Tornadon tuhoa Ardèchessa

Reilun viikon jatkuneet helteet saivat ikävän päätöksen Ardèchessa, noin 40 kilometriä Montelimarista etelään.  Sunnuntai-iltapäivänä pienelle alueelle iski mini-tornado, jonka seurauksena yksi ihminen kuoli ja viisi loukkaantui.  Alueella on kolme camping-aluetta, jotka kaikki saivat osansa tuiverruksesta.

Ilmiö ei kestänyt kuin muutamia minuutteja, mutta helteen purkautuessa ukonilmaksi, ei näillä alueilla ole epäilystäkään, etteivätkö vaaratilanteet olisi todellisia.

Alueesta kuvattu video näyttää, kuinka metsäinen camping-alue on, ja kovan tuulen osuessa siihen puut ovat kuin tulitikkuja.

Uutislähetys on kooste amatöörivideoista, helteistä ei varmasti ole vähään aikaan toiveita tuon säärintaman jälkeen.

Juustojen luokittelu Ranskassa; 'les huit familles de fromage'

Hallitakseen edes jotenkin satojen juustojen olemassaoloa Ranskassa, ne ovat jaettu kahdeksaan eri luokkaan, ja käsite tunnetaan nimellä 'les huit familles de fromage', eli kahdeksan juustoperhettä. Juustojen erilaiset ominaisuudet; alkuperä, maitotyyppi, rasvaprosentti, mahdollistaisivat toisenkinlaiset luokittelun, mutta Ranskalla pitää olla oma järjestelmä, tietenkin.

1. Tuorejuustot, 'Fromages Frais'

Nämä juustot ovat väriltään valkoisia, ja sisältävät runsaasti vettä. Valmistukseen käytetään lehmän, vuohen tai lampaanmaitoa ja juustot ovat tarkoitettu heti syötäväksi. Näitä juustoja ei ole tarjolla juustotarjottimella, vaan niitä käytetään jugurtin tapaan aamiaisella tai sitten ruoanlaittoon.  

Valikoimaan kuuluvat marketeissä myynnissä olevat Fromage Blanc ja Fromage Frais, joista ensinmainittu on rahkan tyyppinen, pehmeänmakuinen ja samettinen, erinomainen nautittuna muslin ja/tai tuoreiden hedelmien kera. Sen käymisprosessi on päättynyt ennen myyntiin saattamista. Käytännössä Fromage Blanc on rasvatonta, mutta siihen lisätään kermaa maun vuoksi, jo tällöin rasvaprosentti nousee kahdeksaan prosenttiin asti. Fromage Frais on kermainen, pehmeä juusto täysmaidosta, jossa on edelleen käymisprosessi toiminnassa.

Näitä kahta myydään molempia marketeissa jugurttihyllyssä, mutta pienemmissä juustoloissa on saatavilla ainoastaa Fromage Frais:ia.

2. Pehmeät juustot luonnonkuorella, 'Fromages à pâte molle et à croûte fleurie'

Lehmänmaidosta valmistettuja pehmeitä juustoja, joiden pinta on melkein jauhomaisen kuoren peitossa. Kypsytysaika on noin kuukausi, ja näihin juustoihin kuuluvat tutut Brie ja Camembert, jotka ovat usein menussa pääruoan ja jälkiruoan välissä.

3. Pehmeät juustot pestyllä kuorella,  'Fromages à pâte molle et à croûte lavée'

Käytännössä samoja juustoja kuin edelliset luonnonkuorelliset juustot, mutta näiden pintaa pestään kypsytyksen aikana ja estetään pintahomeen muodostuminen. Pesu saa aikaan tiiviin ja värikkäämmän kuoren. Näitä juustoja löytää myös usein menun juustotarjottimelta, esimerkiksi Munster ja Reblochon.

4. Puristetut juustot, 'Fromages à pâte pressée'

Valmistusvaiheessa maitoa ei kuumenneta liikaa, vaan siitä puristetaan kuumentamatta ylimääräinen kosteus pois. Juustokiekot kypsytetään useita kuukausia ja sinä aikana niitä käännellään, pestään ja harjataan, jotta kuoresta tulee tiivis ja kova.  Ranskalaisia juustoja ovat Cantal ja Ossay-Iraty, hollantilaisista Gouda on juuri näin valmistettu.








