Meille oli jäänyt viimevuotisia lomapäiviä pitämättä, joten tarjoutui tilaisuus viettää kuusi päivää tien päällä. Alunperin oli tarkoitus lähteä ystävien kanssa matkaan, mutta heille tuli este, joten lähdimme kahdestaan, jos kolmea koiraa ei lasketa..
Matka alkoi taas Italian suuntaan, suunnitelmana ajaa ensin Baroloon, sitten Mont Blancin tunnelin läpi Ranskaan ystäviä tapaamaan ja jotakin reittiä takaisin kotiin.
Ensimmäisenä päivänä pääsimme
Laiguegliaan (onhan hankala lausua...), jossa tähtäsimme rannassa olevaan matkailuautoparkkiin. Parkki on viidelle autolle, ja tietysti kaikki paikat varattu. Itse asiassa, ne näyttivät olevan paikallisten autojen säilytyspaikkoja, eikä matkailijoiden kulkineita. Vieressä on iso parkkialue, joka oli lähes tyhjä, ja kieltokilvistä huolimatta pysäköimme puiden väliin. Maksullinen pysäköinti alkaa vasta huhtikuun puolesta välistä ja jatkuu syyskuun loppuun.
 |
| Juu, ei matkakulkimia... |
 |
| Mutta tilaa on sesongin ulkopuolella, eikä kukaan tule valittamaan |
 |
| Olimme siis Italian Rivieralla |
 |
| Aamulla oli yhtäkkiä vapautunut yksi paikka, myöhäistä ja hiukka ahdasta.. |
Maisemat Italian Rivieralla olivat ihan ok, merta, hiekkaa ja rantakatu. Mittakaava oli vain hieman pienempi kuin rantakaupungeissa yleensä, kävelytien leveys ei ollut juuri tavallista jalkakäytävää leveämpi ja hiekkarantakin oli kapoinen. Voi vain kuvitella, kuinka paljon väkeä on sesonkina, ja kuinka ahdasta joka paikassa täällä silloin on.
 |
| Juu - Ei, siis tuolla kujan päässä on kämppäri? Ja asuntovaunupaikoitus??? Ihan äkkiä ei tuonne tuuppaisi autollakaan. |
Barolon kutsu kuului ja lähdimme ajamaan erittäin kuoppaisia ja huonopintaisia teitä, jopa moottoritiet tällä alueella ovat kuin aaltopeltiä. Matkalla kävimme Mondovicinon outletissa, sekä vieressä olevassa suuressa ostoskeskuksessa, josta täydensimme jääkaappia ja kuivavarastojamme italialaisilla herkuilla.
Baroloon asti emme ajaneet, vaan yövyimme Vergnen kylässä Barolon kunnassa leirintäalueella nimeltä
Sole Langhe. Paikka on maatilalla sijaitseva pieni "agri"-leirintäalue, ja omistajat puhuvat hyvää englantia. Autopaikat ovat enemmän tai vähemmän kallellaan ja pari päivää aikaisemmin olleet sateet olivat pehmentäneet nurmen. Ensimmäisestä paikasta pääsimme juuri ja juuri pois, ennenkuin renkaat olisivat vajonneet niin syvään, että olisi tarvittu tilan traktoria. Toisessa paikassa olikin puolet hiekkaa, jossa pysyimme pinnalla. Ympärillä kasvoi pähkinäpuita ja tietysti viiniköynnöksiä. Oikein mukava paikka, mutta reilun sadan metrin päässä pellon toisella puolella haukkui naapurin piski koko ajan, yölläkin, joten se on iso miinus paikalle.
Aamulla kävin kylän raitilla katsomassa, josko löytyisi tuoretta leipää. Siellä on pieni kauppa, jossa oli myynnissä tuoreita leipomuksia, tosin italialaiseen tapaan enimmäkseen makeita tuotteita. Aamukahvin jälkeen lähdimme kohti Sukulan viinitilaa, joka ei sijaitse aivan Barolon kaupungin lähellä, mutta Barolon viinialueella kuitenkin. Azienda Agricola Sukula on Serralunga d'Albassa, Nebbiolo-rypäleen viljelyalueella. Tila on kooltaan neljä hehtaaria ja tilan reunassa kulkee itä-länsisuunnan raja, jonka toisella puolella on pieni alue Nebbiolo-rypälettä, josta tehdään
Barbaresco-viiniä. Tämä raja määrittelee Nebbiolo-rypäleen viljelyalueen, josta saa tehdä Barolo-viiniä.
