Tätä kirjoitan La Cluzasissa, perjantai-iltana 12. syyskuuta, ja parkissa hiihtohissin pysäköintipaikalla. Hiljaista on, kun lomakausi on päättynyt ja pienimmät leirintä-alueet ovat sulkeneet auetakseen taas ensi keväänä. Hiljaista oli jo viime viikonloppuna, kun teimme kierroksen Les Gets - Les Saisiers, eli vähän pienempien hiihtokeskusten kautta. 

Vaikka viime viikonloppu oli vielä näissä keskuksissa toiminnallinen, sillä osa hiihtohisseistä oli auki alamäkipyöräilijöille, niin väkeä oli liikkeellä vain kourallinen. Les Gets on Geneve-Chamonix moottoritien varrella, Clusesista poiketaan ylös itään ja laskeudutaan kerran alas ja vielä kerran ylös, niin ollaan Les Getsissä. Eteenpäin jatkamalla tulevat Morzine ja vähän kauempana Avoriaz, joka onkin jo suuri talviurheilukeskus.

Uima-allas odottaa 

Viikonloppuna oli myös Rallye de Mont-Blanc Morzinessa, jonne piti Jarospeedinkin tulla, mutta sponsorit eivät olleet myötämielisiä, ja tiimi joutui jättämään osakilpailun väliin. Mutta muuten ralli näkyi ja kuului Les Getsissä. Autoja pöristeli tasaiseen tahtiin Morzinesta Samoensiin koko illan. Me olimme tapaamassa suomalaisystäviämme, jotka tulivat ajamaa alamäkeä fillareilla pitkäksi viikonlopuksi, ja kyllä kelit suosivat! Aurinkoa ja lämmintä, iltaisin oli muutama pieni sadekuuro, jotka eivät haitanneet ollenkaan.

Perjantai-iltana kävimme syömässä La Pela-nimisessä ravintolassa oikein alppiruokia, salaattia, leikkeleitä ja tietysti Reblochon-juustoa. Todella suositeltava paikka, jossa oli hyvin tilaa, mutta palvelu erittäin ystävällistä, turistipaikka kun on. 

Yövyimme kylän keskustassa, koska muita autoja ei parkissa ollut ja varsinainen matkailuautoparkki kylän ulkopuolella ei houkutellut. Se suuri hiekkakenttä hiihtohissin vieressä oli liian ankea, että olisimme sinne jääneet. Keskustan etuna on se, että leipomo on vieressä ja sieltä saa puoli seitsemästä alkaen tuoretta leipää. Tosin, me olemme huonoja leivänsyöjiä, mutta aamulla aikaisin kuuma croissant ja espresso maistuu niin hyvälle!

Les Getsin parkki

Lauantai-aamuna kävimme katsastamassa kuinka ystävämme pääsivät mäkeen ja otimme sitten tavoitteeksemme Tignesin, hiihtokeskuksen Val d’Iseren vieressä. Ihan ajatuksella, koska Tignesissä alkaa hiihtokausi jäätiköllä reilun kuukauden päästä ja paikat on hyvä tarkistaa etukäteen. 

Suomalaisjoukkue valmiina

Ja hissiin

Pyörät menevät edessäolevassa tuolissa roikkuen

 

Alamäkipotkulauta !

Matkaa Les Getsistä Tignesiin on TOMTOMin mukaan 147 km ja vähän yli kolme tuntia… Eli mutkatietä riittää! Ensimmäinen hidastus tuli Sallanchesissa markkinoiden takia ja teimme pienen mutkan pikkuteitä pitkin, että pääsimme eteenpäin. Tiet olivat tosiaan hitaita ajaa mutkien ja mäkien vuoksi ja päästyämme Les Saisiesiin oli tauon paikka. Tauko itse asiassa venähtikin yöpymiseen, koska Tignesiin olisi ollut enää 84 kilometriä - mutta ajoa kaksi tuntia !

Les Saisies on tuttu Albertvillen talviolympialaisista 1992, paikka jossa järjestettiin ampumahiihto- ja murtomaahiihtokisat. Kylä ja rinteet ovat reilun puolentoista kilometrin korkeudessa nousten vähän yli kahteen kilometriin, ja näkymät ovat hienot, paljon aakeeta laakeeta ja taustalla korkeammat vuoret. Matkailuautoparkki on kylän vieressä ja sieltä löytyvät peruspalvelut kahden euron hintaan.

Ja taas koettiin lomasesongin lopun vaikutus, kylän ainoa leipomo oli kiinni ja ovessa lappu, “Avataan joulukuussa”. Samoin suurin osa kaupoista oli kiinni lomien vuoksi. Mutta maisemat ja tunnelma olivat hienot, lehmänkellot kalkattivat rinteillä ja parkin reunassa oli maatilan lypsypaikka, jossa lehmistä saatiin maitoa, säilöttiin vanhanaikaisiin alumiinitonkkiin lähimeijeriin vietäväksi ja jalostettavaksi Reblochon-juustoksi!

Kylässä oli häät ja hääautona mikä muukaan kuin rättisitikka. Juhlavieraat ajelivat sillä ympäriinsä ja hihkuivat mennessään, ja sitä kesti koko iltapäivän... Illalla seitsemän aikaan iltakävelyllämme huomasimme illallispaikan valmistelut ja porukkaa alkoi kertyä paikalle.

Yöllä nukkuessamme hääparille oli ilotulitus, niin tietysti siihen herättiin, kun raketit paukkuivat parinsadan metrin päässä. Ja aamulla, seitsemän aikoihin juhlapaikassa oli vielä meno päällä, musiikki soi ja vieraat notkuivat terassilla auringon noustessa.

