Ennen pääsiäistä kesälomalla

Meille oli jäänyt viimevuotisia lomapäiviä pitämättä, joten tarjoutui tilaisuus viettää kuusi päivää tien päällä.  Alunperin oli tarkoitus lähteä ystävien kanssa matkaan, mutta heille tuli este, joten lähdimme kahdestaan, jos kolmea koiraa ei lasketa..

Matka alkoi taas Italian suuntaan, suunnitelmana ajaa ensin Baroloon, sitten Mont Blancin tunnelin läpi Ranskaan ystäviä tapaamaan ja jotakin reittiä takaisin kotiin.  

Ensimmäisenä päivänä pääsimme Laiguegliaan (onhan hankala lausua...), jossa tähtäsimme rannassa olevaan matkailuautoparkkiin.  Parkki on viidelle autolle, ja tietysti kaikki paikat varattu.  Itse asiassa, ne näyttivät olevan paikallisten autojen säilytyspaikkoja, eikä matkailijoiden kulkineita. Vieressä on iso parkkialue, joka oli lähes tyhjä, ja kieltokilvistä huolimatta pysäköimme puiden väliin.  Maksullinen pysäköinti alkaa vasta huhtikuun puolesta välistä ja jatkuu syyskuun loppuun.

Juu, ei matkakulkimia...

Mutta tilaa on sesongin ulkopuolella, eikä kukaan tule valittamaan

Olimme siis Italian Rivieralla

Aamulla oli yhtäkkiä vapautunut yksi paikka, myöhäistä ja  hiukka ahdasta..

Maisemat Italian Rivieralla olivat ihan ok, merta, hiekkaa ja rantakatu.  Mittakaava oli vain hieman pienempi kuin rantakaupungeissa yleensä, kävelytien leveys ei ollut juuri tavallista jalkakäytävää leveämpi ja hiekkarantakin oli kapoinen.  Voi vain kuvitella, kuinka paljon väkeä on sesonkina, ja kuinka ahdasta joka paikassa täällä silloin on.

Juu - Ei, siis tuolla kujan päässä on kämppäri? Ja asuntovaunupaikoitus??? Ihan äkkiä ei tuonne tuuppaisi autollakaan.

Barolon kutsu kuului ja lähdimme ajamaan erittäin kuoppaisia ja huonopintaisia teitä, jopa moottoritiet tällä alueella ovat kuin aaltopeltiä.  Matkalla kävimme Mondovicinon outletissa, sekä vieressä olevassa suuressa ostoskeskuksessa, josta täydensimme jääkaappia ja kuivavarastojamme italialaisilla herkuilla.

Baroloon asti emme ajaneet, vaan yövyimme Vergnen kylässä Barolon kunnassa leirintäalueella nimeltä Sole Langhe.  Paikka on maatilalla sijaitseva pieni "agri"-leirintäalue, ja omistajat puhuvat hyvää englantia.  Autopaikat ovat enemmän tai vähemmän kallellaan ja pari päivää aikaisemmin olleet sateet olivat pehmentäneet nurmen.  Ensimmäisestä paikasta pääsimme juuri ja juuri pois, ennenkuin renkaat olisivat vajonneet niin syvään, että olisi tarvittu tilan traktoria.  Toisessa paikassa olikin puolet hiekkaa, jossa pysyimme pinnalla.  Ympärillä kasvoi pähkinäpuita ja tietysti viiniköynnöksiä. Oikein mukava paikka, mutta reilun sadan metrin päässä pellon toisella puolella haukkui naapurin piski koko ajan, yölläkin, joten se on iso miinus paikalle.

Aamulla kävin kylän raitilla katsomassa, josko löytyisi tuoretta leipää. Siellä on pieni kauppa, jossa oli myynnissä tuoreita leipomuksia, tosin italialaiseen tapaan enimmäkseen makeita tuotteita. Aamukahvin jälkeen lähdimme kohti Sukulan viinitilaa, joka ei sijaitse aivan Barolon kaupungin lähellä, mutta Barolon viinialueella kuitenkin.  Azienda Agricola Sukula on Serralunga d'Albassa, Nebbiolo-rypäleen viljelyalueella. Tila on kooltaan neljä hehtaaria ja tilan reunassa kulkee itä-länsisuunnan raja, jonka toisella puolella on pieni alue Nebbiolo-rypälettä, josta tehdään Barbaresco-viiniä. Tämä raja määrittelee Nebbiolo-rypäleen viljelyalueen, josta saa tehdä Barolo-viiniä.  Barolo-viinin viljelyalueen koko on vain 1800 hehtaaria, ja se on saanut viininviljelyyn sopivan maan hinnan huikean korkeaksi, yksi hehtaari maksaa 2,5 miljoonaa euroa, ilman viiniköynnöksiä!