5. Puristetut ja keitetyt juustot, 'Fromages à pâte pressée et cuite'

Ennen puristamista, näiden juustojen maitoa kuumennetaan tunnin ajan, jonka jälkee hera puristetaan kiekoiksi.  Kypsytys kestää jopa 30 kuukautta, näitä juustoja valmistetaan tyypillisesti Ranskan vuoristoseuduilla. Comte on mainio esimerkki tämäntyypin juustosta.

6. Vuohenmaitojuustot, 'Fromages de chèvre'

Vuohenjuustot ovat saaneet oman luokkansa, vaikka ne voitaisiin sijoitella muihin ominaisuuksiensa ansiosta. Virallisesti Ranskassa lienee satoja erilaisia vuohenjuustoja. Joskus vuohenmaitoon sekoitetaan lehmänmaitoa halutun lopputuloksen saamiseksi, ja tälläin juuston tyyppi on 'mi-chèvre'.  Ainoastaan vuohenmaidosta valmistettu juusto on 'pur chèvre'. Vuohenjuustot ovat oman alansa taidetta, niitä on eri muotoisina, kokoisina ja ne pakataan usein omiin pikku rasiohinsa. Kokonsa puolesta vuohenmaitojuustot ovat pieniä.

7. Sinihomejuustot, 'Fromages à pâte persillées'

Sinihomejuustot valmistetaan enimmäkseen lehmänmaidosta, mutta yksi tunnetuimmista, Roquefort, tehdään vain lampaanmaidosta. Juustojen tunnusmerkkinä on sininen tai sinivihreä kasvusto, joka kulkee juuston sisällä. 

Juustojen kypsytysaika on pitkä, ja niiden tuoksu ja maku ovat voimakkaat. Sinihomejuustoja on pehmeinä versioina, kuten edellämainittu Roquefort, mutta myös kiekkoina, kuten 'Bleu de Gex'.  

Nämä herkulliset juustot ovat hienoja juustotarjottimella, mutta myös ruoanlaitossa ja ihan sellaisenaan makustellessa.

8. Tuorejuustot/valmisjuustot, 'Fromages à pâte fondue'

Nämä juustot valmistetaan usein yhdistelemällä erilaisia juustoja.  Myyntikoot ovat yleensä pieniä ja ne ovat maustettu monella tavalla; valkosipulilla, pippurilla tai yrteillä.  Käyttötapana on levittää juustoa leivälle levitteenä, mutta voi niitä syödä muutenkin, vaikka juustotarjottimelta.

Suosittu tuorejuusto on Boursin.

Kaikki kuvat ovat Googlen kuvahaulla poimittuja.

Ranskalaisia juustoja, Wikipedia

Juustotarinaa: Comté

Mitä ranskablogi olisikaan ilman juustotarinoita? Viinistä puhuvat kaikki ja hienostuneista tavoista maistella sitä mitä mielikuvituksellisimmin termein. No, meille viinin nauttiminen ja sen kuvailu ei ole mikään pakkomielle, ja noudatamme A.W. Yrjänän "Ruokaräyhä"-juttusarjassa kerrottua periaatetta: "Viini on hyvää, kun se menee helposti alas. Ja pysyy sisällä."

Mutta juustot, niistä voi nauttia niin silmillä, nenällä, ja lopulta aistia maut kielen päällä. Historia, miten juusto on kehittynyt nykyiseen muotoonsa ja nykyaika, miten vanhoja perinteitä edelleen kunnioitetaan juuston valmistuksessa, siinä on mielenkiintoinen aihealue tutkittavaksi. Ranskassa tietyt juustot ovat saaneet AOC/AOP luokituksen, eli ne ovat Euroopassa nimisuojattuja tuotteita. Appellation d'Origine Protégée ja Appellation d'Origine Contrôlée molemmat takaavat tuotannon laaduntarkkailun ja korkean laadun lopputuotteessa.

