanssa päässyt oikein mukavaan tempoon, vaan tarkkaavaisuutta sai olla koko ajan.  Ensimmäinen ruuhka oli Karlsruhessa, aika kivuttomasti se soljui tietyömaan ohi.  Frankfurt Am Mainin ohitse matelimme sitten neljän aikoihin, jossa ruuhka olikin jo isompi.  Ei kuitenkaan mitään stoppia, vaan hidasta matelua, kunnes liikenne alkoi taas vetämään.  Ehkä puolisen tuntia jouduimme hiljentämään.  Puoli kahdeksan aikoihin lähestyttäessämme Kasselia, Kirchheimin jälkeen, tie muuttui mäkiseksi, yksi 6 km tietyö oli matkalla, mutta sen jälkeen liikenne väheni hiukan ja henkilöautojen nopeudet kasvoivat.  Tarkkaavaisuus rekkojen ohituksessa oli tarpeen, vaikka kaistoja oli kolme yhteen suuntaan, sillä lähes 200 km/h kulkevat autot tuppasivat laittamaan mutkat suoriksi.








Moottoritieltä Rosdorfiin olikin näppärä liittymä, Göttingenin rastplatzin läpi ajamalla ja kiertämällä takakautta pikkutiellä, pääsi suoraan Rosdorfiin, eikä tarvinnut ajaa 10 km seuraavaan liittymään. 

EU-vaalit näkyvät täälläkin pikkukaupungin kadulla, mainokset painottavat varmuutta ja vakaata euroa Merkelin kasvoilla.  No, me jatkamme aamulla kohti Puttgardenia ja lauttaa kohti Tanskaa.  Vaalimainokset taitavat olla näkyvin asia tällä hetkellä Euroopan kaupunkien kaduilla.

Rosdorf-Hörby

Heräsimme kuuden aikaan ja seitsemältä lähdimme tienpäälle aamuauringossa.  Ensimmäisessä kylässä ennen moottoritietä tankkasimme, 1,48 euroa litra.  Ja sitten matkaan, liikennettä oli vähemmän kuin eilen, tietysti aikaisesta aamusta johtuen, ja matka joutui.  Kohteenamme oli Puttgarden ja lautta Tanskaan.  Ei moottoritieajosta ole suurempaa mainittavaa, tietöitä oli tasaisin väliajoin, ne eivät koskaan loppune Saksasta.

Kävimme ruokakaupoilla Citti-supermarketissa  Lübeckissä, tarkemmin Citti-Park kauppakeskuksessa.  Kauppakeskuksen matkailuautoparkissa oli viisi ruotsalaista autoa ja yksi suomalainen, joka kuitenkin ehti lähteä kiertäessämme pysäköintialueen.  Citti olikin melkoisen suuri, ja myyntivalttina oli alkoholi. Oluet sai ostaa laatikoittain ns. tax-free hintaan, kun allekirjoitti vienti-ilmoituksen ja lupasi, ettei tuo kaljatölkkejä takaisin Saksaan.  Muita kauppoja oli lukematon määrä, ei niihin jääty kiertämään, sillä hellettä riitti, kauppapaikan pihalla mittari näytti jo +32 ja olo oli tuskaisan kuuma niin ihmisillä kuin koirillakin.  Autoa pidettiin välillä käynnissä, että sai ilmastoinnilla sisätilan viilentymään.


Puttgardenin rannassa ei ollut jonoa ollenkaan, ja pääsimme ajamaan laivaan lähes pysähtymättä. Auto ja kaksi henkilöä yhteen suuntaan kustansi 72 euroa. Laivamatkan ajan nautimme auringosta ja koirat jaloittelivat autokannella.  Raikas merituuli piristi kaikkia, helteestä ei ollut enää tietoakaan.  Jos Saksassa oli tietöitä, niin niitä on myös Tanskassa.  Lautalta lähtiessä alkoi tietyö ja yhtä kaistaa ajettiin 80 km/h toistakymmentä kilometriä. Ennen Kööpenhaminaa liikenne oli ruuhkaista isomman työmaan vuoksi, mutta Juutinrauman sillan ylitys oli jo vauhdikasta. Siltamaksu oli 46 euroa meidän autokunnalta. Tosin, siellä oli ainoastaan yksi maksuputka auki, jonne karavaanarit, moottoripyöräilijät ja muut pääsivät maksamaan, ja ennen meitä oli paikallinen harrikkaklubi kahdeksan pyörän voimalla, ja kaikki maksoivat yksi kerrallaan.  Onneksi nyt jonoa ei ollut kuitenkaan, muuten tuo toiminta olisi ollut hyvin hidasta. Ja sitten alkoikin olla jo aika etsiä yöpaikkaa.  Kartan tutkiminen suoritettiin Oxien kylän hautausmaan kupeessa. 