Viiniköynnösten hoito on täällä melkein taidetta!  Kasvua seurataan joka päivä ja köynnöksiä ohjataan kasvamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Sukulan tila on luomutila, jossa käynnösten välissä kasvaa ravintoa tuottavia kasveja, kuten kauraa, apilaa ja härjäpapua, ja kun ne niitetään, ne antavat ravintoa köynnöksille.  Köynnösriveissä on feromonihoukuttimia, jotka keräävät paikalle haitallisia hyönteisiä syöviä hyviä hyönteisiä ja viinitarhojen ympärillä kasvavat hasselpähkinäpuut, joissa viihtyvät hyönteiset niinikään auttavat viinitarhoja tuhoavien hyönteisten torjunnassa.

Vilma Sukulan tilalla

Saimme Jyrki Sukulalta kattavan tietopaketin Barolosta ja tilan toiminnasta, vaikka vierailumme oli hänelle yllätys.

Palasimme takaisin Barolon kaupunkiin, teimme pienen kävelyretken kujilla ja nautimme lounaan ravintolassa.  Onneksi oli arkipäivä ja lomakauden ulkopuolella löytyi Hassanille helposti paikka. Viinimuseon jätimme seuraavaan kertaan.

Barolo

Barolosta otimme suunnaksi Aostan laakson ja matkalle osui Mondovicinon outlet-kylä, jonne poikkesimme.  Muotimerkkejä putiikeissa, lukumäärä sellainen, ettei jaksa edes laskea, saati käydä jokaisessa.  Lisäksi vieressä ovat isot liikkeet kuten Euronics ja Jysk, ja niiden takana vielä ostoskeskus.  Täällä himoshoppaaja menettää kyllä kontrollin ja ajantajun.  Me pääsimme kuitenkin hyvin jatkamaan matkaa.

Hulppeita autoja koko jono, mutta rajoitus 60km/h

Enempi italialainen 

Torinossa etsimme eläintarvikeliikettä, hakusessa oli näppärät valjaat koirille ja ruokapussi, valikoimat siinäkin suhteessa ovat monipuolisemmat Italiassa.  Vaan kuinka ollakaan, Torinon uusi outlet osui eteemme ja sielläkin ehdittiin poikkeamaan...

Torinon outletin tunnus

Pitkän päivän päätteeksi ajoimme Aostan laaksoa pitkin etsien Park4nightin suosittelemia yöpymispaikkoja.  Kaksi ensimmäistä olivat toivottomia asfalttiparkkeja kiertoliittymien vieressä, mutta sitten Montjovet:issa tärppäsi.  Joen rannalla hiekkapintainen kääntöpaikka, toisella puolella jalkapallokenttä ja toisella puolella puisto.  Mitä mainioin paikka yöpyä rauhassa.

Seuraavan päivän ajomatka ei ollut pitkä, reilu 120 kilometriä Ranskan puolelle Cluses:iin ystävien luokse.  Ajoimme yöpaikasta vanhaa tietä kohti Mont Blancin tunnelin suuta ilman mitään jonoa ja pääsimme välittömästi jatkamaan tunneliin maksettuamme 58 euroa yhdensuuntaisesta matkasta! Lumihuippuiset Alpit olivat tervehtineet jo edellisenä päivänä meitä ja sama jatkui tullessamme Chamonix'in laaksoon.  Lumitilanne ei enää mahdollistanut laskettelua, ja alue odottikin hiljaisena tulevaa kesäsesonkia.

Kyydissä pari tukkia...

Alppien juurella vietimme kaksi seuraavaa yötä eri ystäviemme luona. Ensimmäisessä nukuimme autossa pihassa ja toisen yön koulun parkkipaikalla.

Kotimatkalle lähdimme Albertvillen kautta, kohteena Frejusin tunneli Italian puolelle. Upeat maisemat saatiin vielä kameraan mukaan ajaessamme Megeven läpi ja sieltä alas Albertvilleen. Pikainen kaupassakäynti ja navigaattoriin laitettiin parkki Saint-Julien-Mont-Denis:in kylässä. Saavuimme jalkapallokentän viereen juuri ennen iltahämärää ja Googlen kartassa näkyvät katoskehikot ovat nyt katettu aurinkopaneleilla.  Sinne alle mahtuu loistavasti auto ja sateen sattuessa on myös suojassa.  Park4night -sovellus opasti tämänkin paikan, tosin kommenteissa valitettiin yöllä haukkuvaa koiraa, mutta meidän siellä yöpyessä koira oli ilmeisesti sisällä, koska sen haukku alkoi vasta aamulla.

Tie Chamonixin suuntaan

Mont Blanc pilvessä

Aamuvarhaisella jatkoimme ylöspäin Frejusin tunnelia kohti.  Taaskaan ei ollut mitään liikennettä ja samoin kuin Mont Blanc:in tunnelissa, maksu oli 58 euroa.  Italian puolella emme menneet moottoritielle, vaan ajoimme alas laaksoa vanhaa tietä, SS335:sta.  Näin pääsee näkemään pikkukyliä ja paikallista elämää.

Kylässä nimeltään Exilles on massiivinen linnoitus, josta on vartioitu aikoinaan Alppien ylittäjiä nykyisen Ranskan ja Italian välillä.  Ikävä kyllä portilla oli ainostaan ilmoitus talviaikaisesta sulkemisesta, ei mitään muuta, mutta pääsi sen ympäristössä sentään jaloittelemaan.

Exillesin linnoitus

Meidän rytmiryhmä...

Päivän kohteena oli ensin Cuneo, jossa kävimme vielä hankkimassa viimeiset herkut isosta Auchan:in marketista ja sitten Limone, pikkukylä vuorilla matkalla Ranskaan.  Limonesta kirjoitinkin viime syksyltä ja samaan paikkaan pysähdyimme yöksi, joki kohisi vieressä rauhoittavasti.  Täälläkin oli hiljaista juuri talvi- ja kesäsesongin taittuessa, hiihtohisseille ei ollut enää asiaa.  Illalla söimme paikallisessa ravintolassa, oli pastaa ja pizzaa sekä pihviä ja tuoretta parsaa.

Siinä saa puu kasvaa

Huomaa:  matkailuautojen pysäköintikielto on peitetty lätkällä, sopii hyvin!

Limonen idylliä

Viimeinen päivä alkoi ajamalla ylös Colle di Tenda:lle, vuoristopassille, joka yhdistää Italian Piemonten ja Ranskan Alpes-Maritime departementin.  Passin ylitys ei onnistu autolla, mutta tunneli on rakennettu 1882 ja on 3,2 km pitkä.  Se on yksi vanhimmista tunneleista ja on lähes alkuperäisessä kunnossa.  Aikoinaan sitä pitkin mahtui autot ajamaan yhtäaikaa kahteen suuntaan, mutta nyt tunnelin liikennettä ohjataan liikennevaloilla vuorosuuntiin.  Italian puolella on merkkejä tietyöstä, mutta Ranskan puolella onkin sitten suuret tietyöt käynnissä, siellä rakennetaan ja vahvistetaan tunnelille tulevaa rinnettä, jossa on useita 180 asteen mutkia.

Italiasta sisään...

Ja ulos Ranskaan...

Vielä kerran ajetaan Ranskasta Italiaan ja takaisin Ranskaan, kun tullaan Tendeltä Ventimigliaan ja siitä A8 moottoritietä länteen Nizzan ohi kotiinpäin.

Anopinmaitoa... 70% !

Rally Sanremo 2017

Starttasimme perjantai-iltana kohti Sanremoa, jossa ajettiin Italian rallisarjan osakilpailu.  Syynä paikanpäälle menemiseen oli tietysti Kalle Rovanperä, joka kisasi Peugeot 208 R5 autolla. Mukavaa myöskin päästä pitkästä aikaa rallin tunnelmaan.

Lähtömme viivästyi sen verran, että saavuimme kaupunkiin vasta yhdeksän jälkeen pimeässä.  Park4night osoitti parkkia rannassa keskustan länsipuolella, mutta se oli yllätys-yllätys suljettu kisan takia.  Pääsimme kuitenkin rantaparkkiin ja ihmettelimme seuraavaa siirtoa.  Rivissä oli kaksi matkailuautoa ja neljä autotraileria merkittyinä rallin huoltoajoneuvoiksi, ja siinä ollessamme poliisi kävi ajamassa edestakaisin parkkipaikkaa.  Todennäköisesti olisimme voineet olla yön siinä, koska ei poliiseilla ollut mitään mielenkiitoa tarkistaa lupia.

