Koiran paikkausta reissaamisen sijaan

Meidän Suomiturnee on pysähtynyt Porvooseen sukulaisten nurkkiin. Hyvin alkanut retki, ensin Turussa vietetty päivä, sitten Helsingissä toinen päivä, näin tuli aikuinen jälkikasvu tavattua, ja siirryimme Porvoon kautta Taipalsaarelle ystäviemme luokse.  Ikävä yhteenotto nuoremman koiramme ja ystäviemme koiran kanssa keskiviikko-iltana oli alkupamaus tapahtumille, joiden tuloksena olemme olleet nuoremman koiramme kanssa kahdesti Eläinklinikka Avecissa, ensin kuusi tuntia perjantaina ja kuusi tuntia lauantaina, ja nyt vietämme viikonloppua sukulaisissa jälleen odottaen maanantai-aamun jälkitarkastusta.

Kääpiömäyriksemme haastoi itseään huomattavasti isomman irlanninsetterin ja sai hampaista selkäänsä purujäljet, joita emme kuitenkana huomanneet vielä keskiviikko-iltana, koska koiramme Ylis oli aivan normaali ja jatkoi touhujaan illalla tehden myös pitkän kävelylenkin.  Torstai-aamuna Ylis oli vaisu ja selkä kokestusarka, ja annoimme sille mukana ollutta kipulääkettä, joka paransi oloa päivän ajaksi.  Perjantai-aamuna kunto olikin lähes romahtanut ja kiiruhdimme kaupungin eläinlääkärin vastaanotolle Lappeenrantaan, joka ei kyennyt ottamaan verikokeita, saati röntgeniä, mutta kehotti hakeutumaan hoitoon mahdollisimman pian yksityispuolelle.

Lappeenrannan Animagi ja Univet tarjosivat eioota vastaanotossa ja samaa vastausta tuli Kouvolan Univetistä.  Muutkaan Lappeenrannan eläinlääkärit eivät kyenneet ottamaan meitä vastaan.  Tammelan Univetin eläinsairaala on auki 24/7, mutta ensimmäiset sanat kysyessäni mahdollisuutta tulla vastaanotolle, olivat maininta 50% lisäveloituksesta ilman ajanvarausta tuleville potilaille.  Jotenkin meni heti ensimmäisestä kontaktista maku ja antoi tuntumaa paikan toimintaperiaatteista...

Porvoosta löytyi Eläinklinikka Avecin numero ja meitä kehotettiin tulemaan mahdollisimman pian, vaikka kaikki ajat olivat jo varattu.  Saavuimme Porvoon Tarmolaan puoli neljän aikaan ja Ylis otettiin välittömästi kokeisiin.  Tulehdusarvot olivat 261, eli massiivinen tulehdus päällä ja nestettä ihon alla runsaasti.  Toimenpiteet kestivät kuusi tuntia, henkilökunta oli äärettömän ystävällistä, vaikka työt venyivät iltakymmeneen.

Oon vähän pilvessä...

Ylis sai tipan suoneen ja lisäksi laajat antibiootit sekä opiaattipohjaista kipulääkettä.  Nukutuksessa asennettiin molempiin kylkiin "dreenit" eli putket, joista valuu ihon alle kertyvä neste ulos.  Tänään lauantaina suonensisäistä lääkitystä jatkettiin ja seurattiin veriarvoja ja nyt odotamme maanantai-aamua, jolloin menemme seurantatutkimuksiin.

Turvotusta ja tikkejä

Siellä pilkistää putken pää...

Tulehduksen aiheutti puremajälkien ja ison koiran ravistelun seurauksena syntynyt kudosvaurio, jonne bakteerit pääsivät mellastamaan ja kehittämään räjähdysmäisen tulehduksen.  Olimme viime tingassa liikkeellä ja hoito päästiin aloittamaan juuri viimeisillä hetkillä, muuten seuraukset olisivat olleet kohtalokkaat.

Nyt siis olemme paikallamme, saa nähdä milloin ja mihin pääsemme jatkamaan suunniteltuamme kierrosta, joka tapauksessa olemme jo luopuneet viikonlopun ja alkuviikon tapaamisistamme.

Miten näin pääsi sitten käymään?  Ylis ja setteri ovat tavanneet ennenkin, eikä mitään murinaa kummallisempaa ole aikaisemmin tapahtunut.  Nyt kuitenkin tilanne karkasi käsistä aivan odottamatta, eikä se kestänyt kuin muutaman sekunnin, mutta seurauksena oli iso päällenäkymätön vamma.

Tästä on opittu seuraavaa: iso ja pienen koiran yhteenotto vaatii aina HETI eläinlääkärissä käynnin!  Tietysti sillä edellytyksellä, että osaava eläinlääkäri löytyy.  Matka ei saa olla esteenä, koska pistot nahan läpi ja revähdykset voivat olla huomaamattomat, mutta antavat bakteereille heti otollisen kasvualustan.