Olemme tottuneet kotikulmilla Ranskassa siihen, että TOMTOM näyttää jatkuvasti erilaisia parkkeja lähes vierekkäin, joista voi valita mieleisensä.  Mutta, Ruotsissa sai oikein hakemalla hakea parkkia, joka ei ole leirintäalue.  Suunnistimme Lundin ohi Hörbyn kylään, joka on järven rannalla, ja kartalla näkyi kolme vaihtoehtoa.  Ensimmäinen olikin camping, jossa jouduimme etsimään henkilökuntaa respaan, koska ravintolassa oli yksityistilaisuus ja kaikki yksi henkilöä oli siellä töissä. Lopulta saimme tämän henkilön kiinni ja hän kertoi yön maksavan 250 kruunua sähköllä.  Mutta eihän meitä voinut kirjata sisään, koska meillä ei ollut jotain campingkorttia…  Sellaisen olisi saanut 150 kruunun hintaan ja se olisi kelvannut kaikkialla Euroopassa.  Totesimme, ettei sellaista tarvitse Euroopassa ja lähdimme jatkamaan matkaa.  Matkalla toiseen kohteeseen, huomasimme Fulltoftan luontokeskuksen ja sen jälkeen parkin metsänreunassa, jonne kurvasimme laittamaan illallista.  Luonto on lähellä ja eikä maksa mitään.  Paikalliset koiranulkoiluttajat käyvät illalla vielä tekemässä lenkkiä ja me rentoudumme pitkän ajopäivän jälkeen.  Hyttysiä alkaa olla ihan tarpeeksi ja ne ovat aika äkäisiä.  Kutiavia paukamia tulee lähes huomaamatta. 

Vietimme matkalla tänään 12 tuntia, ja koko reissun statistiikka tähän asti on seuraava; 1489 km, tänään siis 689 km. Keskikulutus on ollut koko matkalla tähän asti 8,6 l/100 km ja kokonaisajoaika on 17 h 48 min.  Keskinopeus on taas seonnut, nyt se näyttää kokonaista 16 km/h. Se resetoituu aina pidempään ajettaessa, eikä se näytä oikein, ennenkuin tripin nollaa.

Huomenna on leppoisampi päivä, ajellaan Tukholmaan rauhallisia ruotsalaisia teitä ja katsellaan maisemia.  Iltalaivalla sitten kohti Turkua.

Hörby - Tukholma


Vähän huonosti nukutun yön jälkeen käynnistimme auton ennen kahdeksaa ja liityimme liikenteeseen, ensin pienempiä teitä ja sitten moottoritielle Tukholmaa kohti.  Ja olihan mukavan leppoisaa ajaa ruotsalaisten kanssa hiljaisella moottoritiellä.  Ei montakaan rekkaa, ja nekin vähät ajoivat tasaista vauhtia, ja niiden tahdissa kulki meidänkin matka.  Muutama pikkupysähdys, ensin kalaravintolassa aamiaista haukkaamassa ja toinen iltapäivällä kahvinkeittohetki huoltamoalueella.  Siinä välissä Jönköpingissä A6-Centerissä vähän pidempi jaloittelu.  Ilma oli helteinen ja tuulinen, illansuussa Tukholmassa oli vielä reilut kaksikymmentä astetta.  

Satamassa olimme puoli kuuden aikaan ja olimme ensimmäisten joukossa check-inissä, kun se aukesi puoli seitsemän. Laivaan ajoimme kolmanneksi viimeisenä, viisi yli kahdeksan.  Laivaan ei jäänyt kuin parin henkilöauton tila, eli täyttä autokannella oli.  Muuten laivalla ei ollut paljoakaan matkustajia, ravintolat olivat tyhjillään, eikä kaupassa tarvinnut jonottaa.  






perjantai 16. toukokuuta 2014

Ruban blanc - valkoinen nauha

Suomi on yhdistysten luvattu maa, sanotaan.  Yhdistysrekisterissä on noin 135000 yhdistystä tänä vuonna ja jäseniä niissä on arviolta 15 miljoonaa.  Sitten on Ranska, jossa joka vuosi perustetaan 65000 uutta yhdistystä...  Olemassaolevat yhdistykset työllistävät noin 1,8 miljoonaa henkeä ja vapaaehtoistoimijoita/jäseniä niissä arvioidaan olevan tällä hetkellä 11 miljoonaa.  Toimivien yhdistysten määrää on vaikea arvioida, koska ne ovat enemmän ja vähemmän aktiivisia, mutta noin miljoonan yhdistyksen arvioidaan olevan aktiivisia.

No, Suomessa on reilut 5 miljoonaa asukasta ja Ranskassa 66,5 miljoonaa, joten väkeä riittää yhdistyksiä perustamaan.  Yksi karavaanarien elämään liittyvä yhdistys on "40 millions d'automobiliste", eli "40 miljoonaa autoilijaa".  "Järkevien ja vastuuntuntoisten autoilijoiden yhdistys", kuten kotisivujensa slogan sanoo, haluaa hallituksen lopettavan sodan autoilijoita vastaan, viimeisimpänä liikennettä koskevana ehdotuksena on laskea perusnopeus 90 km/h kahdeksaankymppiin.  Tänään yhdistys julkaisi netissä 52 minuutin filmin, jossa esitetään Brittein saarten liikennepolitiikkaa ja haetaan mallia sieltä Ranskaan.

