Kierros Burgundista Ain:iin

Viikonlopun matkakohteeksi päätimme Beaunen jo edelliseltä reissulta palatessamme. Vierailtuamme viimeksi Dijonissa pari vuotta sitten, kollegani kysyivät kaikki, että kävimmekö Beaunessa. Ihmettelin, miksi ihmeessä siellä olisi pitänyt käydä, ja sain aina vastaukseksi: “Siellä on niin hyvät viinit!” Aivan, siis ranskalaisten ystävieni kommentteja… No, mennään sitten Beauneen ja maistellaan niitä viinejä, vaikka emme olekaan mitään viinin asiantuntijoita.

Lämmintä oli, kun lähdimme, ukkosta luvassa

Taas Juran yli, ja Mijouxin kautta Saint Claudeen. Ratin veivaamista melkoisesti ylös-alas jyrkkää mutkatietä. St Claude on tunnettu piipuistaan, siis sellaisista, johin laitetaan tupakkaa ja imeskellään savua. Liikenneympyröissä on piippuja kukka-asetelmina ja mainoksia talojen seinissä. Piipujen lisäksi kaupungissa on jalokivien hiontaan ja jälkikäsittelyyn erikoistuneita ammattilaisia. Löysimme  sieltä kolmen asuntoauton parkin ilmaisine palveluineen, tosin vilkkaan tien varresta, mutta saimme ainakin vaivattomasti tankattua juomavettä.

Saint Claude

Ensimmäinen pysähdys ja vesitäydennys

St Clauden jälkeen nousimme laaksosta ylös ja näimme ukkosrintaman koko länsitaivaan leveydeltä vyöryvän itään. Olimme siis ajamassa noin idästä noin länteen, joten ensin alkoivat salamat vilkkua ja sen jälkeen tulikin vettä riittävän paljon ja riittävän kauan! Maisemia emme nähneet harmauden keskeltä lainkaan, ennen kuin tulimme Saint-Germain-du-Bois:in kaupunkiin ja sade lakkasi. Torin läpi ajaessamme huomasimme paikalliset baarit täynnä väkeä, aivan, siellä pelasi Ranska Saksaa vastaan MM-potkupalloa. Auto torin laitaan parkkiin ja tilannetta tarkistamaan; hmm… 80 minuuttia pelattu ja Saksa johti yhdellä maalilla. Baarissa oli kovin alakuloiset ja hiljaiset tunnelmat. No, ei sen kauempaa paikalla viihdytty, autossa tehtiin pikainen reittisuunnitelma ja päätimme ajaa yöksi Beaunen sijasta Chalon-sur-Saoneen.

Sade piti taukoa juuri sen verran, että saimme futistilanteen päivitettyä ja koirat ulkoilutettua, matkan jatkuessa lounaasta vyöryi seuraava ukkonen ja taas ajoimme sateen harmaudessa.

Chalon-sur-Saone oli märkä, mutta sade oli tauonnut juuri kaupunkiin tullessamme. TOMTOM opasti meidät keskustan parkkiin, viinikaupan viereen puistoon. Paikalla oli viisi autoa ennestään ja tilaa valita rauhallinen paikka. Iltalenkki koirien kanssa keskustassa hämmästytti; kaupunki näytti roskaiselta ja koirien jätöksiä oli kaduilla niin, että joutui tarkkaan katsomaan, minne astui. Likaisuus osoittautuikin puista pudonneiksi oksiksi ja lehdiksi ukkosmyrskyn takia, mutta koirien jätöksiin sama selitys ei kelpaa. Puiston laidalla parkissa kuulimme riikinkukkojen naukumista ja sen jälkeen aloittivat sammakot käkätyksensä. Vihertikka huusi lähellä, ja viereisessä puussa oli sepelkyyhkyn pesä, jossa rapisteltiin ja huhuiltiin aktiivisesti. Ihan mukavia ääniä kaupungin keskustassa. Yöllä alkoi jälleen ukonilma ja roima sade, joka häiritsi vähän nukkumista.