Juustoista on sanottu monenlaista ja juustot ovat liitetty myös politiikkaan; Charles de Gaulle kysyi, "miten on mahdollista hallita kansakuntaa, jolla on 246 erilaista juustoa?". Tai sitten, "Mitä pahemmalle juusto haisee, sen paremmalle se maistuu". No, näistä 246:sta ranskalaisesta juustosta löytää varmasti jokainen useammankin itselleen sopivan, joten aloitamme pienen juustokartoituksen ja ensimmäisenä on juusto, jota on valmistettu lähiseuduillamme jo 1100-luvulta lähtien.

Comté AOP

(Lausutaan ranskalaisittain kontee, jossa o-kirjain on hieman nasaali)

Karjaa laidunnettiin Jura-vuoristossa, jossa oli pitkät välimatkat kylien välillä, ja maito piti saada hyödynnettyä mahdollisimman pian lypsyn jälkeen. Maito toimitettiin joka päivä pieniin juustoloihin (fruitières), jossa se jalostettiin heti juustoksi. Tämä valmistustapa on edelleen sama, ainoastaan tekniikka ja kuljetusnopeus ja -välineet ovat nykyaikaistuneet. Laiduntaminen tapahtuu edelleen vuoristossa tietyillä alueilla (Juran, Doubs'n ja Ain'n departementeissa), lehmärodun on oltava montbéliard ja tuotanto on säädelty tarkoin määrittelemällä laitumien lannoitus sekä vähimmäiskoko (vähintään yksi hehtaari per lehmä).

Comté tehdään pastöroimattomasta lehmänmaidosta kiekoksi, jonka halkaisija on 40-70 senttiä ja paksuus noin 10 senttiä. Suurimmat kiekot painavat viitisenkymmentä kiloa ja yhteen kiekkoon käytetään noin 400 litraa maitoa. Lopputuloksena on vaaleanruskean kuoren sisällä kermaisen keltainen puolikova juusto, jonka rasvaprosentti on 45%.

Comtéa kypsytetään vähintään neljä kuukautta ja siitä pidemmät kypsytysajat tuovat juustoon lisää luonnetta ja ominaisuuksia, jotka luokittelevat Comtén useaan eri luokkaan. Vähemmän aikaa kypsytetyt juustot ovat maultaan pehmeitä ja niitä käytetään etupäässä ruoanlaittoon.  Mitä kauemmin juusto saa kypsyä, jopa 30 kuukautta, sen vahvemmaksi sen pähkinäinen ja hedelmäinen aromi muuttuu, ja vanhimmista löytyy myös kristalleiksi kutsuttuja elementtejä, jotka eivät ole suolakiteitä, niinkuin usein luullaan. Alle neljä kuukautta kypsynyttä Comtéa myydään Gruyeren nimellä, ja oikeaa Comtéa ei saa myydä raasteena.

Vuosituotanto on suurin kaikista AOP juustoista, 40 000 tonnia vuodessa, eli noin miljoona kiekkoa!

Tässä on Comtéa muiden juustojen joukossa, mukana mm. Morbier, josta tulee juttua seuraavissa juustotarinoissa.

Ja tässä Comtéa mm. Abondancen kanssa esillä.

Kuvissa Comtéa myydään eri tavalla merkityillä kypsyysasteilla;

Toisessa kuvassa ovat Comté Extrat joissa kypsytysajat ovat mainittu erikseen 12 ja 18 kuukautta, sekä Comte Réserve, joka on kypsynyt 6-12 kuukautta. Toisessa kuvassa ovat Réserve ( 6-12 kuukautta), Extra (6-12 kuukautta) ja Vieux (18-24 kuukautta).

Comté on erinomaisen makuinen syötäväksi sellaisenaan.  Ruoanlaittoon emme sitä yleensä käytä, koska sen maku ei pääse oikeuksiinsa sulatettuna.  Juustoa onkin paras nauttia ihan sellaisenaan, juustolautaselta valiten eri ikäistä Comtéa ja löytää niistä itselleen mieleisin.  Nuoremmat ovat helppoja maistella, vanhimmat vaativat jo tottumista voimakkaan makunsa vuoksi.