Muita liikennepoliittisia ongelmia yhdistyksen asialistalla ovat esimerkiksi:

- Ranskassa ajokortilla olevia pisteitä (aluksi 6 pistettä) vähennetään jo alle 10 km/h nopeusrikkomuksista, marginaali on liian pieni (meille tuli sakko 70 km/h alueelta, jossa ajoimme 78 km/h, sakotusraja alkoi 71 km/h)

- Nukahtaminen rattiin ja väsyneenä ajo aiheuttavat usein kuolonkolarin (mistä väsymys mahtaa johtua ?)

- Ajokorttiuudistuksesta (16.9.2013) kritisoidaan sitä, ettei uudessa EU-kortissa ole sirua, jossa olisi kaikki henkilön liikennehistoria rikkomuksineen (Ranskassa on edelleen käytössä kolmeosainen iso paperiajokortti, ajokorttiuudistuksen siirtymäaika on vuoteen 2032...)

- ja vielä, alkoholi ja liikenne, tilastojen mukaan Ranskassa kuolee alkoholin vuoksi päivittäin 63 henkeä kaiken kaikkiaan.  Montako näistä kuolee liikenteessä, on hämärän peitossa, koska viinin nauttiminen lounaaksi täysin normaali maan tapa.  Olit sitten autonkuljettaja tai metsästäjä, niin lounaalla on saatava viiniä, ranskalaista tietysti, ja iltapäivällä jatketaan hommia.

"Järkevien ja vastuuntuntoisten autoilijoiden yhdistys" toteaa lausunnostaan alkoholista näin:

"On tarpeellista kouluttaa kuljettajia alkoholin ja narkoottisten aineiden käytössä tarjoamalla tutkimustuloksia ja turvallisuustietoa.  Kuljettajan, joka on käyttänyt mahdollisesti vaarallisia tuotteita, pitäisi pystyä sanomaan itselleen, "join, siis odotan", että aineiden vaikutus lakkaa, eikä lähde liikenteeseen.  Aina on mahdollisuus joutua viranomaisten kontrolliin, mutta erityisesti pitää olla vahingoittamatta omaa ja muiden tienkäyttäjien elämää.  Tulevissa tiedotuskampanjoissa on määriteltävä rajoitukset, jotka eivät estä syömistä, vaan painottavat kuljettajan tietoutta omista rajoista ja opettavat hyviä tapoja. Kannatamme myös poliisivalvonnan lisäämistä."

Mitä tuohon sitten kommentoisi ? Suomalaisena tuo teksti kuulostaa kuin suomalaiset saaristoveneilijät olisivat konsultoineet ranskalaisten autoilijoiden alkoholikäyttäytymistä. Yhdistyksen lausunto on kuin saippuapala, jossa rivien välistä voi lukea, että juodaan ja ajetaan, mutta tekstissä toivotaan, että olisihan se hyvä, jos onnettomuuksia ei sattuisi alkoholin tai vaarallisten aineiden (siis huumeet !) käytön jälkeen.

Otsikossa mainittu 'valkoinen nauha' on "Järkevien ja vastuuntuntoisten autoilijoiden yhdistyksen" kampanja, jolla itsekukin autoilija voi osoittaa olevansa yhdistyksen nimen mukainen.  Sen voi tilata yhdistykseltä ja se pitää kiinnittää auton vasempaan peiliin.  Näin auton kuljettaja osoittaa olevansa kuuliainen ja nuhteeton ja antaa yhdistykselle valtuutuksen neuvotella hallituksen kanssa autoiluun liittyvistä asioista.



En ole nähnyt liikenteessä ensimmäistäkään 'valkoista nauhaa', itselläni niitä on kaksi yhä pöydällä, koska en ole varma, olenko halukas liittymään tähän liikkeeseen, joka itse asiassa ei esitä mitään järkevää ja konkreettista ehdotusta liikenneturvallisuuden parantamiseksi. 

Päivittäin liikenteessä ajaessa näkee tilanteita, joista selvitään vain onnella, ja joutuu arvailemaan oliko vaaratilanteen aiheuttanut autoilija humalassa vai huumeissa.  Joka viikonloppu meidänkin seudulla ajaa useampi auto ulos tieltä, välillä pienin vaurioin, välillä ei ole kuin leikattu peltikasa jäljellä, eikä onnettomuuden syytä tarvitse arvailla.  Ylinopeus ja siihen yhdistettynä alkoholi tai huumeet, ei siinä muuta tarvita.






keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Autoon hankittuja pikkuvarusteita

Jotain tavaraa aina tarttuu mukaan tarvikeliikkeistä, vaikka ei kaikki olisikaan niin tarpeellista.  Ja ne hinnat, tulee mieleen veneenomistajan vierailut Maritimissa, hinnat olivat aina kalliimmat, ihan pikkuruuveillekin.

No, turhaa tai ei, tässä on jotain, mitä meille on hankittu tähän autoon, tai jo aikaisemmin, mutta otettu tässä käyttöön:



Samsungin 8" tabletti, toimii navigaattorina TOMTOMin sovelluksella.  Laitetta ei juuri käytetä muuhun, en pidä sen ominaisuuksista (Android), ja kosketusnäyttö on huono verrattuna iPadiin.

Kojelautakamera, Kiinasta tilattu pari vuotta sitten ja se näkyy kuvan laadussa.  Värit ovat mitä sattuu ja resoluutio on surkea.  Ei se paljoa maksanutkaan, olkoon nyt tuossa käytössä, jos se vaikka tallentaisi jotain merkittävää.  Tässä pari videota, nolottaa laittaa tällaista videomössöä näytille, mutta ei tässä GoProtakaan ole tarkoitus hankkia kojelaudalle. Ainakaan vielä...


Thitronik kaasuhälytin, esittelyvideossa hälytin laitetaan kojelaudan virtapistokkeeseen ja näytetään sen toiminta.  Mutta, eihän autossa ole yöllä virta-avain sisällä ja virrat päällä, eikä se kojelaudan pistoke toimi silloin.  Ostin sitten jatkopalan pentterin yläpuolella olevaan 12V pistokkeeseen, ja nyt hälytin toimii yölläkin.

Kaasupullon täyttöasteen mittari, sekä Dometicin kynä, jolla kaasupullon täyttöastetta voi tutkia.


Täyttöasteen mittari on kätevä myös ilmaisemaan mahdollisen vuodon, jos asteikko siirtyy vihreästä punaiseen kaasupullon ollessa auki ja muiden laitteiden ollessa kiinni, niin silloinhan on vuoto jossain.  Mutta en ole vielä saanut pulloa niin tyhjäksi, että näkisin, ilmoittaako se kaasun vähenemisestä, vai loppumisesta pelkästään.  Dometicin kynä on tarkka käyttää, se pitää olla juuri 90 asteen kulmassa pulloa vasten ja sitä pitää painaa kovaa pulloon kiinni.  Toistaiseksi olen tyytynyt arvailemaan näytön tarkkuutta, kun vasta ensimmäinen pullo on menossa.

Kolme viimeksimainittua on ostettu Narbonne Accesoires-nettikaupasta, nopea toimitus, tosin yrityksellä on liikkeitä myös Ranskassa, mutta varastot ovat aika pienet.

Hälytinjärjestelmää olen etsinyt, joka olisi tarpeeksi monipuolinen ja CAN-väylään kytkettävä.  Thitronikilla näyttää olevan yksi sellainen, onko kenelläkään kokemusta väyläpohjaisista hälytinjärjestelmistä ?

Jälleen Rhone-joen varressa !

Luonnonhelmassa nukuu hyvin, villisiatkaan eivät häirinneet yöunta !  Ajelimme sunnuntai-aamun rauhassa ensin Alesiin ja sieltä Privasiin, jossa näytti olevan parkki keskellä kaupunkia.  Privasin keskustassa oli muuten hiljaista, mutta yhdessä puistossa oli kirpputori, kuten aika monessa kaupungissa ja kylässä oli tuona sunnuntaina.  Kävimme katsastamassa asuntoautoparkin, joka ei todellakaan houkutellut jäämään.  Ankea hiekkakenttä, jonka reunassa oli ilmainen palvelupiste, vettä ja tyhjennysmahdollisuudet, mutta tekniikka erittäin vanhaa ja lisäksi WC-tyhjennyspuoli tukossa... Yök !

Aika ankea paikka, Privas
Juu, ei tänne...

Pistimme auton parkkiin ylemmäs kaupungille ja teimme kierroksen kirpputorilla, mitään mielenkiintoista ei löytynyt.  Vähän matkaa Privasista on Couxin kaupunki (lausutaan "kuu"), vanhaa kivitaloa rinteellä, ja joen varressa leirintä-alue, jonka kävimme katsastamassa.  Kello oli niin vähän, ettemme kuitenkaan jääneet sinne yöksi.

Kirpparikrääsää

Couxista on vain lyhyt matka Rhone-joen varteen Le Pouziniin, lähdimme ajamaan pohjoisen suuntaan joen länsipuolta. La-Voulte-sur-Rhonen parkki oli sirkuksen valloittama, sinne ei mahtunut.

Tournon-sur-Rhone oli seuraava suurempi kaupunki, jonne päädyimme, ensimmäinen ilmainen parkki ei houkutellut, ja löysimmekin joen rannasta pienen leirintä-alueen, jossa oli hyvin tilaa. Yksi yö sähköineen ja koirien kanssa 23,50 euroa.  Saimme paikan ihan joen rannasta, mutta illalla siihen kävi kova tuuli, ja lämpötila oli pudonnut aamun paristakymmenestä lähelle +14:ää, niin ei siinä viitsinyt ulkona istuskella. Palvelut olivat OK, kaikki pesumahdollisuudet lämpimässä, niin suihkut, vessat kuin pyykinpesukoneetkin. Ulkotiloissa myös pesualtaat ja pyykkinarut.  Leirintäalueen hoitaja asuu perheineen respan vieressä.