Aamulla oli ensin poutaa, mutta sitten jatkui sade ja päätimme jatkaa matkaa etelään, jossa säätiedotuksen mukaan olisi poutaa. Aikomus oli ajaa Lyoniin saakka, mutta ensimmäinen pysähdys oli Saint-Loup-de-Varennesissa, jossa vierailimme valokuvauksen keksijän, Nicéphore Niépcen kotitalossa. Ensin meille näytettiin lyhyt video talosta ja sen historiasta, jonka jälkeen saimme henkilökohtaisen esittelyn talosta Pierre-Yves Mahé:n johdolla.  Niépcen kirjeenvaihdosta aikalaistensa tiedemiesten kanssa on kirjoitettu yli 1000 sivuinen kirja, jossa on lisäkommenttien avulla selvitetty, kuinka hänen askeleensa valokuvauksen ensi hetkillä tapahtuivat. Kirja löytyy myös englanniksi.

Niépcen ensimmäinen kuva (negatiivi) oli otos työhuoneensa ikkunasta "camera obscura:lla" vuonna 1816.  Kuva ei kuitenkaan säilynyt valon vaikuttaessa siihen. Niépce jatkoi kemiallisten yhdisteiden kokeilua löytääkseen ratkaisun kuvien säilymiseen ja teki yhteistyötä mm. Louis Daquerron kanssa, joka myöhemmin antoi nimensä daqerrootypialle.  Vuonna 1926 hänen onnistui luomaan ensimmäisen valokuvan kehittämiensä kemikalien ja kuvaustekniikan avulla.

Niépce ei pelkästään kehittänyt valokuvausta, vaan rakensi myös veljensä kanssa polttomoottorin, joka patentoitiin Ranskassa 1807. Patentin signeerasi itse Napoleon Bonabarte.  Heidän kehitystyönsä jatkui moottorin osalta 1820 luvulle, periaate patentoitiin jopa Englannissa vuonna 1817, mutta laite ei saanut tarpeeksi sijoittajia eikä mielenkiintoa taakseen, ja Niépcen veli tuhlasi varansa ja voimansa yrittämällä markkinoida moottoria Englannissa.  Myöskään Niécephoren aika ei riittänyt enää moottoriin, vaan valokuvauksen kehittäminen oli pääasia hänelle.  

Ja vielä keksintö, jonka Niépce teki, englanniksi "dandy horse", kaksipyöräinen potkupyörä säädettävällä satulalla ilman polkimia.  Tällä vekottimella hän ajeli kotikaupunkinsa kaduilla ja sai aikaan melkoista huomiota.  Eräässä kirjeessä veljelleen hän ehdotti yhdessä keksimänsä moottorin asentamista potkupyörään, joka olisi ollut aikanaan huima kehitysaskel ihmisten liikkumiseen.

Pää täynnä historiaa ja uusia asioita lähdimme jatkamaan matkaa. Emme päässeet Lyoniin asti, emme edes Maconiin, vaan pysähdyimme Tournusiin, ihan muuten vain. Tyypillinen ranskalainen kaupunki, roomalaisten perustama ja myöhemmin sinne on rakennettu katedraali vanhaan kaupunkiin, ja Tournusissa on myös luostari.

Löysimme parkin Saone-joen rannasta, oli tilaa valita paikka ja saimme mukavan kolosen puun alta. Viereinen tuttavuus, brittipariskunta, Graham ja Vicki, ensimmäistä kertaa pikku-Hymerillään Ranskassa, olivat täysin hullaantuneita paikkoihin, joissa olivat käyneet. Heidän kolmeviikkoisesta matkastaan oli jäljellä vielä viikko ja parhaana kokemuksenaan he pitivät matkailuautoilun helppoutta, joka paikassa on parkkeja! Englannissa ei näin ole, vaan siellä joutuu majoittumaan aina leirintäalueille.Vietimme mukavan illan vertaillessa ranskalaisten ja brittien liikennettä ja lakipykälöitä sekä maistellen kesän uutuutta, punaisilla marjoilla maustettua pastista.  Ei ole muuten meidän makuun, täytyy sanoa.  Outo, imelä, muka-marjainen anikselle vivahtava liemi... plääh...