Bonne dégustation!

Vielä loppuun sitaatti juustoista:

“You have to be a romantic to invest yourself, your money, and your time in cheese.”

― Anthony Bourdain

Vibsolas käytössä

Nyt on testattu Vibsolas Geaa jo jonkin aikaa.  Asetin keskusyksikön yläkaappiin ja otin virran 12V liittimestä.  Johdon toisessa päässä on isompi 12V liitin ja siinä viiden voltin USB pistoke, josta virta menee keskusyksikköön.

Antureista kaksi kiinnitin oviin, yhden sivuoveen ja toisen takaoveen.  Kolmannen sijoitin jääkaappiin irrallisena.  Näin sitä voi siirtää paikasta toiseen tarvittaessa, siis telineessään.  Kaikki anturit aistivat liikettä, magneettia en ottanut käyttöön tässä vaiheessa.

Yhden hälytyksen olen saanut Gealta, ja sen sai aikaan sadan metrin päässä tapahtunut Ranskan kansallispäivän ilotulitus kylässämme. Erittäin hyödyllistä on ollut tarkistaa lämpötiloja autossa, jääkaapin asteet ennnen reissuun lähtöä ja etenkin koirien jäädessä autoon voi tarkistaa, onko siellä liian kuuma.

Auto laitettiin parkkiin puiden alle varjoon, ja asteita ulkona lähes +30, mutta kattoikkunoiden ollessa auki ja tuulen kierrättäessä ilmaa, lattialla lämpötila jäi +25 asteeseen ja ovien yläreunoissakin vain +28 asteeseen.  Emme tietenkään jätä koiria kuumaan autoon, mutta nyt saamme tosielämän testissä havaita reaaliaikaisesti lämpötilat autossa!

Tänään on ollut parhaimmillaan +32 astetta varjossa, ja autossa huippulämpötila sivuovessa kohosi +45 asteeseen.  Jääkaapissa lämpöä oli samalla hetkellä +25 astetta, tosin se ei ollut päällä ja ovi oli raollaan.

Älypuhelinsovellus on helppokäyttöinen ja opastava, eikä salasanaa tarvitse muistaa.  Se tulee automaattisesti sovelluksesta tekstiviestin alkuun. Muutaman kerran on käynyt niin, että sovelluksen avaa tekstiviestin lähetysikkunan, mutta lähetysnapin painamisen jälkeen ei tapahdu mitään hetkeen, ja sitten sovellus palaa omaan näyttöönsä.  Tekstiviesti ei olekaan lähtenyt, kun sitä menee katsomaan lähetetyistä viesteistä. Lähetyksen saa toimimaan vasta, kun käynnistää puhelimen uudestaan.  Tämä saattaa olla ominaisuus iPhonessani, koska suurimman osan aikaa Gean sovellus toimii hyvin.

Laitan lisää tietoja Gean toiminnasta sitä mukaa, kun niitä kertyy.

Kierros Burgundista Ain:iin

Viikonlopun matkakohteeksi päätimme Beaunen jo edelliseltä reissulta palatessamme. Vierailtuamme viimeksi Dijonissa pari vuotta sitten, kollegani kysyivät kaikki, että kävimmekö Beaunessa. Ihmettelin, miksi ihmeessä siellä olisi pitänyt käydä, ja sain aina vastaukseksi: “Siellä on niin hyvät viinit!” Aivan, siis ranskalaisten ystävieni kommentteja… No, mennään sitten Beauneen ja maistellaan niitä viinejä, vaikka emme olekaan mitään viinin asiantuntijoita.

Lämmintä oli, kun lähdimme, ukkosta luvassa

Taas Juran yli, ja Mijouxin kautta Saint Claudeen. Ratin veivaamista melkoisesti ylös-alas jyrkkää mutkatietä. St Claude on tunnettu piipuistaan, siis sellaisista, johin laitetaan tupakkaa ja imeskellään savua. Liikenneympyröissä on piippuja kukka-asetelmina ja mainoksia talojen seinissä. Piipujen lisäksi kaupungissa on jalokivien hiontaan ja jälkikäsittelyyn erikoistuneita ammattilaisia. Löysimme  sieltä kolmen asuntoauton parkin ilmaisine palveluineen, tosin vilkkaan tien varresta, mutta saimme ainakin vaivattomasti tankattua juomavettä.