Keskustasta löytyi kuitenkin toinen parkki, jota kuvattiin sovelluksessa "grand parking Sanremo" ja siirryimme sinne.  No, se on kalahallin vieressä, talojen välissä oleva noin 50 paikkaa käsittävä henkilöautoparkki...  Tilaa oli hyvin, joten pistimme auton siihen ja rupesimme yöpuulle. Nukkuminen oli heikkoa liikenteen ja muun metelin vuoksi, ja herätys oli aiemmin kuin arvasimmekaan.

Vähän viiden jälkeen ikkunaan koputettiin ja kaveri viittilöi tarvitsevansa meidän paikan, koska parkkipaikalle pystytettiin lauantaitoria...  Eikun vaatteet niskaan ja menoksi.  Läheltä löytyi onneksi sataman parkkipaikka, 2 euroa tunti, ja tuuppasimme auton sinne.

Vaimo jäi nukkumaan, kun lähdin kuuden aikaan lompsimaan rallin huoltoparkkiin, koska muistin, että aamun ensimmäinen huolto on jo seitsemältä.  Huoltoalueella tallit olivat valmistautumassa park fermestä tuleviin autoihin ja seitsemältä niitä alkoi pörisemään alueelle.

Kalle ja kartturi Risto Pietiläinen saapuivat melko pian ja huoltomiehet aloittivat auton tarkistamisen aamupäivän erikoiskokeita varten.  Kalle liikuskeli auton ympärillä ja kun hän sattui sopivasti kohdille, niin rupesimme juttusille.  yöunet olivat jääneet Kallellakin vähiin, mutta tyynesti hän odotti päivän haasteita. Ja tietysti oli otettava kuvia italialaisten fanien kanssa - myös suomalaisen fanin kanssa. 

Aamuhuoltoon

Italian mestari Ardreucci

Hayden Paddonin aamuhuolto

Kaikki valmiina

Kallen ja Riston startattua päivän pätkille siirryin Toyota Motorsportin huoltoon. Siellä Takamoto Katsutan kartturina on suomalainen Marko Salminen. Markon kasvot eivät olleet tutut ja tein pikagooglauksen. Tunnistin Markon auton takaa.  Sain vinkattua hänelle ja kun Marko lähestyi niin hän sanoi ensimmäiseksi "Nyt mä muistan missä viimeksi nähtiin, terve vaan!"  Ja minulla ei kyllä tullut yhtään mieleen, missä olimme tavanneet aikaisemmin. Marko valaisi, että se oli vuonna 2014 Le Touquetin rallissa Pohjois-Ranskassa, jossa olimme vaimon kanssa Jarospeedin mukana! 

Marko Salminen

Markon auton lähdettyä matkaan yhytin vielä kaksi suomalaista huoltojoukkueeseen kuuluvaa kaveria, ja nautimme aamukahvit teltassa.

Aamun huolto on ohi, LEPO!

Aamupäivä huoltoparkissa oli hiljainen, seuraava huolto vasta puolenpäivän aikaan. Kävelin takaisin autollemme kainalossani tuoreet focacciat. Teimme rauhallisen kävelyn pitkin satamaa ulkoiluttaen samalla koiria ja nauttien lämpimästä aamusta.

Siinä ihmettelee Ulysses kaimaansa!!

Puolenpäivän aikaan ralliautot alkoivat kerääntyä huoltoalueen ulkopuolelle odottamaan päivähuollon alkamista ja Kallen tullessa jonoon valokuvaajat ja toimittajat tulivat vauhdilla kysymään Kallen fiiliksiä ja kuvaamaan joka suunnasta. Fanien kanssa Kalle poseerasi hymy huulilla, vaikka jo toinen rengasrikko oli pudottanut sijoitusta kisassa.  Isä Harri keskusteli pojan kanssa, eikä silloinkaan hymy hyytynyt.

Harri Rovanperä sai antaa nimikirjoituksiaan keräilyautojen laatikoihin ja totesi, että nämähän  ovat kaikki mun entisiä autoja.  Sillä hetkellä niiden pikkuautojen hinta kohosi huomattavasti saatuaan kotelon kanteen Harrin nimmarin.

Vielä pientä palaveria...

Ja sitten syömään!

Viikonlopuksi ennustettu sade teki tuloaan ja päätimme siirtyä muualle, rallissa oli enää jäljellä iltapäivän EK:t emmekä lähteneet niitä katsomaan, vaan jatkoimme rantatietä itään, Imperiaan, josta löytyi rauhallinen pysäköintialue aivan rannasta. Näin sesongin ulkopuolella on nautinto koluta pikkukyliä, kosa tilaa on!

