Grenoblesta etelään Sainte-Croix-järvelle Verdoniin

Kuten tuli jo mainittua, lähdimme ajamaan Napoleonin reittiä etelästä pohjoiseen. Sinne päästäksemme kurvasimme ensin Grenobleen helteen kärventäessä seutua, mutta saapuessamme vuorten ympäröimän Grenoblen kattilamaiseen maisemaan, pilvet peittivät auringon ja ensimäiset vesipisarat tipahtelivat taivaalta.

Pysähdys Vizillessä ruokakaupassa, sade ei ollut vielä silloin alkanut, mutta lähtiessämme vihdoin ajamaan "Route Napoleonia", taivas repesi ja vettä tuli enemmän kuin riittävästi. Ukkonen oli kerännyt voimaansa koko kuuman päivän ja vuoristossa se purkautuin illansuussa tuoden raikkaan ja viileän ilman tilalle. Yöpaikkaa etsimme melko pian ja sellainen löytyi Grand Lac de Laffrey-järven rannalla olevan Camping de Ser-Sirant:in porteilta. Matkailuautojen reissuparkki, tarkoitettu vain yöpymiseen 18:00-10:00 välisen aikana, ilman palveluita tosin, koska vesi/sähkö-automaatti ei ollut toiminnassa. Yöpaikka maksoi 10,20 euroa, kohtuuton hinta pelkästä paikasta, mutta sateen vuoksi olimme tyytyväisiä lähes järvenrantapaikkaan.

Yö meni jopa niin viileäksi, että lämmitintä piti käyttää aamuyöstä, jotta kosteudesta päästiin eroon. Aamutaivas oli jälleen pilvetön ja aurinko nousi lämmittämään kalastajaveneitä.  Sitten starttasimmekin ja kohteena oli "Gorges du Verdon", Ranskan suurimpiin ja vaikuttavimpiin kuuluva kanjoni, jonka olimme onnistuneet missaamaan kolme vuotta aikaisemmin yöpyessämme Verdon-järven rannalla.

Kalastajat kelluvat veneillään järvellä aamuaikaisesta lähtien

Ensimmäinen pysähdys tehtiin löytämällemme Airelle, josta otimme vettä tankkiin. Tämä "Flot Bleu"-tyypin Aire oli sininen pömpeli Champion-marketin pihassa. Pömpelin oven sai auki maksamalla pankkikortilla kaksi euroa ja oven takaa paljastui WC-tankin tyhjennysreikä, vesipistooli tankin huuhtomiseen sekä juomavesipistooli. Kokoonpanon hygienia hieman arvelutti, mutta huuhdoin juomavesipistoolia huolellisesti ja puhdistin sen vielä erikseen ennen veden valuttamista tankkiin. Tuollaista palvelupistettä me vältämme jatkossa, tulihan se nyt koettua.

Maksu vain pankkikortilla

Päätyovi aukeaa napista ja vettä/sähköä tulee 20 minuuttia

Juomavedelle oma pistooli

Hyvä muistutus invapaikalla, "jos otat paikkani, ota myös invaliditeettini"

Niin, siitä "Route Napoleonista", mitään tarkkaa tiereittiä ei ilmeisesti ole koskaan merkitty, vaan reitti tuntuu olevan pohjoispäässään symbolinen, tiedetään kylät ja kaupungit, joiden läpi Napoleon kulki kannattajineen, mutta asiaa ei mainita sen enenmpää kuin jokunen Hotel Napoleon ja Camping Napoleon on nähtävissä matkalla. Muutenkaan maisemat eivät ole erikoisemmin sykähdyttäviä ja Gapin läpiajo on melkoisen tylsä, ainoana poikkeuksena ovat tasa-arvoiset risteykset, jotka ovat ehdoton poikkeus reitillä. Heti ajettaessa sisään kaupunkiin oikealta tunkee risteyksissä autoa eteen, ja se viimeistään herättää nuutuneimmankin kuskin!