Saint Claude

Ensimmäinen pysähdys ja vesitäydennys

St Clauden jälkeen nousimme laaksosta ylös ja näimme ukkosrintaman koko länsitaivaan leveydeltä vyöryvän itään. Olimme siis ajamassa noin idästä noin länteen, joten ensin alkoivat salamat vilkkua ja sen jälkeen tulikin vettä riittävän paljon ja riittävän kauan! Maisemia emme nähneet harmauden keskeltä lainkaan, ennen kuin tulimme Saint-Germain-du-Bois:in kaupunkiin ja sade lakkasi. Torin läpi ajaessamme huomasimme paikalliset baarit täynnä väkeä, aivan, siellä pelasi Ranska Saksaa vastaan MM-potkupalloa. Auto torin laitaan parkkiin ja tilannetta tarkistamaan; hmm… 80 minuuttia pelattu ja Saksa johti yhdellä maalilla. Baarissa oli kovin alakuloiset ja hiljaiset tunnelmat. No, ei sen kauempaa paikalla viihdytty, autossa tehtiin pikainen reittisuunnitelma ja päätimme ajaa yöksi Beaunen sijasta Chalon-sur-Saoneen.

Sade piti taukoa juuri sen verran, että saimme futistilanteen päivitettyä ja koirat ulkoilutettua, matkan jatkuessa lounaasta vyöryi seuraava ukkonen ja taas ajoimme sateen harmaudessa.

Chalon-sur-Saone oli märkä, mutta sade oli tauonnut juuri kaupunkiin tullessamme. TOMTOM opasti meidät keskustan parkkiin, viinikaupan viereen puistoon. Paikalla oli viisi autoa ennestään ja tilaa valita rauhallinen paikka. Iltalenkki koirien kanssa keskustassa hämmästytti; kaupunki näytti roskaiselta ja koirien jätöksiä oli kaduilla niin, että joutui tarkkaan katsomaan, minne astui. Likaisuus osoittautuikin puista pudonneiksi oksiksi ja lehdiksi ukkosmyrskyn takia, mutta koirien jätöksiin sama selitys ei kelpaa. Puiston laidalla parkissa kuulimme riikinkukkojen naukumista ja sen jälkeen aloittivat sammakot käkätyksensä. Vihertikka huusi lähellä, ja viereisessä puussa oli sepelkyyhkyn pesä, jossa rapisteltiin ja huhuiltiin aktiivisesti. Ihan mukavia ääniä kaupungin keskustassa. Yöllä alkoi jälleen ukonilma ja roima sade, joka häiritsi vähän nukkumista.

Aamulla oli ensin poutaa, mutta sitten jatkui sade ja päätimme jatkaa matkaa etelään, jossa säätiedotuksen mukaan olisi poutaa. Aikomus oli ajaa Lyoniin saakka, mutta ensimmäinen pysähdys oli Saint-Loup-de-Varennesissa, jossa vierailimme valokuvauksen keksijän, Nicéphore Niépcen kotitalossa. Ensin meille näytettiin lyhyt video talosta ja sen historiasta, jonka jälkeen saimme henkilökohtaisen esittelyn talosta Pierre-Yves Mahé:n johdolla.  Niépcen kirjeenvaihdosta aikalaistensa tiedemiesten kanssa on kirjoitettu yli 1000 sivuinen kirja, jossa on lisäkommenttien avulla selvitetty, kuinka hänen askeleensa valokuvauksen ensi hetkillä tapahtuivat. Kirja löytyy myös englanniksi.

Niépcen ensimmäinen kuva (negatiivi) oli otos työhuoneensa ikkunasta "camera obscura:lla" vuonna 1816.  Kuva ei kuitenkaan säilynyt valon vaikuttaessa siihen. Niépce jatkoi kemiallisten yhdisteiden kokeilua löytääkseen ratkaisun kuvien säilymiseen ja teki yhteistyötä mm. Louis Daquerron kanssa, joka myöhemmin antoi nimensä daqerrootypialle.  Vuonna 1926 hänen onnistui luomaan ensimmäisen valokuvan kehittämiensä kemikalien ja kuvaustekniikan avulla.