Mobilhomet löytyvät täältäkin
Ihan mukava paikka, vähän tuulista tänään
Ruokailun jälkeen lähdimme kiertämään kaupungille, rantapuisto ja -katu olivat kansoitettu petankinpelaajilla ja motoristeilla, heti sivukaduille mentäessä oli hiljaista.  Kaupunki on taas historiaa täynnä, ja tietoa on erilaisita taloista ja kaduista infotauluissa siellä täällä.  Vanhan kaupungin yläpuolella on Edenin puutarha, joka nousee rinnettä ylöspäin ja sieltä on upeat näköalat Rhone-joelle. Emme kuitenkaan menneet siellä käymään, koska koirat eivät ole sallittu ja oli vähän viileä ilma. Pitäähän sitä jotain jättää seuraavaankin kertaan. Kaupungista löytyy myös "Pont Grand", joka on 1379-1583 rakennettu kivisilta. Se oli maailman suurin kivinen kaarisilta ennen vuotta 1600. Hauskoja nämä Ranskan historian yksityiskohdat !



 





Vaalivene kiertää jokivarren kaupunkeja

Kaupunki on taas esimerkki eri departementien rajoista, Tournon-sur-Rhone on Ardechen departementissa, mutta joen toisella puolella on Tain l´Hermitage Dromen departementissa. Ei kuitenkaan ole kaupunkeja nimetty samalla nimellä, kuten Seyssel.

Joella kulki muutama laiva, ja illalla ylävirtaan ajoi taas Swiss Emerald. Aamulla herätessämme automme vieressä oli laivan keula, se oli tullut yöllä laituriin, ja risteilyvieraat olivat jo aamukävelyllä kaupungilla.



Vähän viileää oli aamusta, ja päätimme lähteä ajamaan kotiinpäin.  Moottoritie houlutteli taas pikkuteiden jälkeen, joten aloitimme sillä.  Emme kuitenkaan malttaneet jättää pikkuteiden maisemia, vaan poistuimme Viennessä pois moottoritieltä. Lyon jäi pohjoiseen ja ajoimme suuren logistiikkakeskuksen läpi Saint-Quentin-Fallavierissä, joka palvelee mm. Lyonin lentokenttää.  Tauko pidettiin Cremieun kaupungissa, jonka keskiaikainen keskusta taas oli kiertämisen arvoinen.  Maanantai ja lounasaika, eihän siellä ollut ketään liikkeellä, muutamien ravintoloiden terassilla oli ruokailijoita auringossa.
Oli sentään ikkuna välissä, mutta hupia riitti koirille!





Cremieun parkki

La-Balme-les-Grottes tarjoaa parikin rauhallista parkkia, lisäksi nähtävyytenä ovat luolat, jonne pääsee kiertämään.  Kumma, ettei täällä ole keksitty kypsyttää juustoa...

Sitten alkoikin tosi pikkuteiden reitti, koska TOMTOM asetettiin lyhimmälle reitille ja Jujurieuxista nousimme vähän ylemmäs metsän läpi.  Löysimme pari pientä kylää, Breignesin ja Merignatin, joiden viinitarhojen läpi ajoimme päällystettyjä teitä hissukseen.  Päätyessämme taas isommalle tielle, päätimme, että nyt saa pikkutiet riittää.  Sattuikin niin, että edellemme ehti tukkirekka, ja edessä oli kilometrien ylämäki, joten siinä sitten köröteltiin kolmeakymppiä, kunnes vasta mäen päällä ohituskaista antoi mahdollisuuden päästä vauhtiin.  Loppumatka menikin jo tutuissa maisemissa ja viiden aikoihin pääsimme kotiparkkiin.





Mulla on sitten niin tylsää...









tiistai 13. toukokuuta 2014

Kanjonimaisemia ja sammakkolampi

Aamuaikainen Roquefortissa, +12 ja pilvistä, mutta auringosta oli lupaus olemassa säätiedotuksen mukaan Uzésissa, jonne suunnittelimme ajavamme aamutorille.  Ei ollut ketään vielä hereillä, kun lähdimme kahdeksan aikaan liikenteeseen.  Arvoimme moottoritien ja pikkuteiden välillä, moottoritietä pitkin Montpellierin kautta olisi nopeampi, mutta tylsempi.  Pikkutiet taasen olisivat selvästi hitaampia mutta maisemat olisivat ihan uusia meille.  No, pikkutiet voittivat ja ylitettyämme Languedoc-Roussillonin rajan, käännyimme moottoritieltä pois ja suunnistimme itään.  Tie kulki nummimaisemassa 700 metrin korkeudessa, ei juuri kyliä saati taloja ja tienreunassa heti piikkilanka-aita. Olimme Heraultin departementissa.