Barolo-viinin viljelyalueen koko on vain 1800 hehtaaria, ja se on saanut viininviljelyyn sopivan maan hinnan huikean korkeaksi, yksi hehtaari maksaa 2,5 miljoonaa euroa, ilman viiniköynnöksiä!
Viiniköynnösten hoito on täällä melkein taidetta! Kasvua seurataan joka päivä ja köynnöksiä ohjataan kasvamaan parhaalla mahdollisella tavalla. Sukulan tila on luomutila, jossa käynnösten välissä kasvaa ravintoa tuottavia kasveja, kuten kauraa, apilaa ja härjäpapua, ja kun ne niitetään, ne antavat ravintoa köynnöksille. Köynnösriveissä on feromonihoukuttimia, jotka keräävät paikalle haitallisia hyönteisiä syöviä hyviä hyönteisiä ja viinitarhojen ympärillä kasvavat hasselpähkinäpuut, joissa viihtyvät hyönteiset niinikään auttavat viinitarhoja tuhoavien hyönteisten torjunnassa.
 |
| Vilma Sukulan tilalla |
Saimme Jyrki Sukulalta kattavan tietopaketin Barolosta ja tilan toiminnasta, vaikka vierailumme oli hänelle yllätys.
Palasimme takaisin Barolon kaupunkiin, teimme pienen kävelyretken kujilla ja nautimme lounaan ravintolassa. Onneksi oli arkipäivä ja lomakauden ulkopuolella löytyi Hassanille helposti paikka. Viinimuseon jätimme seuraavaan kertaan.
 |
| Barolo |
Barolosta otimme suunnaksi Aostan laakson ja matkalle osui
Mondovicinon outlet-kylä, jonne poikkesimme. Muotimerkkejä putiikeissa, lukumäärä sellainen, ettei jaksa edes laskea, saati käydä jokaisessa. Lisäksi
vieressä ovat isot liikkeet kuten Euronics ja Jysk, ja niiden takana vielä ostoskeskus. Täällä himoshoppaaja menettää kyllä kontrollin ja ajantajun. Me pääsimme kuitenkin hyvin jatkamaan matkaa.
 |
| Hulppeita autoja koko jono, mutta rajoitus 60km/h |
 |
| Enempi italialainen |
Torinossa etsimme eläintarvikeliikettä, hakusessa oli näppärät valjaat koirille ja ruokapussi, valikoimat siinäkin suhteessa ovat monipuolisemmat Italiassa. Vaan kuinka ollakaan,
Torinon uusi outlet osui eteemme ja sielläkin ehdittiin poikkeamaan...
 |
| Torinon outletin tunnus |
Pitkän päivän päätteeksi ajoimme Aostan laaksoa pitkin etsien Park4nightin suosittelemia yöpymispaikkoja. Kaksi ensimmäistä olivat toivottomia asfalttiparkkeja kiertoliittymien vieressä, mutta sitten Montjovet:issa tärppäsi. Joen rannalla
hiekkapintainen kääntöpaikka, toisella puolella jalkapallokenttä ja toisella puolella puisto. Mitä mainioin paikka yöpyä rauhassa.
Seuraavan päivän ajomatka ei ollut pitkä, reilu 120 kilometriä Ranskan puolelle Cluses:iin ystävien luokse. Ajoimme yöpaikasta vanhaa tietä kohti Mont Blancin tunnelin suuta ilman mitään jonoa ja pääsimme välittömästi jatkamaan tunneliin maksettuamme 58 euroa yhdensuuntaisesta matkasta! Lumihuippuiset Alpit olivat tervehtineet jo edellisenä päivänä meitä ja sama jatkui tullessamme Chamonix'in laaksoon. Lumitilanne ei enää mahdollistanut laskettelua, ja alue odottikin hiljaisena tulevaa kesäsesonkia.
 |
| Kyydissä pari tukkia... |
Alppien juurella vietimme kaksi seuraavaa yötä eri ystäviemme luona. Ensimmäisessä nukuimme autossa pihassa ja toisen yön koulun parkkipaikalla.