Niépce ei pelkästään kehittänyt valokuvausta, vaan rakensi myös veljensä kanssa polttomoottorin, joka patentoitiin Ranskassa 1807. Patentin signeerasi itse Napoleon Bonabarte.  Heidän kehitystyönsä jatkui moottorin osalta 1820 luvulle, periaate patentoitiin jopa Englannissa vuonna 1817, mutta laite ei saanut tarpeeksi sijoittajia eikä mielenkiintoa taakseen, ja Niépcen veli tuhlasi varansa ja voimansa yrittämällä markkinoida moottoria Englannissa.  Myöskään Niécephoren aika ei riittänyt enää moottoriin, vaan valokuvauksen kehittäminen oli pääasia hänelle.  

Ja vielä keksintö, jonka Niépce teki, englanniksi "dandy horse", kaksipyöräinen potkupyörä säädettävällä satulalla ilman polkimia.  Tällä vekottimella hän ajeli kotikaupunkinsa kaduilla ja sai aikaan melkoista huomiota.  Eräässä kirjeessä veljelleen hän ehdotti yhdessä keksimänsä moottorin asentamista potkupyörään, joka olisi ollut aikanaan huima kehitysaskel ihmisten liikkumiseen.

Pää täynnä historiaa ja uusia asioita lähdimme jatkamaan matkaa. Emme päässeet Lyoniin asti, emme edes Maconiin, vaan pysähdyimme Tournusiin, ihan muuten vain. Tyypillinen ranskalainen kaupunki, roomalaisten perustama ja myöhemmin sinne on rakennettu katedraali vanhaan kaupunkiin, ja Tournusissa on myös luostari.

Löysimme parkin Saone-joen rannasta, oli tilaa valita paikka ja saimme mukavan kolosen puun alta. Viereinen tuttavuus, brittipariskunta, Graham ja Vicki, ensimmäistä kertaa pikku-Hymerillään Ranskassa, olivat täysin hullaantuneita paikkoihin, joissa olivat käyneet. Heidän kolmeviikkoisesta matkastaan oli jäljellä vielä viikko ja parhaana kokemuksenaan he pitivät matkailuautoilun helppoutta, joka paikassa on parkkeja! Englannissa ei näin ole, vaan siellä joutuu majoittumaan aina leirintäalueille.Vietimme mukavan illan vertaillessa ranskalaisten ja brittien liikennettä ja lakipykälöitä sekä maistellen kesän uutuutta, punaisilla marjoilla maustettua pastista.  Ei ole muuten meidän makuun, täytyy sanoa.  Outo, imelä, muka-marjainen anikselle vivahtava liemi... plääh...

Viinikauppa

Saonen risteilyaluksista yksi, M/S Bellefleur

Tournusissa vietettiin juhlapäivää Napoleonin Kunnialegioonan kunniaksi. Kaupunki sai kyseisen arvonimen vuonna 1815 Napoleon ensimmäiseltä puolustettuaan Maconin kaupunkia itävaltalaisia vastaan. Asukkaat marssivat kulkueena kaupungin kujilla soittokunnan säestäessä ja pysähtyivät kaupungintalon eteen pitämään kansantanssiesityksiä. Marssilla oli mukana kymmenisen hevosta ja ratsastajat olivat pukeutuneet vanhan ajan husaariasuihin. Kaupungin polkupyörämuseosta oli kaivettu myös vanhoja velosipedejä mukaan lisäeksotiikkaa antamaan. Kulkuetta tahditti soittokunta marssisävelin. Helle paahtoi rankasti, autossa lämpötilat pysyivat kuitenkin siedettävinä, lattialla +25 ja ylempänä +28 astetta. (Huom, Vibsolas toimii !) Illalla saimme vielä ihailla ilotulitusta. Pakko mainita, että yöllä ensin nuoriso luukutti stereoitaan päivän hiteillä, ja kun se porukka lähti pois, aloittivat kissat julmetun mouruamisen jossain lähellä. Aina kun meinasi hypätä ylös ja päästää koirat irti, ne hiljenivät, aloittaakseen kohta uudelleen.