TOMTOM näytti Saint Maurice Navacellesin kylän jälkeen, että edessä on neulansilmämutkia, arvuuttelimme, mennäänkö ylös vai alas, mutta koska edessämme ei näkynyt vuoria, niin alas oli pakko ajaa.  Ja yllätys olikin, että maasto aukesi suureksi kanjoniksi, jonka pohjalle tie laskeutui!  Kanjonin päällä on oivallinen metsäparkki, se laitettiin muistiin tulevia matkoja varten.  Mutkainen ja kapea tie laskeutui kanjonin pohjalla kulkevan joen varteen, ja maisema muuttui kuivasta nummesta vehreäksi metsäksi.  Kapeassa laaksonpohjassa kulki tie ja joki vierekkän, ja siellä täällä oli pieniä vanhoja kyliä ja talokeskittymiä.  Aivan upea paikka, mutta vähän pysähdyspaikkoja.  Joki kiemurteli välillä näkyvissä ja välillä puiden takana, onnistuimme pysähtymään levikkeelle ja pääsimme ihailemaan pientä patorakennelmaa, josta erkani kanavantapainen tietä seuraamaan.  Se kulki tien tasossa, vaikka joki oli alempana, liekö tehty kastelua varten aikoinaan.




Upea kanjoni ihan yllättäen !


Ja sitten ajettiin alas...

Plataanipuut vastaanottivat kyliin



Laaksosta pääsimme Gagnes nimiseen kaupunkiin, josta alkoikin yhtäkkiä Provencen maisemat, oliivipuulehtoja, viinitarhoja ja kaikki kuivan näköisen maiseman keskellä.  Uzésia lähestyttäessä teiden reunoilla oli suuria plataanipuita kujanteina.  Määränpäämme oli viinitarha aivan kaupungin keskustan tuntumassa, siellä on ilmainen parkki matkailuautoille, tyhjennysmahdollisuudet sekä juomavesi, nekin ilmaiseksi.  Tietysti tilamyymälästä saa käydä ostamassa viiniä ja oliiviöljyä.  Edellisen kerran olemme vierailleet siellä kaksi vuotta sitten, paikalla oli viisi autoa ja kesäkuun alun sää kuuma.  Tänään saapuessamme paikalla oli kymmenen autoa, viidelle olisi vielä tilaa.  Peruutimme automme oliivipuiden viereen ja toiselle puolelle jäi belgialaisten auto.

Kävimme torilla keskustassa, jonne ei ole kuin 400 metriä kujia pitkin, ja siellä oli täysi meno päällä.  Kadut täyttyivät myyjistä ja ostajista, paljon kuului englantia, ja asiakkaat olivat etupäässä vanhempaa ikäluokkaa.  Sää oli onneksi pilvinen, muttä lämpöä silti +27, koirat kulkivat rauhallisesti mukana kuumuudessa.  Tehtiin pienet ostokset, Montelimarin nougat, tuoreet aprikoosit ja kahvit katukahvilassa, jossa koirillekin tarjottiin vesikuppi.

Autolle palatessamme puoli kolmen aikoihin huomasimme belgialaisten levittäytyneen lähes kynnyksellemme.  Kahdesta belgialaispariskunnan autosta löytyi uskomaton määrä pihakalusteita, jotka olivat suoraan sivuovemme edessä…  Emme saaneet edes mitään vastausta tervehdyksiimme, joten päätimme lähteä paikalta.  Pikkukoira haukkui meidät tullessamme autolle, ihme kyllä, meidän koirat eivät vastoin tapojaan reagoineet mitenkään ! Taisi olla liian kuuma.

Jätimme kaupungin ja suunnistimme 16 kilometriä Alesin suuntaan, jossa park4night-palvelu kertoi olevan metsäparkki.  Tiet kapeni kapenemistaan ja löysimme itsemme pienen lätäkön läheltä, viinitarhojen välistä.  Paikalla ei ollut ketään ja leiriydyimme puiden varjoon.  Eipä aikaakaan, kun jostain ilmestyi koira, ja omistajansa, vanhempi ranskalainen mies tuli perässä.  Hänen kanssaan tulikin juteltua paikalliset asiat, villisikojen määrät, hänen koiransa kaikki osaamiset tryffelin löytämisestä metsästykseen jne.  Juttua riitti ja saimme myös ohjeet, ettei kannata mennä järven toiseen päähän, koska siellä on vajottavat rannat, josta mies on pelastanut hevosen.  Saimme häneltä myös villiparsaa, aivan uskomattoman hyvää, voittaa mennen tullen viljeltyjen parsojen maun ! Se on hentovartinen, maku on tuoreen makea, eikä sit tarvitse kuoria ollenkaan.  Melkein koko varren voi kypsyttää joko kiehauttamalla tai voissa hauduttamalla.

Ohi kulki myös kaksi ratsukkoa, pari kävelijää ja pyöräilijää.  Hyttysiä on muutama näkynyt, mikä onkin uutta tällä reisulla, ja yleensäkin.  Meidän seudulla kun niitä ei ole ollenkaan.  Helle paahtaa sopivasti, aurinko on pilviverhon takana, satakielet ja kuhankeittäjä ovat äänessä, sammakot lammessa ilmoittavat aina välillä olemassaolostaan. Lähipuissa pyöri myös mehiläissyöjiä ja harjalintuja. Isolepinkäinen pongattiin. Iltaa ja yötä odotellaan, sekä sitä konserttia, jonka luonto meille tulee tarjoamaan.