Gapin jälkeen on mahdollista ajaa Sisteroniin A51 moottoritietä tai sen rinnalla kulkevaa normaalia tietä, jos haluaa maksaa, niin motaria saattaa päästä Sisteroniin ehkä kymmenen minuuttia aikaisemmin... Pian Sisteronin jälkeen N85 eli "Route Napoleon" suuntaa itään Digne-les-Bainsiin ja sieltä taas kohta etelää. Nyt alkaa maisemat olla kiinnostavampia, sillä tie kulkee kohti vuoria ja nousee Verdonin kansallisen luonnonpuiston alueelle (Le parc naturel régional du Verdon). Samalla ollaan alppialueella, joihin kuuluvat Hautes Alpes ja Alpes-Maritime departementit, Provence-Alpes-Côte d'Azur-hallintoalueella. Maisema on karua, mutta vuoristosolissa virtaavat joet tuovat mahdollisuuden kasvillisuudelle kukoistaa.

Koirien jaloittelutauko

Tieosuus on suosittu ajelureitti, ja voin kuvitella, kuinka paljon maiseman ihailijoita on sesonkina liikkeellä, plus moottoripyörät, joille tuo mutkainen ja mäkinen tie tuntui nytkin olevan kilparata...

Seuraavassa videossa hieman vauhtia erilaisilla välineillä sekä vaihtelevia tienmuotoja, huomasin muuten, että kojelautakameran kuvakulman siirtäminen pari pykälää alemmas saa videossa vauhdin tuntumaan kovemmalta, kuin pari pykälää ylempänä.

Castellanesta poikkesimme pois Napoleonin reitiltä ja suuntasimme lounaaseen kohti Verdonin aluetta. Ja siitä alkoikin sitten ratinpyöritys kapealla tiellä, ensin pitkin solaa joen varressa ja sitten nousua kohti Palud-sur-Verdonia. Jo tuossa nousuvaiheessa alkoi näkyä vaikuttavaa kanjonimaisemaa ja lopulta käännyttyämme tielle D23 ja päästyämme kanjonin reunalle, sen mahtavuus paljastui. Ensimmäinen pysähdyksemme oli tienmutkan parkissa, jossa tie kävi kääntymässä kanjonin reunalla, suoja-aitana oli kunnon muuri ja rauta-aita. Toinen pysähdyksemme oli vähän ylempänä, jossa tieltä oli kanjonin reunalle sentään reilu viisi metriä ja reuna oli tietä ylempänä, mutta siinäpä ei sitten ollutkaan muuta suojausta, vaikka jalkojen juuresta oli yli 500 metriä pudotusta suoraan alas! No oli vieressä sentään näköalapaikka ja siinä taas vähän yli metrin korkuinen aita, mutta aika heppoiset turvavälineet täällä on... Eikä mitään ilmoitusta saati kylttiä moisesta pudotuksesta. Kävin nimittäin heti autosta hypättyäni siinä kohdassa, jossa ei ollut aitaa ja piti hetken miettiä, että voiko näin tosiaan olla...

Kuvat eivät anna oikeutta maisemalle

Joki siellä alhaalla jossakin

Onhan tuodda nimellinen kaide...

Helle oli kuumottava, reilu +30 ja ylhäällä kanjonin reunalla tuuli oli kuin kuumailmapuhaltimesta. Kontrasti auton sisätilojen viileyteen tuntui isolta, ja tilannetta piti helpottaa ajamalla välillä ikkunat auki, jolloin ilmavirta sai hien kuivumaan paremmin. Koirat eivät jaksaneet enää lähteä ulos auton pysähtyessä, sen verran enemmän auton ilmastointi niitäkin houkutteli.

Yöpymispaikaksi valitsimme La Salle-sur-Verdon-nimisen kaupungin Lac de Sainte Croix-järven rannalta. Järvi on tekojärvi, rakennettu 1972-1973 ja kaupungit rannalla ovat uudelleen rakennettuja, sillä alkuperäiset kylät jäivät veden alle.

Kämppäristä ja kaupungista lisää seuraavassa postauksessa.