Kotimatkalle lähdimme Albertvillen kautta, kohteena Frejusin tunneli Italian puolelle. Upeat maisemat saatiin vielä kameraan mukaan ajaessamme Megeven läpi ja sieltä alas Albertvilleen. Pikainen kaupassakäynti ja navigaattoriin laitettiin parkki
Saint-Julien-Mont-Denis:in kylässä. Saavuimme
jalkapallokentän viereen juuri ennen iltahämärää ja Googlen kartassa näkyvät katoskehikot ovat nyt katettu aurinkopaneleilla. Sinne alle mahtuu loistavasti auto ja sateen sattuessa on myös suojassa. Park4night -sovellus opasti tämänkin paikan, tosin kommenteissa valitettiin yöllä haukkuvaa koiraa, mutta meidän siellä yöpyessä koira oli ilmeisesti sisällä, koska sen haukku alkoi vasta aamulla.
 |
| Tie Chamonixin suuntaan |
 |
| Mont Blanc pilvessä |
Aamuvarhaisella jatkoimme ylöspäin
Frejusin tunnelia kohti. Taaskaan ei ollut mitään liikennettä ja samoin kuin Mont Blanc:in tunnelissa, maksu oli 58 euroa. Italian puolella emme menneet moottoritielle, vaan ajoimme alas laaksoa vanhaa tietä, SS335:sta. Näin pääsee näkemään pikkukyliä ja paikallista elämää.
Kylässä nimeltään
Exilles on massiivinen
linnoitus, josta on vartioitu aikoinaan Alppien ylittäjiä nykyisen Ranskan ja Italian välillä. Ikävä kyllä portilla oli ainostaan ilmoitus talviaikaisesta sulkemisesta, ei mitään muuta, mutta pääsi sen ympäristössä sentään jaloittelemaan.
 |
| Exillesin linnoitus |
 |
| Meidän rytmiryhmä... |
Päivän kohteena oli ensin Cuneo, jossa kävimme vielä hankkimassa viimeiset herkut isosta Auchan:in marketista ja sitten Limone, pikkukylä vuorilla matkalla Ranskaan. Limonesta kirjoitinkin viime syksyltä ja samaan paikkaan pysähdyimme yöksi, joki kohisi vieressä rauhoittavasti. Täälläkin oli hiljaista juuri talvi- ja kesäsesongin taittuessa, hiihtohisseille ei ollut enää asiaa. Illalla söimme paikallisessa ravintolassa, oli pastaa ja pizzaa sekä pihviä ja tuoretta parsaa.
 |
| Siinä saa puu kasvaa |
 |
| Huomaa: matkailuautojen pysäköintikielto on peitetty lätkällä, sopii hyvin! |
 |
| Limonen idylliä |
Viimeinen päivä alkoi ajamalla ylös
Colle di Tenda:lle, vuoristopassille, joka yhdistää Italian Piemonten ja Ranskan Alpes-Maritime departementin. Passin ylitys ei onnistu autolla, mutta tunneli on rakennettu 1882 ja on 3,2 km pitkä. Se on yksi vanhimmista tunneleista ja on lähes alkuperäisessä kunnossa. Aikoinaan sitä pitkin mahtui autot ajamaan yhtäaikaa kahteen suuntaan, mutta nyt tunnelin liikennettä ohjataan liikennevaloilla vuorosuuntiin. Italian puolella on merkkejä tietyöstä, mutta Ranskan puolella onkin sitten suuret tietyöt käynnissä, siellä rakennetaan ja vahvistetaan tunnelille tulevaa rinnettä, jossa on useita 180 asteen mutkia.
 |
| Italiasta sisään... |
 |
| Ja ulos Ranskaan... |
Vielä kerran ajetaan Ranskasta Italiaan ja takaisin Ranskaan, kun tullaan Tendeltä Ventimigliaan ja siitä A8 moottoritietä länteen Nizzan ohi kotiinpäin.
 |
| Anopinmaitoa... 70% ! |