Vietimme iltapäivän sadekuurojen välissä rannalla keräten mitä kummallisimman näköisiä raidallisia kiviä, illalla tein rantaan nuotion ajopuista ja nautimme shamppanjaa katsellen Korsikalle meneviä laivoja pimeällä merellä.

Sunnuntaina ajoimme rantatietä länteen, kiersimme pikkukyliä rannan tuntumassa ja seikkailimme Monacon yläpuolelta Nizzan itäpuolelle, josta oikaisimme moottoritielle ja sieltä vauhdilla kotiin.

Hassan toimii hyvin, huollon tarvetta on ainakin ilmastoinnin täyttö ennen kesähelteitä, nyt sen viilennysteho on heikko.  Mutta ennen huoltoa on edessä viikon loma, jolloin kierrämme ainakin taas Italiaan ja todennäköisesti Mont Blancin tunnelin läpi Chamonixiin Ranskan puolelle.  Nähtäväksi jää, minne sieltä suuntaamme.  Italiassa kutsuvat Barolon alue ja siellä Jyrki ja Riikka Sukulan viinitila, sekä vaimo on tietysti vietävä johonkin outlet-kylään.

Ensimmäinen viikonloppu Hymerillä

Ensimmäinen reissu Hassanilla on tehty! Ja ei voi muuta kuin olla tyytyväinen autoon. Tilaa on ruhtinaallisesti ja sisätilat ovat juuri sitä, mitä etsimme: toimiva keittiö, suuri salonki ja hyvä sänky.  Ja minulle, lähes kaksimetriselle hujopille sisäkorkeus on todella ylellinen, pää ei kolise koko ajan kattoon! Vaatii totuttelua, että voi seistä sisällä suorana, eikä tarvitse koko ajan pitää matalaa profiilia.

Ajotuntuma on myös muuttunut, Hassan kulkee ripeästi moottoritiellä, mutta enää ei tarvitse pyyhältää 130 km/h, hitaampikin vauhti riittää.  Sen toisaalta huomaa pikkuteillä, perään kertyy äkkiä pieniä ranskalaisia autoja kärkkymään ohitusta.  Kätevin tapa päästää autot ohi, on ajaa kierros kiertoliittymässä (niitähän täällä riittää) ja taas liikenne soljuu.

Suuri ohjaamo, laaja kojelauta ja korkealla oleva katto (verrattuna Ducatoon) muistuttavat koko ajan auton ulkopuolisista ulottuvuuksista, muutaman kerran on jo tullut hetken epäröinti kapealla ajoradalla, kun Albinin kanssa pääsi lähes minne vaan, mutta nyt onkin vähän mietittävä, minne tuikkaa.

Kuskin paikka on siitä erilainen, että Albinissa istuin melko korkealla tuulilasiin nähden istuimen korkeuden vuoksi, mutta Hassanissa istun huomattavasti alempana.  Sivupeilit taas sijaitsevat ylhäällä ja niihin vilkuilu onkin suurin muutos ajon aikana.  Lisäksi näkyvyys etuoikealle on hieman huono, etenkin kiertoliittymään tullessa, ikkunoiden pilareiden jako vasemmalla ja isojen peilien roikkuminen ylhäältä aiheuttaa ylimääräistä tähystysliikettä juuri kiertoliittymään saavuttaessa. Peilin taakse jää yllättävän helposti pikkupösö tai -sitikka, joka tulee renkaat vinkuen kurvaan, tietenkin ilman vilkkua, ettei yhtään osaa arvata, mistä liittymästä se aikoo singahtaa ulos.

Näkymä etuvasemmalle...

Kokonaisuutena olemme erittäin tyytyväisiä autoon ja pientä varustelun tarvettakin on jo havaittavissa.  Albin kokonsa puolesta opetti, kuinka vähällä tavaralla tulee toimeen, ja oli hauskaa huomata, miten meillä on edelleen kaapit tyhjänä reissullamme.  Kunhan onnistuisikin pitämään ne tyhjinä...

Mitähän ihmettä tuolla menee?

Vahtimista riittää

Hassanin katolla on Aldenin automaattisatelliittiantenni ja kaapista löytyi noin 9 vuotta vanha satelliittiviritin ja samaa ikäluokkaa oleva televisio.  Eihän se viritin enää löydä mitään, eikä se ole Alden-yhteensopiva, joten mahdollinen seuraava hankinta on uusia viritin ja TV. 