Viinikauppa

Saonen risteilyaluksista yksi, M/S Bellefleur

Tournusissa vietettiin juhlapäivää Napoleonin Kunnialegioonan kunniaksi. Kaupunki sai kyseisen arvonimen vuonna 1815 Napoleon ensimmäiseltä puolustettuaan Maconin kaupunkia itävaltalaisia vastaan. Asukkaat marssivat kulkueena kaupungin kujilla soittokunnan säestäessä ja pysähtyivät kaupungintalon eteen pitämään kansantanssiesityksiä. Marssilla oli mukana kymmenisen hevosta ja ratsastajat olivat pukeutuneet vanhan ajan husaariasuihin. Kaupungin polkupyörämuseosta oli kaivettu myös vanhoja velosipedejä mukaan lisäeksotiikkaa antamaan. Kulkuetta tahditti soittokunta marssisävelin. Helle paahtoi rankasti, autossa lämpötilat pysyivat kuitenkin siedettävinä, lattialla +25 ja ylempänä +28 astetta. (Huom, Vibsolas toimii !) Illalla saimme vielä ihailla ilotulitusta. Pakko mainita, että yöllä ensin nuoriso luukutti stereoitaan päivän hiteillä, ja kun se porukka lähti pois, aloittivat kissat julmetun mouruamisen jossain lähellä. Aina kun meinasi hypätä ylös ja päästää koirat irti, ne hiljenivät, aloittaakseen kohta uudelleen.

Aamulla heräiltiin auringonpaisteeseen ja Graham oli tekemässä aamun Tai-ji harjoituksiaan parkkipaikalla. Koiralenkillä löytyi joenrannasta kirpputori, jonne palattiin heti aamiaisen jälkeen. Tosin sää oli vahtunut pikku sateeseen ja kirppari oli niin pieni, että palasimme kaupungin keskustan kautta takaisin. Tietysti pakolliset kahvit otettiin katukahvilassa, sateen ropistessa.

Tästä rautakaupasta saa kaiken

Niin aseet,

kuin myös sähkölamauttimet!

Kenenköhän arkku on kannettu kirkon takapihalle?

Kunnialegioonan puisto

Kahvit sateensuojassa

Säätiedotus näytti jälleen, että etelässä olisi poutaa, joten otimme taas suunnaksi Lyonin. Emme päässeet kaupungista kuitenkaan ulos, kun näimme isomman kirpparin urheilukentällä ja sinnehän oli tietysti pakko mennä. Sade vaihtui samantien polttavaan helteeseen, liekö se ollut syynä, ettemme tehneet mitään löytöjä. Melkein todistimme myyjien välistä nyrkkitappelua, mutta tomerat vaimot pitivät miehet erillään ja toinen osapuoli poistui paikalta vikkelästi. Mistä lie se huuto ja paininpoikanen saaneet alkunsa, se ei meille selvinnyt.

Avaimenperä poikineen

No taas matkaan, TOMTOM johdatti meitä moottoriteiden ulkopuolella ja ylitimme Saone-joen  kohti Pont du Vaux:ia. Etelätuuli taivutti puita, mutta ylättävän vähän se tuntui autossamme, vaikka puuskat sivulta olivat kovia. Pilvet olivat kadonneet taas taivaalta ja lämpötila näytti +30 astetta. Pont du Vaux on Saonesta parikymmentä kilometriä itään ja sinne on kulkuyhteys vesitse kanavaa pitkin. Hämmästyimme todella, kun saavuimme kaupunkiin, siellä oli rannoilla suuriakin aluksia, jotka varmasti ovat joutuneet raapimaan rantoja päästäkseen sinne Saonelta.

Tuumailun jälkeen määränpäämme muuttuikin jo vähän enemmän kodin suuntaan. Aiemmin keväällä olimme käyneet Chanazin pikkukaupungissa Rhone-joen varrella ja muistelimme siellä olevan campingin, jonne voisi päästä suihkuun. Etelätuulen puhaltaessa ja auringon porottaessa huristelimme Saonen laaksosta kohti Rhonea, näimme Saint-Étienne-sur-Reyssouze:ssa musiikkijuhlien kulkueen, Pont d’Ainin ympäristössä satoja nomadeja ja viimein läpi Plateau d'Hauteville:n vuoriston halkovaa hienoa laaksoa pitkin Culoziin ja Rhonen rannoille.

Erilaisia kyläjuhlia osataan täällä järjestää, pari viikkoa sitten oli lauantaina Fete de la Music, paljon konsertteja jokaisessa pikkukylässäkin Ranskassa. Tai sitten pidetään kylän grillijuhlat muuten vaan, aiheita juhliin löytyy aina, ja niihin osallistuvat kaikki. Viime perjantai oli kouluvuoden viimeinen päivä Ranskassa, moni lienee lukenut Suomessakin ikävästä puukotuksesta, jossa opettaja kuoli. Tänään oli musiikkijuhlat Saint-Étienne-sur-Reyssouze:n kylässä, emme jääneet katselemaan paraatia, koska ulos ei yksinkertaisesti viitsinyt mennä viileästä autosta.

Nomadit ovat Ranskassa oma porukkansa, jotka ajavat tyypillisesti pakettiauto-asuntovaunu-yhdistelmällä ja heillä on mukanaan pari pakettiauto-umpikärry-yhdistelmää, joissa ovat pesukoneet ja keittiöt. Näitä yhdistelmiä voi yhtäkkiä ilmaantua kylään/kaupunkiin yleisille nurmikoilla tai yksityisille pelloille lähes sata, ja väki viettää pari-kolme viikkoa paikallaan, ottaen sähköt ja vedet kunnallisista liittymistä. Lähtiessään he jättävät kuutioittain jätettä ja myllätyn maan. Historia tuntee nomadit Ranskassa vaeltavina ryhminä, paljon pienempinä kuin nykyään, sillä jokaisessa kaupungissa/kylässä on osoitettu nomadeille parkki, yleensä max 5 perheelle. Nykyaika kuitenkin on saanut tämän ilmiön räjähtämään käsiin ja viranomaiset sekä maanomistajat ovat pulassa tällaisen joukon rynniessä maisemaan. Mitä nomadit tekevät elääkseen, en osaa sanoa, mutta ainakin aiempina vuosina merkkinä heidän ilmestymisestä on ollut kiertelevät kauppiaat ja remonttimiehet, jotka haluavat tulla asuntoihin sisään katsomaan, ilmiselvästi sitä, onko siellä mitään varastamisen arvoista… Autot ovat rekisteröity Ranskaan, ihmiset ovat ehkä vähän ruskeaihoisempia kuin normikansalaiset, mutta sekin voi johtua runsaasta ulkoilmasta…

Tienviittojen seassa näkyy täällä keltaisella pohjalla mustalla tekstillä nuoliopasteita, joissa lukee ensin “Bis” ja sitten tien kuvaus. “Bis” tarkoittaa vaihtoehtoista, vähemmän liikennöityä reittiä tienviitan osoittamaan kohteeseen. Tänään tulimme tietä, jonka opasteissa luki “Bis Stations de Haute Savoie”, eli vähän pidempi, mutta ilman raskasta liikennettä olevaa tiestöä Ylä-Savon (Haute Savoie) hiihtokeskuksiin. Haute Savoie, lausutaan “oot savuaa” on suomennettu ystäviemme toimesta Ylä-Savoksi, joka on ihan kuvaava nimi. Bis-reitti lähti Pont d’Ainista ja kulki upeaa laaksoa pitkin Ambérieu-en-Bugeyn kautta Culoziin. Vuorten seinämät olivat pystysuoria molemmin puolin ja laakson pohjalla välillä pieniä kyliä, tosin tie oli linjattu uudelleen ohittamaan kylät ja mutkaiset pikkutiet, nopeusrajoitus oli 90 km/h, joten maisemien ihailu ei kuskilta kovin hyvin onnistu.

Culozista ylitimme Rhonen ja viiden kilometrin jälkeen olimme Chanazin leirintäalueen portilla, josta löytyi autokunnallemme paikka yöksi sähkön kera, hinta 15,90 euroa. Suihku ja saniteettitilat olivat ok, ja ruokailtuamme, oli suihkun vuoro kuuman illan päätteeksi. Saman tien ukkonen jyräsi laaksoon alkaen voimallisen salamoinnin ja paukuttelun, ja se sai ilman viilenemään, mutta vain vähän.

Sade jatkui ukkosen kera pitkin yötä, mutta hyvin nukutti, ja aamulla kuuden jälkeen koiratkin ihmettelivät, kun piti jo lenkille lähteä.  Palautin koirat autoon pieneltä kierrokselta ja tein vielä toisen lenkin Rhonen rannoille.  Aamuauringon lämmittäessä teimme visiitin kylään, kahvit croissantin kera jokirannassa ja sitten kierros vanhojen talojen välissä laskien kissoja ja nauttien hienoista pihoista.  

Vielä ennen kotiintuloa poikkesimme Seysselin markkinoilla, ja kävimme kurkkaamassa Genissiatin voimalan patoa.

Nyt ovat aprikoosit kypsiä

Reittimme on tässä, Beaunen viinitilat jäivät katsastamatta ja viinit maistelematta, mutta ehtiihän tuota.