Aamulla heräiltiin auringonpaisteeseen ja Graham oli tekemässä aamun Tai-ji harjoituksiaan parkkipaikalla. Koiralenkillä löytyi joenrannasta kirpputori, jonne palattiin heti aamiaisen jälkeen. Tosin sää oli vahtunut pikku sateeseen ja kirppari oli niin pieni, että palasimme kaupungin keskustan kautta takaisin. Tietysti pakolliset kahvit otettiin katukahvilassa, sateen ropistessa.

Tästä rautakaupasta saa kaiken

Niin aseet,

kuin myös sähkölamauttimet!

Kenenköhän arkku on kannettu kirkon takapihalle?

Kunnialegioonan puisto

Kahvit sateensuojassa

Säätiedotus näytti jälleen, että etelässä olisi poutaa, joten otimme taas suunnaksi Lyonin. Emme päässeet kaupungista kuitenkaan ulos, kun näimme isomman kirpparin urheilukentällä ja sinnehän oli tietysti pakko mennä. Sade vaihtui samantien polttavaan helteeseen, liekö se ollut syynä, ettemme tehneet mitään löytöjä. Melkein todistimme myyjien välistä nyrkkitappelua, mutta tomerat vaimot pitivät miehet erillään ja toinen osapuoli poistui paikalta vikkelästi. Mistä lie se huuto ja paininpoikanen saaneet alkunsa, se ei meille selvinnyt.

Avaimenperä poikineen

No taas matkaan, TOMTOM johdatti meitä moottoriteiden ulkopuolella ja ylitimme Saone-joen  kohti Pont du Vaux:ia. Etelätuuli taivutti puita, mutta ylättävän vähän se tuntui autossamme, vaikka puuskat sivulta olivat kovia. Pilvet olivat kadonneet taas taivaalta ja lämpötila näytti +30 astetta. Pont du Vaux on Saonesta parikymmentä kilometriä itään ja sinne on kulkuyhteys vesitse kanavaa pitkin. Hämmästyimme todella, kun saavuimme kaupunkiin, siellä oli rannoilla suuriakin aluksia, jotka varmasti ovat joutuneet raapimaan rantoja päästäkseen sinne Saonelta.

Tuumailun jälkeen määränpäämme muuttuikin jo vähän enemmän kodin suuntaan. Aiemmin keväällä olimme käyneet Chanazin pikkukaupungissa Rhone-joen varrella ja muistelimme siellä olevan campingin, jonne voisi päästä suihkuun. Etelätuulen puhaltaessa ja auringon porottaessa huristelimme Saonen laaksosta kohti Rhonea, näimme Saint-Étienne-sur-Reyssouze:ssa musiikkijuhlien kulkueen, Pont d’Ainin ympäristössä satoja nomadeja ja viimein läpi Plateau d'Hauteville:n vuoriston halkovaa hienoa laaksoa pitkin Culoziin ja Rhonen rannoille.

Erilaisia kyläjuhlia osataan täällä järjestää, pari viikkoa sitten oli lauantaina Fete de la Music, paljon konsertteja jokaisessa pikkukylässäkin Ranskassa. Tai sitten pidetään kylän grillijuhlat muuten vaan, aiheita juhliin löytyy aina, ja niihin osallistuvat kaikki. Viime perjantai oli kouluvuoden viimeinen päivä Ranskassa, moni lienee lukenut Suomessakin ikävästä puukotuksesta, jossa opettaja kuoli. Tänään oli musiikkijuhlat Saint-Étienne-sur-Reyssouze:n kylässä, emme jääneet katselemaan paraatia, koska ulos ei yksinkertaisesti viitsinyt mennä viileästä autosta.