Niin, muuten säät ovat suosineet matkaamme, tänään on oikeastaan ensimmäisen kerran kastuttu ja ilm tuntunut viileältä, mutta shortseissa on oltu sitkeästi.  Yksi yö vietettiin muualla kuin sukulaisten tai ystävien pihassa, olimme nimittäin Helsingin Lauttasaaressa Kasinonrannan tuntumassa rantatien parkissa.  Rauhallinen ympäristö ja merinäköala, ei valittamista.

Palataan aiheisiin, kun saamme selville ensiviikon ohjelman.  Tuurin Onnela kangastelee vielä ajatuksissa, toivottavasti pääsemme siellä käymään.

Suomen suuntaan

Kesän Suomi-matka alkaa huomenna.  Sunnuntai-illaksi on varattu laivapaikka Kapellskäristä Naantaliin, ja aikaa on riittävästi rauhalliseen Saksan, Tanskan ja Ruotsin läpiajoon.  Vielä on harkinnassa, ajammeko Tanskan läpi ja Ison-Beltin sillan kautta vai menemmekö Puttgardenin rantaan katsomaan mahdollisia jonoja.  Harmittavaa, ettei lauttayhteydelle Puttgardenista Rödbyhyn ole mitään reaaliaikaista infoa saatavilla jonoista, vaan on otettava riski ja mentävä paikanpäälle katsomaan.  Vaihtoehtoinen ajo Tanskan läpi ei ole kuitenkaan niin paha rasti, etteikö sitä voisi tehdä, riippuu vähän vuorokaudenajasta, milloin on liikkeellä.

Suomessa tehdään tiukka, aikataulutettu reitti kiertäen sukulaisia ja ystäviä, paluu on pari viikkoa myöhemmin myös Naantali-Kapellskär yhteydellä.

Leirintä-alueille emme pysähtele yöpymään, mutta kyllä se on Tuuri käytävä katsastamassa ! Ihan vain kuriositeettinä, ei sen vakavampia tarkoituksia ole ostoksia tehdä, mutta eiköhän jokainen itseäänkunnioittava karavaanariksi lukeutuva kulkija käy siellä ainakin kerran ?

Tällaisen ranskankilvissä olevan kulkimen kun näette jossain, niin tulkaa moikkaamaan!

Matalalentoa Suomessa kaasupolttimen käryssä

Vierailemme Suomessa kerran pari vuodessa ja tapaamme lastemme lisäksi ystäviämme mahdollisuuksien mukaan. Mutta, aina joutuu tekemään valintoja, kuinka monta paikkaa voi kiertää. Kuten tälläkin reissulla, monta ystävää tavattiin, mutta osa jäi seuraavaan kertaan. Kilometrejä Suomessa on kertynyt tähän asti melkein 1600, pohjoisin paikka, jossa kävimme sukuloimassa, on Ristiina. Tänään olemme Espoossa ja pikkuhiljaa auton keula suuntaa länteen ja laivaan Naantalista Kapellskäriin. Viking Linen laivat näyttävät täyttä varauslistassa, ja päädyimme kokeilemaan Finnlinesiä. Matka maanantaina kello 11:00 lähdöllä maksoi 140 euroa sisältäen hytin, koirat ja kaksi ateriaa kahdelle henkilölle. Huoltohommiakin jouduimme tekemään, Dometic jääkaappipakastin alkoi lämpiämään, vaikka kaasu syttyi ja paloi hyvin. Haju oli melkoinen ja nokea alkoi näkymään ritilässä. Sähköllä kaappi toimi hyvin. Yön kaasukäytön jälkeen pakastimessa oli +2 astetta ja tuli kiire laittaa sähköt kiinni autoon. Soitin aamusta Helsinki Caravaniin Vantaalle ja sain puhelimessa Olli-Pekka Salakalta pikadiagnoosin, palotilassa voi olla joku roska tai hyönteinen, ja sovimme, että poikkeamme, jotta piipun ja palotilan voisi puhaltaa paineilmalla puhtaaksi. Ehdimme paikalle vähän ennen puoltapäivää ja saimme juuri lounastaneen asentajan katsomaan poltinta. Ja mitä sieltä löytyikään, palopesän ruuvi oli katkennut ilmeisesti asennusvaiheessa ja se oli jätetty sellaiseksi.

No, ei se katkennut ruuvi vikaa ollut aiheuttanut, mutta tulevaisuudessa se olisi voinut ehkä tehdä jotain. Poltin ja suutin vaihdettiin takuuseen, ja sitten se paineilmapuhallus... Piipusta pöllähti runsaasti nokea ja sen vuoksi piippu vielä nuohottiin ja puhallettiin uudelleen. Eikä se muuta tarvinnutkaan. Noki aiheutti huonon palon polttimessa ja jääkaappi ei saanut tarpeeksi tehoja, että se olisi jäähtynyt. Ja näin olimme valmiit jatkamaan matkaa. Suuret kiitokset on annettava Helsinki Caravanille ja Olli-Pekka Salakalle, sekä asentajalle, jotka hoitivat ongelmamme ilman ajanvarausta päivän muiden töiden ohella !