" >"Ei kaikki pidä Ranskaa perseenläpenä, eikä yrittäkkään selvitä siitä yhdessä päivässä"
Meille se on ollut jotenkin sellainen maa, jossa ei jostain syystä haluta viettää kuin sen 12 tuntia suuntaansa. Varmaan hienoja paikkoja, mutta jos itsellä fiilis taskuvarkaista, ovenvääntäjistä, terroristeistä, kerran rakennetuista taloista, ja muusta sotkuisuudesta, niin mitäpä siellä sen enempää aikaansa viettää kuin minimissään on pakko
Kuka mitenkin asian näkee, näin meillä."
Mietin yksilöitä, jotka uskaltavat ottaa riskejä elämässään poistumalla omasta mukavuusalueeltaan edes hetkittäin kulkien silmät kiinni ja nopeasti läpi tuntemattoman päästäkseen paikkaan, joka poikkeaa mahdollisimman vähän siitä mukavuusalueesta, josta on poistuttu. Tuo valkoinen, tutkimaton alue näiden kahden mukavuusalueen välillä on täynnä uhkia ja vaaroja, joita pitää välttää keinolla millä hyvänsä. Vähät siitä mitä muut kertovat siitä alueesta, näin asiat ovat aina olleet ja tulevat olemaan.
Käyttäytyminen voi olla samanlaista läpi elämän, riippumatta toiminnasta; loman vietto, työelämä, vapaa-aika, mielipiteiden julkituominen. Minkäänlaisia poikkeuksia ei voi sallia, koska elämän tarkoituksena on elää se mahdollisimman säännönmukaisesti ja muiden odotusten mukaisesti.
Asenteiden ja mielipiteiden muuttaminen on vaikeaa, jopa mahdotonta, koska heidän elämällään on omat käyttäytymismallinsa, joihin muiden on vain sopeuduttava.
Itse koen meidän, vaimoni ja minun, edustavan toista ääripäätä, elettyämme 50 vuotta Suomessa otimme irtioton kotimaasta ja lähdimme elämään arkea kieltä osaamattomina täysin toisenlaiseen kulttuuriin. Kohta kuuden vuoden jälkeen olemme edelleen valmiita jatkamaan matkaamme johonkin toiseen suuntaan, koska tässä elämässä on vielä paljon opittavaa ja koettavaa. Uudet asiat, käytännöt ja paikat, jotka tulevat eteemme, otetaan vastaan positiivisella asenteella, olivat ne sitten myönteisiä tai negatiivisia. Pieniä detaljeja keräämällä saavuttaa taitoa ja tietämystä voittaa haasteet, jotka tuntuvat ensin ylitsepääsemättömiltä ja ystävien apu on korvaamatonta, ja vastavuoroisesti itsekin voi auttaa.
Matkailuautoiluun tai asuntovaunulla liikkumiseen voi soveltaa samoja asioita, kun muistaa, ettei ulkomailla toimi välttämättä kotimaassa omalla kausipaikalla käytössä olevat säännöt ja normit. Siirryttäessä rajojen ulkopuolelle, olivat ne sitten kotimaan maantieteelliset rajat tai jopa oman mukavuusalueen rajat, on hyvä, jos pystyy tunnustamana sen tosiasian, että asiat ovat eri tavalla, kuin mihin on totuttu. Seuraava askel on ymmärtää, etteivät ne uudet asiat olekaan pahasta! Tämän kautta on mahdollista oppia käyttäytymis- ja toimintamallit, joiden avulla saa uusista asioista paljon enemmän irti. Tietenkin on pidettävä mielessä, ettei uuteen ympäristöön voi heittäytyä virran vietäväksi, vaan on edettävä tietoa hankkien ja asiat ymmärtäen, ettei tule innostuksissaan tehtyä vääriä liikkeitä tai päätöksiä.
Tuo uusien asioiden opettelu koskee niin matkailuajoneuvolla palvelupisteellä toimimista, yöpymispaikan valintaa ja kaupassakäyntiä ulkomailla. Tämä vain esimerkkinä, miten pienistä asioista kootaan se isompi kokonaisuus, jolla rikotaan omia mukavuusalueen rajoja ja saavutetaan korkeampi tietämys, jonka tuloksena on entistä nautinnollisempi elämä.
 |
| Italiaa |
 |
| Itävaltaa |
 |
| Saksaa |
 |
| Ranskaa |
Ei saisi ajatella suomalaisittain negatiivisesti. Anteeksi nyt, kun vähän kirjoittelen. En tiedä saako tästä mitään tolkkua. :)
VastaaPoistaMinä olen taistellut tuulimyllyjä vastataan entiseen kotimaahani päin. Olemme aina olleet omia polkuja kulkevia ja minä monesta asiasta, vähän toisella tavalla ajatteleva. En ole koskaan ajatellut Suomen olevan paras paikka maailmassa asua. Se on "huono ihminen" joka toisella tavalla ajattelee ja elää, joidenkin mielestä, aika useankin synnyinmaassani.
Tiedän millaista Suomessa on elää ja asua, kun siellä reilu 40 vuotta asuin, mutta tiedän toisenlaisestakin elämästä nyt. Suomea katsoo nyt aivan eri silmin, näkee kuinka siellä ihmiset ovat negatiivisia ja voidaan pahoin. Ei saisi puhua sinne päin pitkään haaveilusta elämän jaksosta ja tästä, kun tykkää elämästä ulkosuomalaisena ja on rakastunut uuteen kotimaahan. Täällä ihmiset ovat erilaisia, positiivisempia ja toiset huomioon ottavampia. Eihän noin saisi sanoa ääneen, jos sanon minut tuosta pilkataan ja lytätään. Mm. haukuttaa saksalaisetkin vanhojen sota asioiden takia, häpeisivät tuollaiset ihmiset.
Älä välitä sinäkään, vaikka Ranskaa moititaan, vaan käännä niin kuin minä teen negatiiviset asiat positiiviseksi ja nautitaan tästä uudesta elämän jaksosta entistä enemmän.
Minulle sanoi pitempään ulkomailla asunut alku aikoina, kun ihmettelin hänelle sitä, että kun en voi Suomeen päin puhua asioista niin kuin koen ja näen elämän ja asiat ympärilläni. Hän sanoi, ettei Suomeen tuttaville voi puhua samalla tavalla kuin toiselle ulkosuomalaiselle. Tuota minä en oikein halua vieläkään uskoa ja ymmärtää, etten saisi olla oma itseni. Olen aina ollut avoin ja puhelias.
Mutta onneksi on meitä, jotka kuljemme omia unelmia ja haaveita kohti ja toteutamme niitä, ainakin pienen osan niistä kaikista ja saamme onneksi elää tätä elämää omalla parhaalla katsomalla tavallamme. Rikkautta on kerätä uusia kokemuksia ja muistoja.
Ihana nähdä tutun näköisiä kuvia blogissasi.
Kaikkea hyvää sinne Teille toivottelen ja nautitaan keväästä, mukavaa päivän jatkoa!:)
Hei!
VastaaPoistaOletpa törmännyt aikamoisiin kommentteihin! Ranskahan on aivan loistava matkailumaa! Olemme viettäneet vuosikausia kesälomat (aina 3-4 vkoa kerrallaan) Ranskassa, ja näkemistä ja kokemista rittää vielä ainakin toiseksi vastaavaksi ajaksi! Me olemme liikkuneet joko omalla tai vuokra-autolla ja majoittuneet vaihtelevasti vähän tarpeiden ja alueen mukaan mobilehomeissa, hotelleissa tai vuokratuissa taloissa (Interhome).
Palvelu- ja laatutaso on yleensä todella korkea, ranskalaiset ovat tarkkoja laatukysymyksissä, niin majoitusten, ruoan kuin palveluidenkin suhteen, mikä monesti yllättää suomalaisen matkailijan iloisesti! Puhumattakaan yleisistä käytösnormeista ja kohteliaisuudesta, toisten huomioimisesta ja auttamisesta.
Pariisissakin, jota töykeäksi väitetään, olemme kohdanneet paljon avuliaisuutta, jota Suomessa harvemmin kohtaa. Pikkuväen kanssa matkustaessamme ei koskaan mennyt montaa hetkeä, kun joku avulias kanssamatkustaja tarjoutui kantamaan rattaita ylös tai alas metron portaita tms.
Turvallisempaa Ranskassa on lomailla kuin Suomessa! Ajokulttuuri huomioi jalankulkijat ihan eri tavoin kuin Suomessa on tapana eli kumma kyllä jopa pysähtyvät ja antavat tietä! Ruuhka-ajoon ja suuriin liikennemääriin tottuneina ranskalaiset ajavat motareillakin (pääsääntöisesti) asiallisesti, mitä ei voi sanoa läheskään kaikista suomalaisista suomalaisilla moottoriteillä ruuhka-aikoina..
Matkailuautoihin mahdollisesti kohdistuvasta rikollisuudesta Ranskassa en tiedä, mutta kyllä niitä autoja, vaunuja ja niiden sisältämiä tavaroita varastetaan ihan Suomessakin. Ja meidän pientaloalueellamme ihan tavallisessa suomalaisessa kaupungissa alkaa joka toisessa talossa olemaan hälytyslaitteet ihan oikeiden tapahtuneiden murtovarkauksien takia (tiedossa 3 tapausta ihan muutaman korttelin sisällä!).
Meille Ranskassa on kyse elämyksistä, pitkistä hiekkarannoista, vanhoista kivikaupungeista, hyvästä ruoasta, nähtävyyksistä, tavallisesta arkielämästä pienine erikoisliikkeineen, toreineen ja megakauppoineen (Carrefour, Decathlon..) perinnetavoista ja paikallisista tapahtumista..
Tietty Ranskassa jos meinaa viipyä pitempään, joutuu pakosti opettelemaan jonkun verran paikallisia tapoja ihan jo ruokaa saadakseen.. Ja ehkä jopa muutaman sanan ja fraasin ranskaakin. Mikä ehkä tekee Ranskasta vähän sellaisen hitaasti avautuvan helppoihin pakettimatkoihin tottuneille. Tosin olen kyllä kuvitellut karavaanari/matkailuautoväen olevan pääosin aikamoisen seikkailunhaluista ja hyvin omatoimista!
Hauskoja kevätmatkoja kaikille uteliaille ja innokkaille matkailijoille!
Me1ian
Matkailu avartaa, sanotaan. Toiset eivät edes uskalla sitä kunnolla tehdä, vaan jähmettyvät iäkseen isoisän maailmankuvaan. Se ei suinkaan ole selkärankaisuutta vaan näköalattomuutta. Minulle oli hiukan suurempi yllätys, että joku oikeasti matkaileva voi olla noin umpimielinen, kuin bloggaajan lainaama henkilö tuolla keskustelufoorumilla, joka valitettavasti on tullut tunnetuksi pienen piirin dominoimasta, valtavirran karavaanareista kovasti poikkeavasta linjastaan. Kahden pitkän Ranskan kierroksen ja useampien lyhyempien visiittien jälkeen odotan, koska on taas Ranskan vuoro.
VastaaPoistaNiin, no, tietysti kaikilla on oikeus omaan mielipiteeseensä ja sen julkituomiseen, on niitä ahdaskatseisia karavaanareita Ranskassakin, kun lukee paikallisia foorumeita. Siellä on kuitenkin niin suuret määrät keskustelijoita, että negatiiviset ja nationalistiset viestit jäävät hyvin vähälle huomiolle, jos niitä nyt yleensäkään noteerataan. Minä olen tyytyväinen, jos saan jonkun uskomaan, että Ranska on tutustumisen arvoinen paikka matkailuun omatoimisesti ja jos vielä jutuistani on apua. Onneksi on karavaanari.org, ehdottomasti paras seura ja ehtymätön tietopankki!
VastaaPoistaOmituista vaan, miten harvassa ne umpimieliset karavaanarit ovat ulkomailla. Yleensä suhtautuminen on ystävällistä, joskin niin Saksassa kuin Ranskassakin alueilla ihmisten kanssa keskusteltaessa hiipii mieleen ajatus siitä, että minun odotetaan käyttäytyvän juuri paikallisen tavan mukaan, eikä skandinaavin rajoitteita osata ottaa huomioon. Lähinnä se ilmenee puheessa; kun kielitaito on saksan osalta vain välttävä ja ranskaa irtoaa tuskin muutama sana on vaikeaa kyetä esiintymään käytöskoodin mukaan riittävän kohteliaasti ja teititellen. Tuosta nyt kuitenkin selviää, ja jos toinen osapuoli on nähnyt muutakin kuin oman maansa ei ongelmaa ole. Italiassa homma kääntyi vähän päälaelleen; saksalaiset ja hollantilaiset pitivät suomalaista lähes maanmiehenään, ja yhdessä niin ihasteltiin kuin ihmeteltiinkin paikallisia ilmiöitä. Olisipa mukava kuulla, miten esimerkiksi hollantilais- tai ranskalaiskaravaanari kokee suomalaisen leirintäalueen. Itsellä kun alueyöt Suomessa jäävät vuositasolla kymmenen pintaan tapaamiset ovat harvinaisia.
VastaaPoistaKun nyt tuli puheeksi, voisitko kertoa jonkun ranskalaisen karavaanari- tai matkailuforumin nimen? Voisin käydä kurkkimassa, ihan yleisestä uteliaisuudesta ja kielitaidon kehittämisen kannalta. Kiitos jo etukäteen! :)
VastaaPoistaMe1ian
Tottakai, täällä minä olen rekisteröityneenä: http://forum.campingcar-infos.com/
VastaaPoistaÄlä anna ulkoasun hämätä, sehän on suoraan Internetin alkuajoilta väreineen ja liikkuvine animaationeen :D
Tietoa löytyy paljon, joka lähtöön.
Tässä toinen hyvä blogi: http://le-camping-car-pour-les-nuls.blogspot.fr
VastaaPoistaThierry kirjoittaa paljon käytännön asiaa.
Kiitos! :)
VastaaPoistaMe1ian
Joillekin on vain tullut ehkä huono kokemus Ranskasta ja näin sitten koko maa luokitellaan "persläveksi". Monet ranskalaiset taas luokittavat Espanjan siksi "persläveksi", se on vain pakollinen läpikulkumaa kun mennään/tullaan Marokosta. Omasta mielestäni Ranska on ehdottomasti Euroopan paras matkailuautomaa Aire palveluineen yms. Huonoja kokemuksia on kullakin, olen tavannut äärettömän ylimielisiä ranskalaisia (etenkin Marokossa) ja taas aivan upeita ja auttavaisia karavaanareita tai muita ranskalaisia. Ranskan maisemat nyt ovat kiistattomasti upeat, siitä ei pääse mihinkään. Kiitos hyvästä artikkelista.
VastaaPoista