Mehiläissyöjä, kuvattu i-phonella kiikarin läpi


Sammakoiden aamuräppiä

Upea päivä maisemien kannalta, ja rentouttava ilta tiedossa ihan omassa rauhassa.  Provence ja eteläinen osa ranskaa ei ole pelkästään kuivaa maastoa ja laventelipeltoa, vaan sieltä löytyy myös vehreyttä ja viileitä laaksoja.  Ihmiset ovat ystävällisiä ja palvelualttiita, kun vähänkin yrittää maan kieltä puhua, elekieli on kansainvälistä!  Jäi vähän huono maku Uzésin parkista, etenkin, kun se on France Passion-ketjun paikka, jossa ovat eri käyttäytymissäännöt kuin leirintäalueilla tai vapaissa parkeissa.  Ketjussa olevat parkit ovat yksityisiä tiloja ja koteja, joihin saapuminen on rajoitettu sekä ajan, että määrän suhteen, myös oleskeluun on omat sääntönsä, joita on syytä noudattaa kaikkien viihtymisen vuoksi, ja ennenkaikkea paikan omistajien päivärytmin kunnioittamiseksi.  No, elämä on, ja meillä etuna on liikkumisen ja valinnan vapaus parkkien suhteen.

maanantai 12. toukokuuta 2014

Pyhiinvaellusreitillä

Hyvin nukutun yön jälkeen jätimme mobiilihomet Loiren rantaan ja lähdimme liikenteeseen.  Eilinen voitonpäivän juhlija oli respassa pirteänä avaamassa porttia ja toivottamassa hyvää matkaa. 



Tavoitteeksi asetimme Millaun, joka on kuuluisa pitkästä ja korkeasta sillastaan.  Ensimmäisen pysähdyksemme teimme Le Puy-en-Velayn kaupungissa, jossa on kirkko korkean laavakivimuodostelman päällä.  Historian kertomusten mukaan kirkossa on käynyt Jeanne d’Arcin äiti rukoilemassa 1400-luvun alussa. Maksettuamme 3,5 euroa per nuppi, kiipesimme tietysti kirkkoa katsomaan ja ihailemaan upeaa näköalaa, läheisellä korkeammalla kukkulalla seisoo ”Statue Notre-Dame de France”.  Kukkula on toiminut keskiajalla sotilaallisena linnoituksena ja kylän suojelijana.  Neitsyen patsas on rakennettu vuosina 1856-1860 ja se on puettu kaapuun, jossa on kukkia ja jalokiviä. Sitä kutsutaan Taivaan ja Maan kuningattareksi, ”Reine du Ciel et de la Terre” ja se symboloi hyvän voittoa pahasta. Neitsyellä on sylissään vauva, joka opastaa kylää luottamaan äitinsä viisauteen. Lisää tietoa löytyy tästä.  









Le Puy-en-Velayn asuntoautoparkki on laavakukkulan juurella ja sen vieressä lorisee suihkulähde. Saapuessamme parkkiin ihmettelin hajua, joka leijui autojen lähellä ja mietin, kenellä vuotaa kaasupullo…  Palattuamme autolle kirkkokiipeilyn jälkeen kävelin suihkulähteelle ja kokeilin kädellä vettä, ja nuuhkaisin sormiani.  Huima rikinkatku lähti vedestä, joka pulppusi ties mistä syvyydestä. 


Santiago de Compostelan pyhiinvaellusreitti Espanjassa lienee monille tuttu televisiosta tai lehdistä. Reilu 700 kilometrin vaellus jalkaisin on suosittu katolisissa maissa, mutta tänään opimme jotakin uutta. Espanjan pyhiinvaellusreitin voi aloittaa jo Le Puy-en-Velay’sta, ja tämä reitti päättyy reilun 700 kilometrin päähän samaan kaupunkiin mistä Santiago de Compostela alkaa!  Kukkulalla olevan kirkon turistikaupassa oli nimittäin Michelinin julkaisemat kartat sekä Ranskan puolen osuudesta että varsinaisesta Espanjan reitistä.


Reittimme vei TOMTOMin ohjauksessa eteenpäin, eikä aikaakaan, kun näimme jalkaisin kulkevia reppumatkailijoita kulkemassa tällä pyhiinvaellusreitillä.  Polku kulki välillä tietä pitkin, mutta usein se poikkesi kulkemaan suoraan laakson läpi, autotien kiertäessä laakson reunoja. Tie kulkee melkoisen korkealla, 800-1200 metrin välissä, ylös alas mutkitellen.  Maisemat ovat kuvaukselliset, ja mielenkiintoista on se, että maaperä on entistä tulivuorialuetta, siis tummaa laavakiveä. Talot ovat muurattu tyypillisesti tummista kivista, ja kylissä voi olla kaikki talot samanlaista tumman kiven täplittämää seinää. Välillä tie kulki laakson pohjalla seuraten jokea, välillä taas kiivettiin ylös korkeammalla.  Mutta joetkin ovat tuolla seudulla vähintään 700 metriä merenpinnan yläpuolella.