Nomadit ovat Ranskassa oma porukkansa, jotka ajavat tyypillisesti pakettiauto-asuntovaunu-yhdistelmällä ja heillä on mukanaan pari pakettiauto-umpikärry-yhdistelmää, joissa ovat pesukoneet ja keittiöt. Näitä yhdistelmiä voi yhtäkkiä ilmaantua kylään/kaupunkiin yleisille nurmikoilla tai yksityisille pelloille lähes sata, ja väki viettää pari-kolme viikkoa paikallaan, ottaen sähköt ja vedet kunnallisista liittymistä. Lähtiessään he jättävät kuutioittain jätettä ja myllätyn maan. Historia tuntee nomadit Ranskassa vaeltavina ryhminä, paljon pienempinä kuin nykyään, sillä jokaisessa kaupungissa/kylässä on osoitettu nomadeille parkki, yleensä max 5 perheelle. Nykyaika kuitenkin on saanut tämän ilmiön räjähtämään käsiin ja viranomaiset sekä maanomistajat ovat pulassa tällaisen joukon rynniessä maisemaan. Mitä nomadit tekevät elääkseen, en osaa sanoa, mutta ainakin aiempina vuosina merkkinä heidän ilmestymisestä on ollut kiertelevät kauppiaat ja remonttimiehet, jotka haluavat tulla asuntoihin sisään katsomaan, ilmiselvästi sitä, onko siellä mitään varastamisen arvoista… Autot ovat rekisteröity Ranskaan, ihmiset ovat ehkä vähän ruskeaihoisempia kuin normikansalaiset, mutta sekin voi johtua runsaasta ulkoilmasta…

Tienviittojen seassa näkyy täällä keltaisella pohjalla mustalla tekstillä nuoliopasteita, joissa lukee ensin “Bis” ja sitten tien kuvaus. “Bis” tarkoittaa vaihtoehtoista, vähemmän liikennöityä reittiä tienviitan osoittamaan kohteeseen. Tänään tulimme tietä, jonka opasteissa luki “Bis Stations de Haute Savoie”, eli vähän pidempi, mutta ilman raskasta liikennettä olevaa tiestöä Ylä-Savon (Haute Savoie) hiihtokeskuksiin. Haute Savoie, lausutaan “oot savuaa” on suomennettu ystäviemme toimesta Ylä-Savoksi, joka on ihan kuvaava nimi. Bis-reitti lähti Pont d’Ainista ja kulki upeaa laaksoa pitkin Ambérieu-en-Bugeyn kautta Culoziin. Vuorten seinämät olivat pystysuoria molemmin puolin ja laakson pohjalla välillä pieniä kyliä, tosin tie oli linjattu uudelleen ohittamaan kylät ja mutkaiset pikkutiet, nopeusrajoitus oli 90 km/h, joten maisemien ihailu ei kuskilta kovin hyvin onnistu.

Culozista ylitimme Rhonen ja viiden kilometrin jälkeen olimme Chanazin leirintäalueen portilla, josta löytyi autokunnallemme paikka yöksi sähkön kera, hinta 15,90 euroa. Suihku ja saniteettitilat olivat ok, ja ruokailtuamme, oli suihkun vuoro kuuman illan päätteeksi. Saman tien ukkonen jyräsi laaksoon alkaen voimallisen salamoinnin ja paukuttelun, ja se sai ilman viilenemään, mutta vain vähän.

Sade jatkui ukkosen kera pitkin yötä, mutta hyvin nukutti, ja aamulla kuuden jälkeen koiratkin ihmettelivät, kun piti jo lenkille lähteä.  Palautin koirat autoon pieneltä kierrokselta ja tein vielä toisen lenkin Rhonen rannoille.  Aamuauringon lämmittäessä teimme visiitin kylään, kahvit croissantin kera jokirannassa ja sitten kierros vanhojen talojen välissä laskien kissoja ja nauttien hienoista pihoista.  

Vielä ennen kotiintuloa poikkesimme Seysselin markkinoilla, ja kävimme kurkkaamassa Genissiatin voimalan patoa.

Nyt ovat aprikoosit kypsiä

Reittimme on tässä, Beaunen viinitilat jäivät katsastamatta ja viinit maistelematta, mutta ehtiihän tuota.