Ulkosäilytystilat ova runsaat,  sijaitsevat alhaalla ja ovat matalat auton korirakenteen vuoksi, mutta hyvin sinne katoavat niin tuolit ja pöytä, pikkutavaroille pitää kehittää laatikostot ja sellainen mekanismi, että ne saa vedettyä esiin auton alta tarvittaessa.  Yksi helpommin tavoitettavissa oleva säilytystila on salongin sohvan alla, jonne pääsee myös auton ulkopuolelta käsiksi. 

Truman lämmitin toimii hyvin, kesää ajatellen on mielessä ilmastoinnin hankinta, jos jollakin on kokemuksia sellaisen asentamisesta B544:ään, niin niitä kuunnellaan mielellään.  Tai ei pelkästään B544:seen, vaan yleensäkin matkailuautoon, sillä olen jo tutkaillut sellaistakin, jota ei asenneta katolle, vaan auton sisään.

EFOY-polttokenno on huomaamaton, akuissa on koko ajan virtaa ja polttoaineen kulutus on ollut olematonta, tosin meillä ei sähköä kuluteta kovinkaan paljoa.  Mutta se antaa vapauden olla useammankin päivän omillaan, joka sopii liikkumistapaamme.

No missä me sitten kävimme?  Ajoimme Sanary sur Mer'iin, paikkaan, jossa olimme viimeksi lokakuussa 2015.  Silloin yritimme nukkua rantakadulla, mutta surffarien bileet pitivät meitä hereillä bassonjytkeellä koko yön.  Nyt edellisestä kerrasta viisastuneina(?) ajoimme heti isommalle parkkipaikalle rannan päähän ja kuuntelimme tyytyväisinä aaltojen pauhua 15 metrin päässä.  MUTTA! puolenyön aikaan 250 metrin päässä olevan ravintolan ovet avattiin ja siitä alkoi sellainen jytinä, että yhdeltä oli lähdettävä etsimään hiljaisempaa paikkaa...  Park4night-sovellus näytti seuraavan parkin olevan reilun 5 kilometrin päässä ja yön pimeydessä ajoimme pikkuruisia katuja pitkin pienelle hiekkaparkille talojen keskelle ja jatkoimme unia hiljaisuudessa.

Koirien kanssa aamulenkillä totesin, että 20 metriä auton takana putosi kallio suoraan mereen 30 metriä alaspäin!  Parkkialueen reunassa on tukeva aita, ettei auto edes vahingossa pääse liukumaan puiden välistä sinne.  Edelleen parkista pääri kävelemään alas rantaan, jossa sijaitsee pieni ja vanha sotilaslinnoitus ja jätevedenpuhdistamo, sen tuoksut onneksi tuuli puhalsi pois.

Kotiin ajelimme sunnuntaina Sainte Baumen kautta, joka on ranskalaisten pyhiinvaelluspaikka.  Katolisten mukaan siellä on pyhän Maria Magdalenan jäännökset, jotka ovat paavin pyhittämät ja niitä tullaan kaukaakin palvomaan.  Tästä sivustosta saa Google-kääntäjällä ihan luettavaa tarinaa suomen kielelle, mikäli kiinnostaa.

Matkalla Sainte Baumeen kapeaa tietä ylöspäin, kohtasimme muutaman motoristin ja yhden reikäpääfillaristin, joka olisi tullut tuulilasista sisään, ellen olisi hidastanut mutkassa huomattavasti.  Ei ne pikkupösöt aina niitä kaahareita ole...

Ensi viikonloppuna otetaan kohteeksi Sanremo, jonne mennään katsomaan, kuinka Rovanperän Kalle kepittää autoaan Rally Sanremo 2017 kisassa!

Etelän talven kuulumisia

Mennyt talvi on ollut selvästi kylmempi kuin edellinen, jolloin pakkasaamuja oli vain viisi. Viime marraskuun puolesta välistä alkaen maa ollut huurussa useana aamuna ja kylmimmillään yölämpötila kävi jopa -10 asteessa! Ja sen huomaa puutarhassa, jossa arimmat kasvit ovat kärsineet kylmästä aika pahasti.

Matkailuauton etsintä on jatkunut, lähes viikoittain olemme selailleet netin myyntipalstoja jä lähettäneet yhteydenottopyyntöja tai soittaneet saadaksemme tapaamisen aikaiseksi.  Huomaa hyvin, että ranskalaiset ovat vielä lastenkengissä nettikaupassa, sillä raivostuttavan usein viesteihin tai soittoihin ei vastata tai sitten vastauksena on käsittämätön selitys, että juuri nyt ei ole mahdollisuutta tulla katsomaan, mutta ehkä 15 päivän päästä...  Ei se vaan toimi suomalaiselle mielenlaadulle ja toimintatavalle, että jos jotain laitetaan myyntiin, niin sitten sitä ei myydäkään!

Olemme kiertäneet myös autokauppoja katsomassa käytettyjen valikoimaa, joka on runsas, mutta hyvin kirjava.  Valintakriteereitämme ovat olleet makuupaikat neljälle aikuiselle, riittävä sisäkorkeus (2 m), myös suihkussa ja mielellään alle 50 000 km ajettu. Viimeinen ei ole täällä ollenkaan mahdoton vaatimus, sillä markkinoilla on paljon autoja, jopa vuodesta 2005 alkaen, joilla on ajettu vain noin 30 000 km. Ranskalaiset kun viettävät lomaa mieluiten kotimaassaan, ja onhan täällä nähtävää!

Autokauppiaat myyvät nyt viime vuoden malleja, alennusta tulee jopa 8000 euroa täysin varustelluista autoista, kun on pakko päästä niistä eroon.  Tässä lähellä on kolme liikettä, jotka myyvät sekä uusia, että käytettyjä autoja, ja yksi liike, joka välittää vain yksityisten käytettyjä autoja.  Lisää valikomaa löytyy Lyonin kupeesta Sait Priestistä, jossa on varsinainen matkailuautoliikkeiden keskittymä, ja siellä on jo enemmän valinnanvaraa.  Mutta, emme kuitenkaan löytäneet niistä meille mitään.  Yksi integroitu Esterel oli hyväkuntoinen, vähän ajettu ja houkutteleva, mutta turvavyöpaikkoja on vain kolmelle!  Siis kolmelle autossa, jossa mahtuu ainakin viisi nukkumaan ja vielä useampi salonkiin istumaan...

Uusissa autoissa olemme ihmetelleet miten sisustusratkaisut ja -materiaalit ovat mielestämme karanneet käsistä.  Kaapistot ovat mustaa ja kiiltaman valkoista, teräväreunaista levyä, joka ei todellakaan houkuttele.  Katossa olevat sängyt auton etuosassa dinetin yläpuolelle ovat jo vakiintuneeti, mutta Benimarilla on nyt myös takavuode nostettavissa kattoon ja siihen alle saa melkein "L-salongin" päiväksi.

Vuode keskellä takana pitkittäin on suosittu uusimmissa, joka tarkoittaa sitä, että autoon tulee lisää pituutta, mutta salonki on yleensä pienempi, jostainhan se pituuden ja tilan kompromissi pitää ottaa. Tai sitten auton pituus on pitkälti yli 7 metriä.

Pitkään harkitsimme tiettyä "profile"-mallia, josta paras esimerkki on Carado T348, "ranskalainen" vuode takana sivulla ja katosta laskeutuva parivuode salongissa.  Näitä malleja löytyy käytettynä kohtuullisen vähän ajettuna, ja auto on yllättävän tilava ja asuttava jopa neljän aikuisen viikonloppureissuille.

Tällaisen Caradon viime vuoden mallia olisi saanut täysin varusteltuna noin 49 000 eurolla, mutta siinä kipuraja ylittyikin.  Uudella autolla on tietysti etunsa, mutta pari vuotta vanhan, saman mallin auto maksaa markkinoilla noin kymppitonnin vähemmän. Meidän budjetilla vähän käytetty on ensisijalla.

Vihdoin loppui etsintä, kun löysin viime perjantaina Lyonin kupeesta yksityisen myynnissä olevan integroidun Hymerin, jota lähdimme katsomaan sunnuntaina.  Paikalle saapui samaan aikaan toinenkin pariskunta, mutta meille oli varattu tutustuminen puoli tuntia ennen, ja pääsimme tutkimaan autoa ensin.

Auto oli Hymer B544 SL vuosimallia 2008, ja kilometrejä mittarissa peräti 19 400! Auto oli erittäin siistissä kunnossa, tuskin mitään käytön jälkiä. Toimimattomia kohtia olivat keittiöaltaan vesihana ja sateliittivastaanottimen vanha versio.  Lisävarusteina autossa oli ilmajousitus, EFOY 1200 polttokenno sekä erikoinen kytkinratkaisu, jolla kytkintä pääsi ohjaamaan vaihdekeppiin asennetulla napilla.  Tämä viimeinen oli asennettu edellisen omistajan invaliditeetin vuoksi.  Syynäsimme auton läpi ja lopuksi teimme tarjouksen autosta, jonka myyjä hyväksyi.