Mont Blanc kuvattu Sallanchesin kohdalta

Olympiatuli paloi tässä tötterössä

Parkissa oli rauhallista

Tästä alkaa juuston valmistuminen

Oli lauantaina muutakin tapahtumaa muuten hiljaisessa kylässä. Kadun varteen oli pysäköity neljä (!) Audi Quattroa ja yksi Renault 5 Sport, kunnon vanhanajan ralliautoja, Yhdessä Audissa oli sitten supermimmin nimi, Michele Mouton! Ja palatessamme takaisin pääkatua, jo mentyämme autojen ohi, niiden kuljettajat tulivat lähteäkseen jatkamaan matkaa lounaan jälkeen. Jokaisee autoon meni yksi kuljettaja, mies, mutta juuri siihen Moutonin autoon matkustajaksi meni itse Michele! Olin sen verran kaukana, etten tajunnut, enkä olisi ehtinytkään mennä pyytämään nimmaria ja yhteiskuvaa, mutta Michele sentään vilkutti autostaan sen mennessä ohi…

Heipä hei, Michele!

Mitä lie olleet ajelemassa, ehkä palaamassa jostain historic-rallista, kuka tietää. Luulin, että he osallistuvat tänä viikonloppuna ajettavaan “Le Tour de Mont-Blanc”-ralliin, mutta ei siellä ole ketään nimekkäitä kuljettajia, ainoastaan klassikkoautoja.

No, sunnuntai-aamuna lähdimme ajelemaan takaisinpäin ja tavoitteena oli Col des Aravis, tie vuorten yli kohti La Clusazia ja sieltä Clusesiin hakemaan yksi koiristamme hoidosta. Reitti ei ollut pitkä, mutta sitä mutkaisempi ja kuten tavallista, matkalla on nähtävää niin paljon, että matkanteko on hidasta.

Ensin pysähdyimme Notre-Dame de Bellecombessa aamukahville ja pullalle, sitten kohta piti käydä kiertämässä Flumetin kaupunki jalan. Vasta niiden jälkeen lähdimme kiipeämään ylöspäin. Tie on mutkainen ja näköalat hienot, mitä ylemmäs pääsee. Aika paljon liikennettä sunnuntai-aamupäivällä, reitti on suosittu niin autojen kuin moottoripyörien keskuudessa. 

Ranskalaista hirsirakentamista

Flumetin vanha silta

Kapeita ovat kadut

Entisajan onnibussi

 


Yksi läheltä-piti tilanne syntyi, kun oikealle kaartuvassa mutkassa tuli huonon näkyvyyden takaa moottoripyörä vastaan keskiviivasta meidän puolella… Se jarrutti voimakkaasti ja takapyörä lukittui ja alkoi heittämään pyörää onneksi takaisin omalle kaistalleen, sen minkä ehdin peileistä nähdä, niin pyörä pysyi kuskin hallinnassa ja jatkoi matkaa ok.

Col des Aravis on suosittu turistirysä ravintoloineen ja krääsäkauppoineen, matkailuautoille on isohko parkki ilman palveluita ja siellä oli myös henkilöautoja pysäköitynä. Maisemat ovat upeat, vuoret molemmilla puolilla ja solan toisessa päässä näkyy Mont-Blanc. Matkamuistoina myydään eläinten nahkoja, jopa poron taljan saa sieltä hintaan 175 euroa ! Shetlanninponin talja maksaa saman verran, mutta 120 eurolla lähtee kaksi upeaa lampaan taljaa. Tietty liköörejä ja viinejä sekä Reblochon-juustoa löytyy, hinnat ovat turistitasoa, ei sieltä kannata ostaa tuliaisia.

Jylhät maisemat tässä parkissa

Eikä pysähdyspaikkaa ilman kappelia

Loppumatka kurvattiin tämänäisen parkin, La Clusazin kautta, täällä hiihtohissejä lähtee kylän pohjalta joka suuntaan ja keskusta on täynnä chalet-tyyppisiä taloja jouluvaloineen, ympäri vuoden. Vielä kiipesimme ylös, Le Grand Bornandin hiihtokeskuksesta noustaan nimittäin Col de Colombieren kautta alas Le Reposoirin kylään, jonka luostarista tämä Reblochon-juusto on alunperin kotoisin.

Le Grand Bornand

Col de la Colombiere

Le Reposoirin parkki ja palvelupiste, vedet ja tyhjennykset sekä WC, ilmaisia kaikki

Pikku Myy metsässä

Vielä kerran pitää kurvailla ylämäkeen, että päästään Nancy-sur-Clusesiin, sieltä näkyykin jo Grand Massifin hiihtoalue, jossa ovat sellaiset keskukset kuin Les Carroz ja Flaine. Clusesiin laskeutuminen on päätähuimaavan hieno, maisemat ovat kirjaimellisesti jalkojen juuressa, kun tullaan rinnettä alas.

Siinä lyhyt, mutta korkealla käynyt retkemme viime viikonlopulta, jatkan tätä tämän viikonlopun kierrosta huomenna Chamonixiin katsomaan niitä vanhoja ralliautoja ja tietty kuvaamaan niitä. Lähtö reitille tapahtuu sunnuntai-aamuna alkaen 06:30 ja siellä aion olla katsomassa. Kymmeneksi on sitten ajettava Geneven kentälle vaimoa vastaanottamaan Suomesta, joten sunnuntaina on aikainen herätys.