Noin 100 kilometriä ennen Millauta yhytimme moottiritien A75, jonne kurvasimme ratin vääntämisen väsyttäminä. Emme kuitenkaan tulleet metreissä kovinkaan paljoa alemmas, moottiritien ylä- ja alamäet kulkevat 600-900 metrin korkeudessa merenpinnasta. Tämä moottiritie on ilmainen Millaun sillalle saakka.
Meiltä veloitettiin 10,90 euroa sillan ylityksestä, pitäähän se jollakin saada maksettua. 


Silta on melkoinen taidonnäyte rakentamisesta, televisiossa tuli muutama vuosi sitten sarja nimetään ”Jättiurakat” tms. jossa amerikkalainen kaveri kiersi maailmaa osallistumassa erikoissuuriin korjaus- ja rakennushankkeisiin. Yksi näistä ohjelmista oli juuri Millaun sillan rakentamisesta. Ranskalaiset itse ovat ylpeitä sillasta, heidän mukaansa se on jopa Eiffel-tornia korkeampi…  Niin, eihän ranskalaisille löydy muita vertailukohtia kuin Ranskassa olevat asiat…  Joka tapauksessa, sillan toinen pyloni, eli pystytolppa on ilmeisesti maailman korkein sellainen. Sillalla on pituutta 2,5 kilometriä, eli se on aika tylsä ajaa. Sanoisin kuitenkin, että pohjoisesta tullessa silta näkyy jo aikaisemmin muutaman kerran useammin kuin etelästä tullessa, eli näin päin sen ajaminen on vaikuttavampaa. Tie on muuten tylsä moottoritie, jonka varrella ei ole mitään näkemistä, ja sillan ylitys se vasta tylsä onkin.  Itse asiassa sillan koon näkee ajamalla Millaun kaupungin kautta, mutta siihen on varattava aikaa, jos nyt ei halua sinne varta vasten mennä.



Ylitettyämme sillan ihmettelimme hetken mihin suunnistaisimme yöksi, ja kuin tilauksesta tienviitta näytti poistumista Roquefortin kaupunkiin. Juuri sinne, mistä se taivaallisen hyvä sinihomejuusto on kotoisin. Ja yöpymispaikka oli päätetty. Tosin matkalla TOMTOM vinkkasi epävirallisesta parkista, mutta emme tohtineet lähteä yrittämään sinne keskellä pikkukaupunkia, sen verran kapea oli talojen välissä kulkeva tien tapainen kuja.

Vielä ennen Roquefortia, pysähdyimme antiikkihallin pihaan, ja kiersimme pölyisen ja likaisen,täynnä vanhaa tavaraa olevan varaston läpi.  Mukaan tarttui vanhat hauskan pyöreät silmälasit, joiden linssit ovat täysin eriparia ja turhan vahvat, mutta niihin voi aina asentaa uudet linssit.  Hinnaksi tuli 4,70 euroa kun myyjä ei halunnut viiden sentin kolikoita, että olisi tullut pyydetty viisi euroa täyteen.





  Ne silmälasit...

Roquefortin asuntoautoparkki on ennen kylän keskustaa syystäkin, sillä kylä on vuorenrinteessä, juuri sen vuoren, jonka luolissa ensimmäiset homejuustot kypsyivät.  Parkki on turistitoimiston edessä, piiiitkä paikoitusalue, joka oli tullessamme täpötäynnä vierekkäin asuntoautoja. Lähes kolmekymmentä autoa täytti henkilöautojen lisäksi vähän kallellaan olevan pysäköintialueen. Parkin palveluina on harmaavesien ja WC:n tyhjennys, sekä juomavesi parkin yläpäässä, ja WC turistitoimiston alakerrassa, kaikki ilmaiseksi.  Saimme oman automme matkailuauton ja henkilöauton väliin ja lähdimme kylälle, juustoa ostamaan ja paikkoja katsomaan.  Sää oli viilentynyt aamusta, lämpöä kuitenkin liki +20, joten shortsit ja t-paita riittivät. 



Juustonvalmistajia on kylässä useita ja kypsyttämöt ovat sijoitettu vuorenseinämän puolelle kylää, jotta juustot saadaan kätevästi luoliin kypsymään.
Maistiaisten jälkeen kaupassa jouduimme tyytymään tavalliseen Roquefortiin, koska muita laatuja myytiin palossa, jotka olivat vähintään puoli kiloa, eikä meillä ollut tarvetta moisia määriä ostaa. Mutta tavallinenkin maistui suussasulavan herkulliselta. Makuasioista voi aina kiistellä !


Juustokypsyttämö kalliossa kiinni

Yksi lukuisista juustokaupoista

Illan hiljetessä parkkiin tuli muutama auto lisää täyttämään vapautuneita paikkoja, meillä on ihan hyvä paikka, poistuneen henkilöauton paikalla vähän siirryttiin sivuttain ja saimme kelvollisen välin viereisiin autoihin.  Pikaisen laskutoimituksen jälkeen yöpymään jää noin 20 autoa.  Ilma on tuulinen ja +15 astetta, pilviä näkyy vähän taivaanrannassa. Netti ei ihan yllä autoon asti, mutta eipä tuo niin iso vahinko ole.