Parin päivän päästä ajoimme taas 400 km Lyoniin kaupantekoon ja toimme  Hymerin kotiin! Olihan se integroidun ajaminen hieman erilaista, kun vertaa peltikuoriaiseen.  Retkeilyauto on jämäkkä paketti pudotella moottoritiellä ja helppo pujotella kapeilla mutkateillä, Hymerimme taas on kuin kuljettaisi isoa alusta merellä, vaappuu vähän enemmän, suuri tuulipinta tuntuu maantieajossa ja pikkuteillä saa ajaa tarkasti vastaantulijoiden kohdalla.

Tästä se taas alkaa tai jatkuu, meidän karavaaniretket. Seuraavaksi laitan kuvia ja kerro lisää autosta, kunhan päivänvalossa pääsee todella tutkimaan autoa omassa pihassa.  Ai niin, se nimi.  Albin Karmannhan tuli siis Karmann Mobilesta ja nimipäivästä, jolloin auto tuli meille, Albin päivänä. Entäs Hymer sitten?  Etunimeksi päätimme antaa automyyjän nimen, Hassan, joka sopii hyvin, Hymerin etunimeksi  Blogissa täytyy tehdä pieni muutos, mutta nimimerkki Albin Karmann tulee jatkossa kirjoittamaan samalla nimellä kuin aikaisemminkin.

Au revoir, Albin!

Sinne lähti uskollinen ystävämme peltikuoriainen tänä aamuna uusien omistajien mukaan.  Albinin uusi kotikaupunki Tours on Pariisista 200 km länteen.

Itse kaupankäynti kävi erittäin helposti ja sujuvasti, aikaa meni vajaa kolme viikkoa ensimmäisestä yhteydenotosta tähän aamuun.  Tänään täytettiin myyntilomake kolmena kappaleena, yksi ostajalle, kaksi meille, joista toinen menee prefektuuriin Carte Gris:in (rekisteriote) kera.  Rekisteriotteeseen piti vetää kaksi vinoviivaa ja kirjoittaa "Vendu à päiväys ja kellonaika" myyjän allekirjoituksen kanssa sekä leikata siitä pikku lipuke alaosasta ostajalle.  Tuo päiväys ja kellonaika siksi, että sen ajankohdan jälkeen ei myyjälle tule enää mitään sanktioita ostajan toilailuista autolla.

Kaupan teki helpoksi myös asiantuntevat ostajat, jotka tiesivät mitä halusivat ja luottivat sanaani, kun kerroin mitä autosta löytyy.  Myös moottorin merkkivalon, joka johtuu partikkelifiltteristä. No, yritinhän minä saada sen korjattua: auto seisoi viikon paikallisen Fiat-liikkeen pihassa, ennenkuin minulle kerrottiin, että osaa ei ole Fiat Francella, ja ensimmäinen saatavuus on marraskuun viides!

Vein auton kuitenkin katsastukseen ja odotin sitten vähintään korjauskehotusta näyttövelvollisuudella, mutta - ainoa merkintä katsastustodistuksessa oli "moottori merkkivalo palaa kojelaudassa"...  Ei sillä ole merkitystä päästöihinkään tämän mukaan...

Vietimme eilisillan uusien autonostajien kanssa, syöden pikku herkkuja ja maistellen punaviinejä, talomme omaa Merlotia ja italialaista Baroloa. Vaikka he kuinka selittivät olevansa tyypillisiä ranskalaisia, uskollisia oman alueensa punaviineille, niin kyllä Barolo maistui.  

Tänä aamuna he pakkasivat autoon vielä vähän Clarettesin viinejä mukaan ja lähtivät kotimatkalle, tosin nähtävyyksiä ja Välimerta katsellen.

Emme aio lopettaa autolla matkailua tai blogin kirjoittamista, vaikka tässä taas onkin ollut taukoa. Kesäloman kierros täällä Etelä-Euroopassa ja yksi pistokeikka Italiaan ovat jääneet dokumetoimatta, mutta jos niitä sadepäiviä saataisiin tännekin, niin voisi istua kaikessa rauhassa kirjoittamaan...

Suunnitelmissa on etsiä tilalle käytetty matkailuauto, hakuriteerit ovat aika kireät, kunnollinen salonki/sohvaryhmä, makuupaikat tarvittaessa neljälle aikuiselle ja sen mukainen toimiva sisustus, sekä suihku, jossa on seisomakorkeus minimi 2 metriä...  Ei ole helppoa, ei...

Sisäkuvia