Hiljaiseloa blogissa, koska meillä on muutto käynnissä. Maallinen tavaramäärämme siirtyy 550 km etelämmäksi Ranskassa ja sen siirtämiseen tarvitaan muutama siirtokeikka... Ensimmäisen tein Juhannuksena, autona oli lyhyt Ducato Multijet 115-koneella. Matkasta kun yli 90% on moottoritietä, niin ajomukavuutta kaipaa vähän enemmän. Täyteen lastattuna tuo auto kulki nöyrästi alkumatkan pikkutien, ja mikäs oli ajellessa, kun auto oli ihan uusi!
Moottoritielle päästyäni hain monta kertaa kuudetta vaihdetta, mutta tuossa ei ollut kuin tasan viisi kappaletta, joten lopulta reilut 1200 kilometriä autolla sahattuani totesin, ettei se ole mikään varsinainen kilometrinnielijä. Pikkuteillä ja kaupungissa sen ajo-ominaisuudet ovat vertaansa vailla ja täyteen lastattuna 12 kuution kuormalla se kulki kuin juna. Takaisinpäin tyhjänä, Mistral-tuulta vastaan, ajotuntuma olikin paljon levottomampi ja rekkoja ohittaessa sai aina varautua tuulen iskevän kuin moukari autoon.
Tuolla pienemmällä koneella ei päässyt hyödyntämään nopeusrajoituksia, sillä pakettiautoilla saa päästellä Ranskan moottoriteillä 130 km/h, mutta 115 oli ehdoton maksimi, kun halusi säästää polttoainetta ja korviaan.
Tänään palasi toiselta keikalta, autona oli edelleen Ducato, lähes 30 000 ajettu 15 kuution malli, 130 Multijet-koneella, eli samanlainen kuin meidän Albin. Ja matka sujui tehokkaamman moottorin ja kuuden vaihteen ansiosta.
Yksi uusi kokemus tuli eilen, vähän ennen Aire de Lançon de Provencea, moottoritieosuudella, jossa on neljä kaistaa yhteen suuntaan, ajoin kolmannella kaistalla reilua 120 km/h, kun auton oikealta puolelta kuului äkkiä kimeää suhinaa. En paikallistanut ääntä, eikä autossa tuntunut tai näkynyt mitään. Ääni lakkasi parin sekunnin päästä ja siitä muutama sekunti lisää, tuntui, että pitää pysähtyä ja tarkistaa auto. Pudotin nopeutta ja ohjasin auton "bande d'urgencelle" eli oikealle piennarkaistalle ja sopivasti sille kohtaa osui suojavalli sekä huoltoliittymä, jonne pääsin pysähtymään. Ja silloin tunsin, että rengashan se oli mennyt.
No, renkaanvaihto +34 asteen helteessä oli kuin painonnostoa huonosti lämmitetyssä saunassa, mutta pitää olla tyytyväinen, kuinka helpoksi vararenkaan irroitus on Ducatossa tehty. Moottoritiellä pysähdyttäessä on vedettävä turvaliivi heti päälle ja siitäkin sai mukavasti lisää kerroksia päälle helteeseen. Muutaman varjossa vietetyn tauon ja parin juodun vesilitran jälkeen rengas oli vaihdettu ja pääsin jatkamaan matkaa.
Mielessä vain pyöri, että oli sitten ensimmäinen kerta minulla, kun rengas menee matkalla ja sen joutuu vaihtamaan, mutta myös se, että kuinka auto olikin niin stabiili, vaikka eturengas oli tyhjä. Olisihan se voinut räjähtää palasiksikin ja sitten olisi ilmeisesti menty kovaa johonkin suuntaan... ja jotakin päin.
Vielä on yksi keikka tiedossa, puolenkuun aikoihin, katsotaan nyt, kuinka iso auto silloin vielä tarvitaan. Tänään näin muuten suomalaiskaravaanarin ajamassa Lyonista itäänpäin A42 moottoritiellä, vaaleansininen vetoauto ja vaunu. Huomasin yhdistelmän sen verran myöhään, etten enää joutanut pohtia, missä olisi voitu pysähtyä ja jutella, itselläkin oli kiire palauttaa auto vuokraamoon. Terveisiä vaan, jos joku itsensä tunnistaa, kello oli vähän vaille kolme iltapäivällä havainnon tekoaikaan!
Liikenne Autoroute du Soleililla on vielä näin viikolla melko rauhallista, rekkoja riittää, mutta varsinainen turistiliikenne alkaa ensi viikonloppuna, kun koulut loppuvat ja lomat alkavat. Sitten onkin suunniteltava tarkkaan, mihin aikaan ja mitä reittiä tuonne etelän suuntaan ajaa.
Ai niin, elokuun alkupuolella olemme tulossa Suomeen kierrokselle Albinilla, jos joku tunnistaa, niin tervetuloa juttelemaan, meillä on myös kotimaan lippu parkissa liehumassa, eli ranskalaisissa kilvissä oleva harmaa peltikuoriainen Suomen lipulla merkittynä, se on meidän!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti