Mutta mutta, huomenna on se ISO päivä. Ranskassa helpotetaan liikkumisrajoituksia, eikä lupalappuja tarvitse enää rustata. Samoin kauppoja aukeaa lisää ja metsiin sekä puistoihin saa taas mennä vapaasti. Myös hautausmaat ovat olleet suljettuina, ja nyt niilläkin pääsee käymään. Torstaina pitäisi olla meidänkin kylällä tori pitkästä aikaa! Takana on 55 päivää rajoituksia, ehdottomasti uusi ennätys... Uimarannat pysyvät toistaiseksi kiinni, tosin pormestarit voivat oman harkintansa mukaa päästää ihmiset niille, mutta kuka uskaltaa ottaa vastuun, jää nähtäväksi. Virallisesti uimarantojen kohtalonpäivä olisi 2. kesäkuuta.
Ihmisten liikkumista rajoitusten poistamisen jälkeen on yritetty suitsia järkevään liikkumiseen kertaamalla virustilannetta ja hygieniaohjeita jatkuvasti. Hallitus on kuitenkin valmiina uudelleen kiristämään rajoituksia, mikäli virus alkaa taas levitä. Muuallakin Euroopassa tiukkoja rajoituksia on helpotettu jo loppuviikosta ja uusia helpotuksia tulee huomenna, niin Saksassa, Espanjassa kuin Italiassakin. Todennäköisesti tämänhetkinen sää rauhoittaa ihmisten lähtemistä liikkeelle tai sitten tilanne onkin päinvastoin, oli keli mikä hyvänsä, ulos pitää päästä.
Italia vapautti ihmiset liikkumaan enemmän jo perjantaina ja mediassa levisi kuvia ihmisistä rannoilla, osa ilman maskeja ja jotkut melko tiiviinä ryhminä yhdessä. Maskipakko Ranskassa on eri puolilla maata hyvin kirjavaa, virallisesti maskeja pitää käyttää julkisessa liikenteessä ja hoitoalalla lastentarhoissa ja ala-asteella. Muuten pormestarit ovat tehneet omat päätöksensä ja riippuu kaupungista, onko maskien käyttö koko ajan pakollista kodin ulkopuolella vai vain joissain erikseen määritellyissä tilanteissa.
Luonto varmasti ihmettelee, kun ihmiset lähtevät taas liikkeelle. Äärimmäisinä havaintoina ovat olleet villisika Cannesin rantakadulla ja hait Hyeresin venesatamassa. Meidän pihalla lähtivät kottaraisenpoikaset eilen pesästä, piti muutama poimia pois nurmikolta koirilta turvaan. Hiljaisuus meidän kulmilla on ollut korvinkuultavaa, viime viikolla istuin iltahämärässä terassilla ja talon ympäristössä kuului satakielen laulu, kyläpöllösen kutsuhuuto, lehtopöllöpoikueen äänet ja vielä huuhkajan huhuilu! Kehrääjän surina kuului mäeltä viinitarhojen takaaa. Myyräsirkat ovat lisääntyneet täällä pienen laakson alueella ja niiden kovaääninen jatkuva sirinä kuuluu vähän sieltä sun täältä. Myös nutria on palannut sillankorvaan joulukuun tulvan jälkeen. Niillä muutamilla autolenkeillä, jota olen tehnyt, huomio on kiinnittynyt kasvien runsauteen, kun normaalia maisemanhoitoa ei ole tehty kaupunkien alueilla.
Murhamartta ja Ylis vahtivat pihaa
Nutria iltapesulla
Uima-altaaseen hukkunut myyräsirkka
Mehiläinen saapumassa töihin, niillä ei etätyöt onnistu
Irikset ovat päässeet kukkaan
Parin viikon päästä ehkä tiedämme, minkälainen kesä on tulossa, tuleeko turisteja, pääseekö matkustamaan vapaammin ja mikä on virustilanne silloin.
Vielä myöhäiset Äitienpäiväonnittelut Suomeen, Ranskassahan äitienpäivä on vasta sunnuntaina 7. kesäkuuta. Toivottavasti sitä vietetään rennommissa olosuhteissa kuin tänään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti