Onko tämä tulevaisuus?

Kuudenkymmenen ikä lähestyy ja nyt pitäisi päättää haluanko tavata edelleen lapsiani ja lapsenlapsiani ja käydä ystävien kanssa ulkona. Puhumattakaan matkustamisesta maailmalle uusia paikkoja katsomaan. VAI, aloitanko etsimään sitä parasta vanhusreservaattia, jossa saan elää terveenä ikäisteni kanssa näkemättä livenä enää sukuani ja jälkikasvuani? Tietysti saan uusia ystäviä sieltä ja saattaa olla, että lapsuuden ystäväni on päätynyt samaan paikkaan.

Onko tämä uusi normaali vanhenevan väestön kohdalla, jos COVID-19 jatkaa kiertämistä maapallolla? Kaksi selvää vaihtoehtoa, joko pysyt terveenä ja eristäydyt ikäistesi seuraan tai otat riskin ja jatkat elämäsi, kuten ennen oli tapana.

Tällaisia ajatuksia tulee väkisinkin mieleen, kun miettii vähän pidemmälle nykyistä tautitilannetta, huolimatta siitä, että rokoteuutisia tulvii mediasta.

Ranskassa eletään marraskuun lopun lockdownissa, Italia kärsii viruksen kourissa ja Ruotsi kiristää ennennäkemättömän tiukaksi rajoituksia.  Täällä kuitenkin on jo alettu puhua rajoitusten löysäämisestä tulevan Joulun varjolla, mutta tosiasia on , että maan talous ei enää kestä sulkua pitkään. Myös ihmisten mieli alkaa halajamaan ulos, ystävien seuraan ja ravintoloihin.

Seuraavat kaksi viikkoa näyttää, mihin suuntaan elämä kääntyy, nyt uutiset televisiossa ovat pelkästään viruksen ympärillä pyörimistä, kuten esim. kertakäyttö askin pesuohjeita luonnon säästämiseksi.

Hurjia aikoja elämme!